Valtameripurjehtijat lähettävät evakuointipyynnön yleensä vasta silloin, kun alus erittäin todennäköisesti uppoaa tai joku on loukkaantunut, tiivistää Suomen valtameripurjehtijoiden puheenjohtaja Ilkka Liukkonen.
Hän purjehti ensimmäisen kerran Atlantin yli kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja hän on kokenut monenlaisia sääolosuhteita matkoillaan. Evakuointi on kuitenkin vain äärimmäisessä hädässä käytettävä vaihtoehto.
-Turvassa ollaan niin kauan, kun ei ole todellista pelkoa siitä, että alus uppoaa tai tuhoutuu. Purjevene kääntyy takaisin ylös, vaikka se menisi ympäri jyrkässä aallokossa.
Liukkonen myös muistuttaa, että evakuoituminen ei ole helppoa.
- Oma pelastuslautta se vasta keinuva onkin. Täytyy hypätä kovaan merenkäyntiin ja odottaa, että joku saa kauhaistua sinut mukaansa. Siinä vaiheessa varmaan miettii, että mitä jos menisinkin vielä tuonne kajuuttaan pitkälleni ja yritän pysyä paikallani.
Heittelehtiessä voi loukkaantua
Purjehtimaan lähtenyt suomalaisperhe on parhaillaan vaikeuksissa Etelä-Kiinan merellä. Aallot ovat kuuden metrin korkuisia ja tuulennopeus yli parikymmentä metriä sekunnissa. Liukkosen mukaan tilanne kuulostaa epämukavalta, mutta ei suorastaan vaaralliselta.
- Kuuden metrin aallonkorkeus on kohtalainen, mutta Itämerelläkin on löytynyt 13-metrisiä aaltoja. Tärkeämpää on aaltojen jyrkkyys ja korkeus. Jos kahden aallonharjan välinen etäisyys on pitkä, kuutta metriä tuskin edes huomaa. Kun aallonväli on lyhyt, on aalto jyrkkä ja vene heiluu rajusti, Liukkonen sanoo.
Yli 20 metrin tuulennopeutta Liukkonen pitää kovana. Silloin on parasta minimoida veneen vauhti, eikä yrittää puskea vastatuleen.
-Jos ympärillä riittää tilaa, on paras asettaa vene piihin. Silloin purjeesta jätetään ylös pienet postimerkin kokoiset palat. Sitten ajelehditaan ja edetään merenkäynnin mukana. Se ei ole vaarallista, jos veneessä ei ole vuotoja tai kukaan ei loukkaannu. Tärkeintä on huolehtia, ettei heittelehtiessään loukkaa itseään.
Matala rannikko vaarallista
Suurin vaara Liukkosen mukaan on, jos vene lähestyy matalaa rannikkoa.
- Meri mataloituu, aallot jyrkkenevät ja riuttaa tulee eteen. Sinne ei kannata ajautua, siellä alus tuhoutuu. Jos karikko tulee tarpeeksi lähelle, pusketaan moottorilla kauemmas. Moottorin tarpeeton käyttö kuluttaa vain polttoainetta, Liukkonen sanoo.
Turun meripelastuskeskuksen kenttäjohtaja Samu Hiljanen kertoo Etelä-Kiinan merellä purjehtineen perheen esitettäneen huolensa juuri mahdollisesta Paracelsaarten rannikolle ajautumisesta.
Liukkosen mukaan valtameripurjehtijan on luontevaa olla yhteydessä oman maansa meripelastuskeskukseen, koska merialueiden vastuualueet eivät ole aina selviä. Suomalaisviranomaiset osaavat paikannuksen jälkeen kertoa, mikä taho vastaa kyseisestä alueesta.
Perhe on odottanut merenkäynnin ja tuulen rauhoittumista Etelä-Kiinan merellä yli vuorokauden. Liukkosen mukaan kyseessä ei ole tavattoman pitkä aika, koska myrskyt kestävät yleensä muutaman päivän.
Liukkonen muistuttaa, että kaikkeen ei voi varautua, vaikka valtameripurjehtijat seuraavatkin säätä tarkasti ja pyrkivät löytämään parhaat reitit.
- Sään seuraamisen lisäksi toinen keino on olla lähtemättä merille. Jos veri vetää, silloin lähdetään. Silloin myös tiedetään, että joskus tulee vastaan huonompi päivä.