Konginkankaan bussionnettomuudesta hengissä selvinnyt Saana Kiviranta syyttää vakuutusyhtiötään erittäin törkeästä käytöksestä yli vuosikymmenen ajan kestäneessä korvauskiistassa.
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 13.3.2016. MTV julkaisee artikkelin uudelleen nyt, kun turmasta on tullut kuluneeksi 14 vuotta.
– Se oli nöyryyttävää. Järkyttävää kidutusta.
Näin Saana Kiviranta kuvaa tapaa, jolla A-Vakuutus-yhtiö kohteli häntä korvausriidan aikana. A-Vakuutus on kuulunut vuodesta 2002 saakka OP Ryhmään, joka aiemmin tunnettiin Pohjolana. Se on yksi Suomen suurimmista vakuuttajista.
Aloitetaan onnettomuuden jälkeisistä kuukausista. Kiviranta sai vuonna 2004 Konginkankaalla sattuneessa bussikolarissa vakavia vammoja eri puolille kehoaan. Hän toipui – tai niin nuori nainen luuli.
– Ajattelin, että on pakko päästä elämässä eteenpäin ja palasin pian työelämään. Se oli virhe.
Lähes kaikki vammautuivat
MTV kertoi erikoisraportissaan viime sunnuntaina, että lähes jokaisella Konginkankaasta selviytyneellä on aivovamma. Niin kävi myös Kivirannalle, ja vamma teki työelämästä mahdotonta.
Kivirannan mukaan vakuutusyhtiö tulkitsi töihin paluun niin, että hän on työkykyinen. Kuten usein aivovammoissa, oireet iskivät vasta jonkin aikaa onnettomuuden jälkeen.
– Välillä en nähnyt mitään, enkä ymmärtänyt puhetta. Minulla oli rajuja epileptisiä kohtauksia ja todella kovaa migreeniä, Kiviranta kuvaa.
Nainen hankki usean eri neurologin todistuksen aivovammastaan, mutta tästä huolimatta OP ei suostunut maksamaan korvauksia. Sen mukaan vammalla ei ollut vaikutusta asiakkaan arkeen tai työntekoon.
Juristi tylytti puhelinkeskustelussa
Kivirannan väitteen mukaan hän kävi vakuutusyhtiön lakimiehen kanssa epävirallisen keskustelun aiheesta. Juttutuokio jäi mieleen.
– Hän sanoi suoraan, että he eivät lähde maksamaan korvauksia, vaikka lääkäreiltä olikin lausunnot. Lakimiehen mukaan tällaisissa tapauksissa ei ole eettisyyttä. He pystyvät vetämään tapaukset oikeuteen ja moni tippuu matkan varrella pois. Tulipahan selväksi, Kiviranta tuhahtaa.
Keskustelusta ei ole olemassa virallisia dokumentteja.
MTV Uutisten tietojen mukaan Kiviranta ei ole ainoa Konginkangaasta selvinnyt, joka on joutunut taistelemaan vakuutusrahoistaan OP:ta vastaan. Myös useat muut kolarista eloon jääneet ovat vääntäneet korvauksista vuosikausia.
He ovat kokeneet, että OP on tahallaan viivytellyt päätösten kanssa ja kohdelleet heitä myös muulla tavoin epäreilusti. Haastateltavat haluavat pysyä nimettöminä.
Saana Kiviranta pöyristyi juristin sanoista.
Hän joutui raskaan kuntoutumisjakson jälkeen vakuutustaisteluun, jossa nainen koki, että hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa.
– Tuntui naurettavalta, että vammautuneena joutui tekemään valituksia, vaikka ei ollut mitään hajua koko prosessista. Vastassa oli korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka ovat opiskelleet tutkinnon sitä varten.
Näin vakuutusyhtiö OP Ryhmä vastaa:
A-vakuutukset omistava OP Ryhmä vetoaa salassapitovelvollisuuteen, eikä kommentoi yksittäistapausta. Yhtiö ei ota kantaa siihen, onko Saana Kiviranta heidän asiakkaansa vai ei.
