Krista Pärmäkoski koki erikoisia vaiheita Sveitsin Engadinissa naisten maailmancup-kauden päättäneessä 30 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokisassa. Hän yllättyi nähtyään reaktionsa hämmentävän moottorikelkkaepisodiin jälkikäteen.
Kuvauskelkasta tuli kisan aikana pienimuotoista hämminkiä, kun lunta suihkusi hiihtäjien päälle. Moottorikelkkakuski ajoi lisäksi yhdessä kohtaa hitaasti, minkä jälkeen Pärmäkoski alkoi huitomaan hänelle.
Pärmäkoski kertoi jo Expressenille kuskin ajaneen liiankin hiljaa. Hermostuneelta näyttänyt suomalainen oli huutanut tälle "aja, aja, aja!"
24. sijalta päätöskisaan lähtenyt ja 17:nneksi takaa-ajossa sijoittunut Pärmäkoski tarkensi tuntojaan tilanteesta MTV Urheilulle puhelimitse.
– Luulin, että en hermostunut, mutta olen nyt nähnyt videoklipin siitä, niin taisi minulla tunteet siinä nousta. Ehkä enempi siitä, kun olin vetopaikalla ja ajattelin, että saan kelkasta tuulensuojan hiihtämällä sen perässä. Kelkkakuski meni kuitenkin niin hiljaa, Pärmäkoski sanoi ja jatkoi moitteita.
– Ehkä he (kelkkakuskit) eivät oikein hahmottaneet vauhtia, ja kyllä he seikkailivat puolelta toiselle. Ei voi sanoa, että he olisivat olleet tiellä. Joku voi ajatella, että tuli vaarallisia tilanteita, mutta itse pystyin kuitenkin lukemaan peliä.
Pärmäkosken "kelkkakuumeneminen" näkyy ylälaidan videolla.
Kärkinelikko – Norjan Heidi Weng, Ruotsin Ebba Andersson, Venäjän Julia Stupak ja Yhdysvaltain Jessie Diggins – oli kisassa omaa luokkaansa, mutta Pärmäkoski katsoi, että viides sija olisi ollut mahdollisuuksien rajoissa. Viidenneksi sijoittuneesta Norjan Helene Marie Fossesholmista päivän paras suomalanen jäi lopulta reilut 27 sekuntia.
Pärmäkoski olisi toivonut, että kelkalla olisi pidetty vielä kovempaa vauhtia.
– Keulaporukkaa olisi saanut niin ajettua kiinni.
LUE MYÖS: Johanna Matintalo joutui hiihtämään väärään suuntaan – "Mietin siinä, että mitähän ihmettä minä teen"
Pärmäkoski otti kisassa muuten tietoisen riskin yritettyään tavoitella viidettä sijaa.
– Tietyllä tapaa on riski hiihtää kovaa, koska oli kuitenkin vastatuulipätkä. Peesissä pääsee vähän helpommalla. Ajattelin, että riski otetaan – voi tulla hyvä tai sitten huono joka tapauksessa, jos ei edes yritä.
– En jaksanut enää viimeisessä pitkässä nousussa enää lyödä. Oli siinä vaiheessa jo jalka aika suorana.
"Kausi on onnistunut"
Pärmäkoski kokee, että alkukauden vaikeudet heijastuivat sesongin loppuunkin. Loppusyksyn sairastelut pilasivat suomalaiselta tuolloin tärkeitä harjoitusviikkoja, ja noin puolitoista kuukautta meni pieleen, minkä myötä hän lähti kauteen moniin verrattuna takamatkalta.
– Kunto ei ole kantanut tänne, kuten normaalisti, mutta eivät nuo hirmuhuonoja hiihtoja olleet. Positiivista oli se, että pystyin kuitenkin tekemään sellaisen iskun enkä mitenkään älyttömän pahasti kuollut. Olisi voinut tulla tosi rumaakin jälkeä ja jäädä vaikka viisi minuuttia. Sillä tavalla vähän lohduttaa, voittaja Wengistä 2.15 minuutin päähän jäänyt suomalainen summaili.
LUE MYÖS: Maailmancupin päätösmatka norjalaisten ylivoimaa – Iivo Niskanen paras suomalainen
Pärmäkoski arvioi päässeensä yllättävänkin hyvään kuntoon kauden päätapahtumaan, viikko sitten päättyneisiin Oberstdorfin MM-kisoihin. Viestissä hän ankkuroi Suomen naiset upeasti kolmanneksi kukistettuaan tiukassa taistelussa pronssista Yhdysvaltain ankkurin Jessie Digginsin.
– Totta kai aina toivoisin, että olisin parempi, mutta paras onnistuminen tuli tärkeimmällä hetkellä. Jos rehellisesti mietitään, niin vaikka olisin ollut tosi huippukunnossa ja minulla olisi mennyt kaikki hyvin henkilökohtaisilla matkoilla MM:eissä, mitalit olisivat voineet olla silti tosi tiukassa siellä, koska kärki osoitti olevansa tosi hyvässä kunnossa.
– Onnistuin puristamaan nappisuorituksen tärkeimpään paikkaan. Sillä tavalla voisi sanoa, että kausi on onnistunut. Oikeasti onnistuin ja tein tosi kovan hiihdon viestipäivänä.
Pekingiin hakusessa elämän paras kunto
Pärmäkoski toivoo saavansa "paremmat kortit" käteen ensi kauteen valmistautuessaan – tuon sesongin huipentumana ovat ensi vuoden helmikuussa kilpailtavat Pekingin talviolympialaiset, jotka käydään korkeassa ilmanalassa.
Engadinissa kilpailtiin nyt 1 800 metrin korkeudessa, ja Pärmäkoski valmistautui Oberstdorfin MM-kisoihin Seiser Almissa parissa tuhannessa metrissä. Suomalainen pitää kuitenkin lähtökohtana, että ensi kesän ja syksyn ohella tulevaan talveen sisältyy enemmän korkean paikan leirejä.
– Koska (Pekingissä) kilpaillaan korkealla, korkean harjoittelua pitää tulla enemmän. Tietysti koronatilanteen takia viime kesänä ja syksynä oli haasteita käydä korkealla. Se on varmasti sellainen asia, johon pitää löytää oikeat ratkaisut.
30-vuotiaan suomalainen aikoo olla Pekingissä elämänsä parhaassa kunnossa.
– Sitten olisin huolissaan, jos minulla olisi mennyt viime syksy tosi hyvin. Silloin en uskaltaisi tuollaista sanoa. Kun tiedän kuitenkin, miten kroppa toimii tällä hetkellä, tiedän että pystyn siihen. Ja jos en itse siihen usko, ei siihen usko kukaan muukaan. On sitä kohti mentävä, että on elämänsä parhaassa kunnossa niissä kisoissa.