Suomen tunnetuimpiin valokuvaajiin kuuluva akateemikko Caj Bremer täyttää 90 vuotta perjantaina. Hän teki vuosikymmeniä kestäneen uran eri lehdissä ja otti uransa aikana eräitä kansakunnan muistiin pysyvästi jääneitä lehtikuvia.
Bremeristä kehittyi pitkän uransa aika kenties Suomen merkittävin kuvajournalisti. Hän työskenteli pitkän uransa aikana muun muassa Hufvudstadsbladetissa, Lehtikuvassa, Viikkosanomissa ja Helsingin Sanomissa, jonka kuvaaja hän työskenteli pisimpään.
Bremer kuvasi muun muassa presidentti Urho Kekkosta 25 vuoden ajan. Hänen tunnetuimpia kuviaan lieneekin kuva Kekkosesta tämän vieraillessa Ranskan keisarin Napoleon I:n kotitalossa Korsikalla 1960-luvulla.
– Rukoilin jumalia ja sanoin, että avatkaa ikkuna ja potkikaa Kekkonen sinne. Yhtäkkiä ikkuna avautui ja Kekkonen ilmestyi sinne, Bremer nauraa.
Bremer kuvailee suhdettaan Kekkoseen jokseenkin etäiseksi vuosikymmenten kuvaamiseesta huolimatta.
– Kyllä se suhde oli aina se, että hän on presidentti ja minä olen valokuvaaja.
Bremer muistaa käyneensä Kekkosen kanssa vain yhden keskustelun ottamastaan kuvasta.
– Hän marssi jälkikäteen jossakin tilaisuudessa eteeni ja sanoi:
"Kuulkaa nyt valokuvaaja Bremer. Minä etsin vain nenäliinaani".
– Sanoin ihan rohkeasti siihen: "Herra tasavallan presidentti, en oikein usko siihen. En nähnyt mitään nenäliinaa, eikä nenäliinaa pidetä siinä taskussa yleensä."
– Hän katsoi minua tuimasti silmiin ja sanoi: "Saattaa olla, että olette oikeassa. Saattaa olla."
Hän ikuisti Kekkosen myös yhdessä Anita Hallaman kanssa. Kekkosen ja Hallaman suhde oli vuosien ajan julkinen salaisuus.
– Kun kuvasin tämän, en tiennyt heidän suhteestaan olleenkaan. Se sattui vaan. En tunne itseäni paparazziksi. Se oli luvallista kuvaamista.
"Toiset osaavat kuvata, toiset eivät"
Bremer sanoo, että hyvin kuvien ottaminen ei ole tuurista kiinni.
– Olen kuullut myös, että hyvällä kuvaajalla ja hyvällä toimittajalla on hyvä tuuri, mutta ei se niin ole. Jumalat ovat siellä yläpuolella ja ne järjestävät, jos järjestävät.
Bremer ajautui sattuman kautta kuvaajan uralle. Hän haki oppia Ruotsista, sillä Suomessa ei hänen nuoruudessaan ollut alan koulutusta.
– Vanha sanonta pätee vielä tänäkin päivänä. Toiset osaavat kuvata ja toiset eivät, Bremer sanoo.
Bremerille on jäänyt kuvaaminen veriin. Eläkepäivillään hän on kuvannut luontoa.
"Avoin ja aidosti uteilias persoona"
Bremeristä elämäkertateoksen kirjoittanut Kristiina Markkanen sanoo, että Bremeristä tuli loistelias valokuvaaja monista syistä.
– Yksi on varmasti Cajn persoonallisuus. Hän on hyvin avoin persoonallisuus ja aidosti utelias.
Markkanen korostaa, että Bremerin kuvat eivät ole ikimuistettavia ainoastaan niiden ulkonäön takia.
– Se ei ole pelkästään sommittelullinen kysymys, eikä se ole pelkästään tapahtumien huipentuma. Se on psykologisen tilanteen ja yhteiskunnallisen tilanteen tiivistymä joissakin niissä kuvissa. Se on se, mikä niissä kuvissa koskettaa meitä vielä tänä päivänä.
Luontainen taito
Markkanen sanoo, että Bremerillä on luontainen taito ottaa sykähdyttäviä kuvia.
– Joku semmoinen vaisto mennä sinne jonnekin toisaalle ja ottaa kuva eri kulmasta.
Markkasen teos Caj Bremer – mies katolla, julkaistaan keskiviikko. Kirja esittelee Bremerin pitkän elämäntyön kuvin ja kertomuksin kuvien synnystä.
Bremer on saanut useita tunnustuksia työstään. Hän sai muun muassa Valtion journalistipalkinnon vuonna 1994 ja Valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1973. Vuonna 2012 hän sai Svenska Kulturfondenin 20 000 euron kulttuuripalkinnon. Akateemikon arvon hän sai vuonna 2009. Taiteilijaprofessori Bremer oli vuosina 1978-83. Hän myös opetti kuvajournalismia.