Vesala kertoo hiljattain julkaistun kappaleensa syntymisestä Instagramissa.
Muusikko Vesala, eli Paula Vesala julkaisi helmikuussa kolmannen sooloalbuminsa Näkemiin, melankolia. Albumin viimeinen, herkkä ja tummanpuhuva kappale kantaa nimeä Mun nimi ei oo kukaan.
Vesala avasi hiljattain Instagram-tilillään tarinaa kyseisen kappaleen takana. Hän jakoi itsestään lapsuuskuvan, jossa katsoo ilmeettömänä kameraan.
Muusikon mukaan Mun nimi ei oo kukaan syntyi päivänä, jolloin hän oli "taas viettänyt aikaa läheisten ystäviensä, eli runojen kanssa".
– Ympäröivä todellisuus on väittävinään koko ajan, että pitää tavoitella suuria asioita, saavuttaa jotakin. Henkilölle, jonka haaste oli kauan se, ettei halunnut elää ollenkaan, tällaiset ulkoapäin tulevat odotukset tuntuvat ihan oudolta planeetalta tulevalta. Ja valoisammin sanottuna ne tuntuvat ihan turhilta ja tylsiltä, hän kirjoittaa.
Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä.
Lue myös: Vesala esiintyi salamavalojen välkkeessä graafisessa meikissä – tekee ensi kesänä vain neljä keikkaa
Vesala jatkaa tekstiään pohtien, mitä menestys musiikissa oikeastaan edes on.
– Sitäkö, että jokin asia saa enemmän kuulijoita? Palkinnon? Osoittautuu ajan myötä kiinnostavaksi uudistukseksi, jota ei ensin ymmärretty? Sitä ei kai ainakaan, että joku teki nerokkaita juttuja koko elämänsä ajan, vaikka maailma ei jostakin syystä huomioinut lainkaan, koskaan?
Muusikko kertoo muistavansa, että hän ajatteli jo melko nuorena, ettei hänellä ole identiteettiä ja ettei hän oikeastaan ole kukaan. Elämä, saati Vesala itse eivät tuntuneet merkityksellisiltä.
– Näin ajatteleva voi sitten ajatella niinkin, että elämänsä voi rakennella ja siten myös muuttaa matkan varrella millaiseksi tahansa. Voi seikkailla, asettua vaaraan, tuhoutua ja aloittaa alusta jossain muualla. Voi myös olla aloittamatta alusta. Voi vain tuhoutuakin. Kas, sellainen tarina, jonkun tarina sekin.
Vesala kirjoittaa jonkinlaisen ulkopuolisuuden tunteen olevan monelle tuttu asia. Hän kertoo kuitenkin ajattelevansa, että monissa käänteissä on hyödyllistä, kun omaa itseä ei miellä kaiken tai ei minkään keskiöön.
– Ei ikään kuin ole niin paljoa menetettävää, voi mennä uusiin suuntiin kenties kevyemmin. Uudet aluthan eivät oikeasti usein ole ollenkaan keveitä, mutta ajan kanssa uusissa suunnissa voikin viihtyä paremmin.
– Tämä kappale kuvaa itsensä asemointia ympäröivään maailmaan. Katoaminen on kaunistakin, hän päättää tekstinsä.
Muusikon kuvan alle on jätetty useita lämpimiä kommentteja.
– Kultainen. Tunnistan, toimittaja-juontaja Maria Veitola kirjoittaa.
– Kiitos Paula miljoonasti tästä kappaleesta. Tunnistan niin hyvin, mitä tarkoitat, upeasti kirjoitettu ja sanoitettu. Kiitos. Olet erittäin merkityksellinen ja tärkeä, niin kuin tämä laulukin, toinen seuraaja jatkaa.
– Olipas ihana lukea sanojen taustaa. Kiitos. Tämä kappale koskettaa erityisesti, kolmas kommentoi.