Kysymykseen siitä, miten korvauspäätöksen saaminen voi kestää lähes vuosikymmenen, Pohjolan viestintä vastasi sähköpostitse näin:
”Aivovammatapaukset voivat olla lääketieteellisesti monimutkaisia ja tulkinnallisia. Toipumista voi tapahtua vielä vuosien ajan. Vakuutusyhtiö pyrkii omalla toiminnallaan vaikuttamaan siihen, että korvattavuus ratkaistaisiin mahdollisimman pian. Prosessin pituus ei koskaan riipu vain yksittäisestä vakuutusyhtiöstä, eikä yksittäinen vakuutusyhtiö myöskään pysty omalla toiminnallaan määräämään sen pituutta.
Korvausratkaisun tekemiseen vaikuttaa myös se, että lopullinen toipuminen on arvioitavissa usein vasta vuosien päästä.
Vakuutusyhtiön toiveena, samoin kuin korvausta hakeneen toiveena, on se, että korvattavuusratkaisu tehdään mahdollisimman huolellisesti ja mahdollisimman nopeasti. Ei ole myöskään vakuutusyhtiön etu, että käsittelyprosessit pitkittyvät vuosien mittaisiksi. Tällaisia tapauksia on kuitenkin vain muutama vuosittain.”
Myöhemmin OP lisäsi, vakuutuspuolen toimihenkilöt eivät näe asiakkaan tietoja pankkipuolelta ja päinvastoin. Niin pankki- kuin vakuutustoimintaa koskevat omat salassapitosäännökset kuin myös henkilötietolain säännökset.
Yhtiö päätti viestinsä näin:
"Vakuutusyhtiö ei ota kantaa asiakkaidensa yksityiselämän tilanteisiin."
Pankki myönsi sen minkä vakuutuspuoli kiisti
Kela ei maksanut Kivirannalle mitään, sillä sen mukaan vakuutusyhtiön olisi pitänyt maksaa. Rahat alkoivat loppua.
Hän haki OP:n pankkipuolelta lainaa. Yritys myönsi lainan, mutta ei pankkivirkailijan ehdottamaa lainaturvaa, joka antaa turvaa takaisinmaksuvaikeuksissa. Pankki perusteli Kivirannan mukaan päätöstä samalla syyllä, jonka vaikutukset vakuutuspuoli kiisti – aivovammalla.
– He sanoivat, että minulla on vammoja ja että ne ovat iso riski. He eivät myöntäneet lainaturvaa aivovamman perusteella, vaikka toisella puolella katsoivat, että sitä ei käytännössä ole olemassa.
Lopulta Kiviranta lainasi rahaa vanhemmiltaan ja palkkasi lakimiehen. Juristi teki ammattimaiset valitukset ja lopulta liikennevahinkolautakunta määräsi, että vakuutusyhtiön pitää maksaa Kivirannalle tapaturmaeläkettä. Oikeuteen ei tarvinnut lähteä.
Kivirannan maksettavaksi jäivät kuitenkin juristin kulut. Nainen laskee, että vakuutustaisto OP:ta vastaan tuli maksamaan hänelle vuosien varrella jopa kymmeniä tuhansia euroja lääkärimaksuina, eri lakimiesten palkkioina ja muina kuluina.
Ei kaikilla ole sellaisia rahoja.
– Olen sitä mieltä, että ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa tällaisissa tapauksissa, jos ei ole varaa lakimieheen.
Kivirannan tapaus esimerkki mielivallasta
Kivirannan asianajaja OP:ta vastaan oli potilas- ja liikennevahinkoasioihin erikoistunut varatuomari Joni Siikavirta. Hänen mielestään kyseessä on yleinen esimerkki isoista ongelmista vakuutusyhtiöiden toiminnassa.
