Anonyymi verkkopalvelu voi olla ensimmäinen askel avautua.
"Äiti sanoi, ettei rakasta minua." Vanhemman harjoittama henkinen väkivalta lastaan kohtaan voi ilmetä loukkauksina, nöyryyttämisenä tai laiminlyöntinä. Apua on kuitenkin saatavissa, kunhan lapset uskaltavat avata kokemuksiaan – ja kun aikuiset osaavat kuunnella.
Lapsilla on monenlaisia tapoja kertoa henkisestä kaltoinkohtelusta. Osa uskoutuu ammattilaisille, toiset uskoutuvat perheenjäsenille tai ystäville. Jotkut avautuvat anonyymisti esimerkiksi verkkopalveluissa. Anonyymi kertominen voi olla ensimmäinen askel, joka rohkaisee kertomaan asiasta myös muille.
Ammattilaisten puoleen lapset kääntyvät helpommin silloin, jos tietävät, että heidän tehtävänsä on auttaa.
Lue myös: Kahdeksan lapsen sijaisäiti Jaana elää unelmaansa: "Samalla tavalla nuuskutan heidän jokaisen päätä"
– Kertominen tapahtuu usein vaiheittain. Ensin lapsi antaa pieniä vihjeitä ja testaa, miten niihin reagoidaan. Kun luottamusta on syntynyt, lapsi voi avata tilannettaan tarkemmin, kuvailee tutkijatohtori Riikka Ikonen Tampereen yliopistosta.
Usein kertominen on suunniteltua ja tarkoituksellista. Kaltoinkohtelun ilmitulo voi olla myös tahatonta, jos lapsella esiintyy esimerkiksi riskikäyttäytymistä, kuten päihteidenkäyttöä.
– Henkinen väkivalta on saattanut myös paljastua perheessä tapahtuneen väkivaltatilanteen kautta, kun sitä on alettu selvittää.
Kriittinen piste
Ikonen on selvittänyt tutkimusryhmän kanssa 6–17-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan ilmituloa. Aineistona oli 18 tieteellisesti pätevää alkuperäistutkimusta, jotka haettiin kansainvälisistä tietokannoista.
Todennäköisyys ilmoittaa kaltoinkohtelusta kasvaa, jos lapsi itse tunnistaa huonon kohtelun ja saa sosiaalista tukea avun hakemiseen. Kertomisen todennäköisyyttä lisää myös, jos lapsi kokee, että ei enää kestä huonoa kohtelua.
– Mitä vakavampaa väkivalta on, sitä vähemmän siitä kerrotaan.
Lapsen kyky sanoittaa kokemaansa sekä emotionaalinen taito puhua tunteista lisäävät kertomisen todennäköisyyttä.
Lue myös: Vanhempien erotessa on edessä suuri päätös – tällaisiin ratkaisuihin lasten asumisessa päädytään
Sen sijaan lojaalisuus perhettä kohtaan, pelko seurauksista sekä toivottomuuden, häpeän ja syyllisyyden tunteet estävät monia lapsia kertomasta kokemastaan.
Tarvitaan opetusta ja luottamusta
Ikosen mukaan on tärkeää opettaa lapsille henkisen väkivallan muotoja, tunnistamista ja avun hakemista esimerkiksi osana kouluopetusta. Siitä olisi hyötyä niin uhreille kuin heidän ikätovereilleen, jotka voisivat tarvittaessa tukea kaveriaan.
Palvelujärjestelmässä tulisi pyrkiä pitkäaikaisiin ja luottamuksellisiin suhteisiin.
– Esimerkiksi niin, että kouluterveydenhoitaja pysyy samana. Tutulle ihmiselle on helpompi mennä puhumaan asioistaan.
Ammattilaisten kouluttaminen sensitiiviseen ja ymmärtävään vuorovaikutukseen on tärkeää.
– Pitäisi myös varmistaa, että lapsi tai nuori saa apua. Jos näin ei käy, hän ei todennäköisesti jatkossakaan kerro kokemuksistaan.
Laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua
Henkiseen väkivaltaan voi lukea sekä kaltoinkohtelun että laiminlyönnin, summaa ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija Laura Maatraiva asiantuntija- ja kansalaisjärjestö Maria Akatemiasta.
Hän on jaotellut tutkimustyössään henkisen väkivallan useaan kategoriaan. Eräs niistä on loukkaava puhe, johon lasketaan kiroilu, kritisointi ja nimittely. Vanhempi voi sanoa lapselleen, ettei rakasta tätä tai toivoo tämän olevan kuollut.
Uhkaavaa käytöstä ovat esimerkiksi huutaminen, tavaroiden rikkominen, uhkaaminen hylkäämisellä ja hengellinen uhkaaminen.
Turvaton koti
Myös lapsen kohtelu alempiarvoisena on kaltoinkohtelua. Se voi ilmetä muun muassa nöyryyttämisenä, kuten haukkumisena tai nolaamisena muiden edessä.
Emotionaalisten tarpeiden laiminlyöntiä puolestaan ovat huomiotta ja tukematta jättäminen, rajattomuus ja syyllistäminen.
Turvattomuutta aiheuttavat muun muassa luottamuksen pettäminen, vanhemman raivokohtaukset, kyvyttömyys hoitaa lasta ja päihdeongelma. Myös alistavat rangaistukset ja lapsen jättäminen yksin synnyttävät turvattomuutta.
Lapsen psyykeä kuormittaa myös vanhempien keskinäinen henkinen tai fyysinen väkivalta.
Vanhemmuuden laatu ratkaisee
Maatraivan mukaan yksittäisillä teoilla ei välttämättä ole yhtä suurta merkitystä kuin vanhemmuuden kokonaisvaltaisella laadulla.
– Yksittäisen henkisen väkivallan teon, kuten huutamisen tai kiroilun, vaikutukset voivat jäädä vähäisiksi, jos lapsi kokee vanhempansa muutoin turvalliseksi.
Henkisen väkivallan muotojen tunnistaminen on kuitenkin tärkeää, jotta haitalliset toimintatavat eivät vakiinnu. Kun vanhempi ymmärtää käytöksensä vahingollisuuden, hän voi muuttaa sitä.
Kaltoinkohtelu ei ole aina tarkoituksellista. Vanhemman omat vaikeudet, kuten lapsuudessa koettu väkivalta, taloushuolet tai erityislapsen hoitoon liittyvät haasteet voivat lisätä riskiä sortua vahingolliseen toimintaan.
Henkisesti väkivaltaisen käytöksen taustalla voi olla myös uupumusta tai myönteisten kasvatuskeinojen ja tiedon puutetta.