Vanhempi voi kohdella kaltoin lastaan jopa tahattomasti – tästä henkisessä väkivallassa on kyse

Useimmin ilmiöön törmäsivät lastensuojelun ammattilaiset. Opetuksen ja kasvatuksen ammattilaiset ilmaisivat kohdanneensa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa huomattavasti harvemmin.

Uutisaamussa maanantaina vierailleen Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntijan Annukka Paasivirran mukaan tutkimuksessa ilmeni, että henkiseen väkivaltaan syyllistyivät yleisimmin lapsen vanhemmat.

– Altistumisen paikkoja voi olla hyvin laajastikin, niin kotona kuin kouluissakin omissa kasvuympäristöissään. Se voi olla hyvinkin aktiivista, tarkoituksellisempaa tai passiivisempaa laiminlyöntiä, jolloin sitä on vaikeampi tunnistaa, Paasivirta kertoo.

Henkinen väkivalta voi siis olla myös tahatonta. Tahaton henkinen väkivalta määrittyy lapsen iän mukaan.

– Vauvaikäisen lapsen näkökulmasta tekemättä jättäminen määrittyy matalammalla kynnyksellä henkiseksi väkivallaksi, vaikka että ei vastata vauvan tarpeisiin, jos hänellä on vaikea olo. Teini-ikäisen kohdalla kynnys määrittyä väkivallaksi on korkeampi eli esimerkiksi tällaista epäsensitiivistä vuorovaikutusta, sanoo THL:n erikoissuunnittelija Miia Ståhlberg.

Lue myös: Selittelyä, vääristelyä ja ovelia väistöliikkeitä – tätä kaikkea henkinen väkivalta on

Määrittelyongelma

Lasten ja perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset kokevat vaikeaksi puuttua lapsiin kohdistuvaan henkiseen väkivaltaan.

Kyselyn avoimissa vastauksissa opetuksen ja kasvatuksen ammattilaiset korostivat kaipaavansa ilmiön tunnistamiseksi tietoa siitä, millaista oireilua henkinen väkivalta voi lapselle aiheuttaa.

Henkisen väkivallan määrittely voikin olla hankalaa.

– Nimittelyä, väkivallalla uhkaamista, alistamista, laiminlyöntiä lapsen tunne-elämän vastaamiseen tai hoivan laiminlyöntiä, Ståhlberg listaa käytännön esimerkkejä.

– Sinällään tämä on uusi aihe ja tästä olisi tärkeä puhua, jotta tulisi yksimielisyys määrittelystä, hän jatkaa.

Mitä vanhempi voi tehdä paremmin?

Jos henkistä väkivaltaa on vaikea havaita, ja se voi olla myös tahatonta, miten vanhemman tulisi ottaa asia huomioon.

Paasivirran mukaan asiaa voi pohtia toisinpäin: ajatella asioita, jotka tukevat lapsen hyvinvointia.

– Miten tuetaan lapsen myönteistä minäkuvaa, miten lapsi voi olla ikätasoisensa mukaisesti osallisena. Tavallaan tunnistaa tilanteita, millä tavoin tukea lasta, sanoo Paasivirta.

Kyselyyn vastasi yli 500 lasten ja nuorten kanssa työskentelevää ammattilaista. Sen toteuttivat THL:n Barnahus-hanke, Lastensuojelun Keskusliitto, Ensi- ja turvakotien liitto ja Tampereen yliopiston hoitotiede.

Lue myös: Meri itki peloissaan syliä, mutta äiti ei tullut – tuhoava äitiys on edelleen tabu: "Lapset ovat uskollisia vanhemmilleen"