Venäjä valmistautuu tulevien vuosien vaaleihin tiukentamalla otettaan verkosta – halua on kuitenkin enemmän kuin kykyä, ja yritykset hallita internetiä ovat epäonnistuneet ennenkin

Entinen tiedustelueversti, yliopistonopettaja Martti J. Kari arvioi, että monet toimet, joilla Venäjä pyrkii suojaamaan itseään kybermaailmassa, antavat sille myös mahdollisuuksia maan sisäisen opposition heikentämiseen ja hallitsemiseen.

Karin uunituore väitöskirja Venäjän strategisesta kulttuurista kyberavaruudessa tarkistetaan Jyväskylän yliopistossa lokakuussa.

– Nyt Venäjällä on kyky sulkea sivuja, tunnistaa käyttäjiä ja kuristaa oppositiota, ja niin ruvetaan tekemään. Tavoitteena ovat vuoden 2021 parlamenttivaalit ja vuoden 2024 presidentinvaalit: sinne nämä kyvyt osittain tähtäävät ja luovat valmiuksia, Kari kertoo.

Tutkijatohtori Margarita Zavadskaya Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista on samaa mieltä.

– Vaalien alla Venäjän hallituksen ja Kremlin päämotiivi on halu estää sellainen poliittinen sisältö, joka ei ole peräisin valtiolta tai sen hallittavissa olevilta yrityksiltä. He haluavat hallita informaatiovirtoja tehdäkseen vaalien tapahtumista ennalta arvattavia, Zavadskaya kertoo.

Sinut tunnetaan

Ennen vuotta 2012 venäläinen internet oli Karin mukaan vielä suhteellisen vapaa.

– Sitten tulivat nämä Bolotnaja-aukion mielenosoitukset vuosina 2011–2013, jolloin tajuttiin, että hetkinen, nuoriso saa informaatiota ja kiihottaa toisiaan mielenosoituksiin internetin kautta, joten tämä internet pitäisi ottaa haltuun jollain tavalla, Kari sanoo.

Arabikevään protestit taas herättivät Venäjän johdossa pelkoa siitä, että länsimaat yrittäisivät masinoida kansannousua Venäjällä verkon kautta.

Venäjän vallanpitäjien vastavoimien järjestäytymistä internetissä voidaan nykyään vaikeuttaa monin tavoin.

Karin mukaan internetin käyttö nimettömänä on pyritty estämään sillä, että kaikkien nettisurffaajien on tunnistauduttava vähintään puhelinnumerolla, eikä prepaid-liittymiäkään saa myydä ilman ostajan tunnistamista.

Teleoperaattorien taas on asennettava tiloihinsa laitteet, joiden kautta tiedustelupalvelu FSB pääsee seuraamaan venäläistä verkkoliikennettä ja televiestinnän valvontaviranomainen Roskomnadzor voi sulkea verkkosivuja. Operaattorien on säilytettävä välittämiään puheluita ja sähköposteja puolen vuoden ajan viranomaisia varten.

Halua enemmän kuin kykyä

Valvonta siis kiristyy, menestyvien oppositiotoimijoiden henkilöllisyydet voidaan selvittää ja heidän näkyvyytensä minimoida. Jääkö oppositiolle lainkaan hengitystilaa?

– Valvontaa ei saa aukottomaksi, vaan aina viranomaisten tavoittamattomissa liikkuu sellaista tietoa, joka niitä kiinnostaisi. Minuutissa internetiin laitetaan liki 200 miljoonaa sähköpostia ja jos niistä edes sadasosa on venäläisiä, se on jo kaksi miljoonaa viestiä minuutissa. Siitä voi laskea, paljonko niitä lähetetään tunnissa ja päivässä. Ei niihin kaikkiin pääse kiinni mitenkään, Kari sanoo.

Venäjä on myös tietokoneteknologian kehittämisessä useita vuosia länsimaita jäljessä. Karin mukaan esimerkiksi käsky käyttää pääasiassa venäläisiä ohjelmistoja valtionhallinnossa on annettu jo vuosia sitten, mutta hyvien kotimaisten vaihtoehtojen puuttuessa liki kaikkialla on jatkettu länsisoftaan nojaamista.

Zavadskayan arvion mukaan myöskään Venäjän hallituksen yleinen ja tekninen ymmärrys internetin toiminnasta ei ole kovin hyvä.