– Kivirannan tapaus oli räikeä. Vakuutusyhtiö oli tehnyt selkeän virheen, mutta silti se yritti perääntyä useaan otteeseen korvauksien maksamisesta. Ei maallikko tajua vedota oikeisiin seikkoihin ja valitusten tekijät ovat aina sairaita tai vammautuneita. Mutta aika harvalla on varaa palkata lakimies. Suomalaiset ovat tässä todella epätasa-arvoisia, Siikavirta sanoo.
Saana Kiviranta joutui taistelemaan tapaturmaeläkkeestään lähes kymmenen vuotta ja voitti. Uusintaottelu oli kuitenkin pian edessä.
Kiviranta sai lapsen, mikä vaikutti jaksamiseen. Häntä hoitaneiden neurologien mukaan vakuutusyhtiön olisi pitänyt välittää Kivirannalle apua vauvan hoitamiseen, sillä juuri poikkeuksellisen kova väsymys on yksi aivovamman pääoireista.
Tyly viesti rivien välissä
Apua ei kuulunut. Vakuutuskielellä yhtiö perusteli kielteistä päätöstä näin:
”Oikeus- ja korvauskäytännössä on vakiintuneesti noudatettu periaatetta, jonka mukaan vahinkoa kärsineen tulee ennen elämänmuutostilanteita huomioida vammasta aiheutuvat toiminnanrajoitteet, ja tehdä valintoja toimintakykynsä rajoissa. (...) vahingon kärsineen tulee jossain määrin sopeutua vammasta johtuviin toiminnanrajoituksiin ja osaltaan vaikuttaa siihen, että ylimääräiset kulut jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.”
Siis suomeksi: vammautunut, älä hanki lapsia.
Tällä päätöksellä apu vauvan hoitamiseen evättiin.
Kivirannasta päätöksen perustelut tuntuivat törkeiltä.
– Se oli sairasta. Aborttiko olisi pitänyt tehdä, koska olin vammautunut? Soitin lausunnon antajan esimiehelle, ja hän sanoi, että ei kenellekään saa noin kirjoittaa. Anteeksipyyntöä ei kuitenkaan kuulunut.
Varatuomari Siikavirta ymmärtää asiakkaansa reaktion.
– Ei voi heittäytyä sen varaan, että vakuutusyhtiö maksaa kaiken. Vahingon rajoittamisvelvollisuus on olemassa. Mutta ei tämä periaate sovi lasten hankkimiseen millään tavalla.
Lähes kolmen vuoden jälkeen Kiviranta voitti tapauksen ja saa viikossa kaksi tuntia tukea lapsensa hoidossa.
Vuosikymmenen kestänyt taisto jätti jäljet
Yli vuosikymmenen ajan kestänyt tappelu vakuutusyhtiön kanssa oli naiselle hyvin raskas.
– Ensin jouduin kolariin, jossa vammauduin ja jouduin jäämään eläkkeelle. Ne olivat isoja elämänmuutoksia. Samaan aikaan vakuutusyhtiö kiisti kaiken. Todella nöyryyttävää ja epätodellista. Olisi pitänyt kirjoittaa kirja kokemuksista.
Vakuutusvirkailijastaan Kivirannalla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Hän teki virkailijasta valituksen, mutta sillä ei ollut vaikutusta.
– Virkailijan kommentit olivat todella luokattomia. Hän kyseli, että miksi en vain mene töihin tai miksi hankin lapsen. Hän ei ajatellut minua ihmisenä. Itkin melkein joka kerta, kun juttelin hänen kanssaan.
Konginkangaan kolarista tulee tänään kuluneeksi 12 vuotta. Pienen pojan äiti sanoo oppineensa traagisen onnettomuuden jälkeen monta asiaa. Yhden opetuksen hän haluaa jakaa kaikille.
– Jos joutuu kolariin, pää pitää kuvata heti. Pienestä nokkakolaristakin voi tulla vammoja.
2:13
