Kerttu Niskanen ei saanut Suomen kaipaamia taktisia apuja muilta huippumailta Pekingin olympialaisten maastohiihdon naisten pariviestissä keskiviikkoa. Suomi oli lopulta neljäs.
Niskanen ja Suomen ankkuri Krista Pärmäkoski pyrkivät finaalissa kovaan ja tasaiseen vauhdinpitoon, sillä muilla huippujoukkueilla oli käytössä kovempia kirinaisia. Tätä kykyä oli syötävä pois.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Kerttu Niskanen (toinen oik.) kävi kovaa taistoa muun muassa Ruotsin ja Venäjän viestinviejien kanssa.
LUE MYÖS: Iivo Niskanen täräytti: Olympialaiset saattavat olla ohi!
Yksi naista maista oli Ruotsi, jonka ankkurina oli sprintin olympiavoittaja Jonna Sundling. Toinen sprinttimenestyjä Maja Dahlqvist hiihti Niskasen kanssa avaajana.
– Finaalissa huomasin heti Ruotsin taktiikan. Dahlqvist yritti vain päästä keulasta ensimmäiseen nousuun sisäradalla ja laittaa sitten vauhtia hiljemmaksi. En jäänyt siihen peesiin, vaan menin omalle ladulle, Niskanen kertasi.
LUE MYÖS: Huomasitko? Saksalta sokkihoitoa suomalaisille ladulla ja kabineteissa – "Kai siellä lääkärintodistusta on sitten tarjottu"
Niskanen oli laskenut Venäjän Julia Stupakin varaan vauhdinpidossa. Toisin kävi.
– Se yllätti, ettei Venäjästä ollut…ajattelimme, että Stupak olisi minulle finaalissa hyvä vetokaveri. Se yllätti, ettei hänellä ollut niin hinkuja keulaan.
Saman tunnusti naisten maajoukkueen päävalmentaja Ville Oksanen.
– Venäjästä olisi ehkä toivottu vähän enemmän apua vetohommiin. Niitä ei nyt ihan hirveästi saatu.
LUE MYÖS: Asiantuntija innostui Suomen hopeamitalista – löysi syyn naisten pettymykseen: "Yrittivät voittaa"
Viimeisessä nousussa Pärmäkoski kolautti suksia yhteen Sundlingin kanssa, mikä söi hieman molempien vauhtia. Sundlingilla oli kuitenkin vielä voimia nostaa Ruotsin hopealle yllättäjä Saksan jälkeen. Venäjä oli kolmas.
– Saksa ja Venäjä karkasivat vähän sen horjahduksen jälkeen, ja olihan minulla aika paljon happoakin sen jälkeen, Pärmäkoski kertasi.