Tietoturvayhtiö F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen tietää poikkeuksellisen hyvin verkkorikollisten toiminnan syyt. Hän on kohdannut heistä lukuisia silmästä silmään, ja kertoo nyt MTV Uutisille, mitä motiiveja rikollisilta löytyy.
Mikko Hyppönen kertoo uutuuskirjassaan Internet vierailleensa lukuisten huipputeknologiayritysten pääkonttoreissa, tiedustelupalveluiden päämajoissa ja muissa netin kehityksen avainpaikoissa.
Lue myös: Tekoäly ohittaa ihmisen, uusi sodan muoto ja hyvästi yksityisyys – Mikko Hyppönen listaa 5 tapaa, joilla tulevaisuus muuttaa ihmiskuntaa
Mutta uutta luodaan jatkuvasti verkon alamaailmassakin, joka myös on Hyppöselle tuttu.
Tietoturva-asiantuntijana hän muun muassa purkaa työkseen haittaohjelmien koodia, ja tapaa itse rikollisia, jotta pääsisi selville heidän aikeistaan ja ajatuksistaan.
Työ ei ole aivan perinteistä IT-alan yrityksen kilpailua. Hyppönen kuvaa työtään taisteluksi.
– Meillä on vastapeluri, rikolliset, jotka tekevät näitä hyökkäyksiä, taistelevat meitä vastaan, Hyppönen sanoo.
– On mielenkiintoinen tilanne, kun vastapuolella olevien taidot ovat vastaavia kuin meillä, mutta syystä tai toisesta he ovat päätyneet lain toiselle puolelle.
Mahdollisuuksien puute
Monesti kohtaaminen on tapahtunut oikeussalissa. Vaikka Hyppösen mukaan rikos surullisen usein tuntuukin kannattavan verkkomaailmassa, moni jää myös kiinni.
Mutta mikä ajaa osaavan koodaajan rikolliseksi?
– Ihmiset, jotka päätyvät rikollisille poluille, ovat monesti ihmisiä, joilla on taitoja, muttei tilaisuuksia, hän sanoo.
Hyppösen mukaan tilaisuuksien puute selittää sitä, minkä takia Suomesta kotoisin olevat verkkorikolliset ovat harvinaisia.
– Kyllä heitä on, mutta enemmän heitä on kehittyvistä maista eli entisen Neuvostoliiton alueelta, Manner-Kiinasta tai Etelä-Amerikasta ja yhä useammin Afrikasta. Tänä päivänä mahdollisuus tehdä näissä paikoissa isot rahat, on mennä rikolliselle puolelle.
Hyppönen kertoo MTV Uutiset Liven haastattelussa, että kyse on usein mahdollisuuksista, tai tarkemmin sanottuna niiden puutteista.
Yksi tarina toistuu melkein aina.
– He ovat kyllä harmitelleet, että olisivat paljon mieluummin menneet pöydän toiselle puolelle, eli tehneet niitä asioita, joita minä olen tehnyt nyt 30 vuotta. Eli matalan tason tutkimustyötä, koodaamista, koodin purkamista.
– Nämä työt eivät ole kauhean erilaisia. Toiset vain yrittävät tehdä hyvää ja toiset pahaa. Jos kerran päätyy lain toiselle puolelle, aina pitää pelätä, että jää kiinni ja katsella sinne selkänsä taakse. Eikä se ole kivaa. Tavallaan käy monesti sääliksi rikollisia, jotka ovat päätyneet sinne toiselle puolelle.
Lue myös: Miksi Facebook ja Instagram eivät toimi? F-Securen tietoturva-asiantuntija Mikko Hyppönen vastaa
Eri ryhmillä omat motiivinsa
Oma lukunsa on suurtakin harmia yksittäisille ihmisille aiheuttavat lunnastroijalaisjengit, jotka Hyppönen mainitsee erikseen.
Rahan perässä olevat rikolliset ovat Hyppösen mukaan ehdottomasti suurin verkkorikoksiin syyllistyvistä ryhmistä. Muita ovat esimerkiksi hakkerit ja hacktivistit.
– On ihan perinteisiä hakkereita, jotka eivät pyri tekemään rahaa, vaan tuntevat mielenkiintoa alaan. He pyrkivät murtautumaan järjestelmiin ja rikkomaan lakia ilman sen kummempaa motiivia.
– Sitten löytyy aktivisteja, eli hacktivisteja, joilla on vaikkapa protestimotiivi, Hyppönen listaa.
Lisäksi ovat valtiolliset toimijat.
– Tiedusteluorganisaatiot ja armeijat kehittävät verkkohyökkäystapoja tiedustelukäyttöön, sabotaasikäyttöön ja ääritapauksena myös sodankäyntiin.
Tätä tekevät kaikki valtiot, sanoo Hyppönen.
– Kaikki valtiot, myös Suomi, kehittävät hyökkäyskykyä verkossa ja se on ihan oikein. Puolustuskykyyn liittyy hyökkäyskyky, mikä ei tarkoita, että sitä aktiivisesti käytettäisiin, mutta se pitää olla valmiina.
Osa ei pelkää kiinnijäämistä
Aktiivisimmat valtiot tiedetään hyvin.
– Kaikkein eniten näistä hyökkäyksistä tekevät Venäjä ja Kiina, ja niiden jälkeen sitten Pohjois-Korea ja Iran, Hyppönen sanoo.
Länsimaillakin, esimerkiksi Yhdysvalloilla ja Englannilla, on peiliin katsomisen paikka, vaikka niin usein he eivät kiinni jääkään. Kyse on Hyppösen mukaan lähinnä siitä, että he ovat hyökkäyksissään varovaisempia.
– Kun he kiinni jäävät, monesti syynä on joku paljastaja, Edward Snowden esimerkkinä. Se kertoo ehkä siitä, että länsimaat kokevat kiinnijäämisen noloksi, kun Venäjä ja Kiina tietävät, ettei siitä mitään seuraa.