– Suurin osa heidän yrityksistään hallita internetiä on epäonnistunut. Esimerkiksi Telegram-pikaviestipalvelun tapauksessa hallitus on yrittänyt kaikkensa ja on käyttänyt valtavasti rahaa ja voimavaroja palvelun suitsimiseksi Venäjällä, mutta tulos on ollut yhtä tyhjän kanssa, Zavadskaya sanoo.

Historia opettaa monille tavoille

Taustalla Venäjän verkonhallintatoimissa on Karin mukaan maan strateginen kulttuuri, jonka linssin läpi Venäjän johdon käsitys maahan kohdistuvista uhkakuvista on muodostunut myös kybermaailman osalta. Strateginen kulttuuri tarkoittaa sitä, miten maa näkee itsensä ja vihollisensa ja millaisia toimintatapoja se suosii uhkiin vastatessaan.

Venäjän strategista kulttuuria luonnehtivat Karin mukaan syvältä maan historiasta kumpuavat pelot hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta ja sisäisen vakauden horjumisesta.

Maailma ympärillä nähdään kaoottisena ja vaarallisena taistelukenttänä, jossa sotilasvoiman käyttö poliittisten tavoitteiden ajamiseksi on luonnollista ja usein välttämätöntä. Hetkeään vartovia vihollisia löytyy niin ulkovalloista kuin maan sisältä.

Venäjän nykyjohto onkin viljellyt runsaasti mielikuvaa joka puolelta piiritetystä Venäjästä.

– Venäjällä on myös aina pelätty sisäisiä vihollisia, oli kyse dekabristikapinasta tai lokakuun vallankumouksesta. Se kertomus sisällä olevasta vihollisesta elää yhä, ja sitä käytetään hyvin taitavasti sisäpolitiikassa. Boris Nemtsov oli sisäinen vihollinen ennen, ja Aleksei Navalnyi on nyt, Kari sanoo.

Nemtsov oli presidentti Vladimir Putinia äänekkäästi kritisoinut entinen poliitikko, joka salamurhattiin vuonna 2015. Navalnyi on nyky-Venäjän tunnetuin oppositiojohtaja.

Raja-apua kansainvälisestä yhteistyöstä

Venäjän strategiseen kulttuuriin kuuluu myös halu pystyttää helposti puolustettavia rajoja. Liki rajattomassa verkkomaailmassa Venäjä on ajanut muun muassa YK:ssa uudenlaista kansainvälistä sääntelyä, joka antaisi kullekin valtiolle oikeuden hallita omaa kansallista osaansa internetistä ja kieltäisi kyberavaruudessa tehdyt sotilasoperaatiot.

Sopimisen halua ajaa osaltaan Venäjän teknologinen takamatka.

– Jos minulla on pesäpallomaila ja sinulla ei, niin kyllähän sinä haluat sellaisen sopimuksen, että pesäpallomailoilla ei saa lyödä. Ja vaikka solmittaisiin sopimus siitä, ettei puututa toisten sisäisiin asioihin internetissä, Venäjä pystyisi siitä huolimatta toimimaan ja kiistämään toimensa, Kari sanoo.

Kyberlinnakkeen saa pystytettyä

Venäjä myös pyrkii eristämään omaa osaansa internetistä muun muassa vähentämällä maan rajojen ulkopuolelle kulkevan verkkoliikenteen noin 10 prosenttiin koko liikenteestä, kun nyt ulkomaiden kautta reititetään noin 40 prosenttia liikenteestä.

Mitä vähemmän liikennettä kulkee ulkomaiden kautta, sitä helpompaa sen valvonta on ja sitä vaikeampi esimerkiksi ulkomaalaisten tiedustelupalveluiden on päästä siihen kiinni.

Vaikka Venäjällä olisikin halua pystyä tarvittaessa irrottamaan oma verkkonsa kokonaan maailmanlaajuisesta internetistä, se ei Karin mukaan ole realistista. Internetin toiminta lepää DNS-juuripalvelinten harteilla, eikä yksikään niistä sijaitse Venäjällä. Myös kansainvälisen pankkiliikenteen pysähtyminen heittäisi kapulan Venäjän talousrattaisiin.

– Sellainen mielikuva eristäytymisen mahdollisuudesta kuitenkin halutaan antaa. Ja kun miettii, että asevoimilla ja hallinnolla on omat verkkonsa, jotka eivät kierrä ulkomaiden kautta, kyllä sen kyberlinnakkeen saa rakennettua. Jos 10 prosenttia siviililiikenteestä menee ulkomaille, se ei ole traagista varsinkin, jos sisään tulevia hyökkäyksiä ja länsipropagandaa pystytään valvomaan, Kari kertoo.