Väinö Rainosalo juhlii 105-vuotispäiviään tänään kokkolalaisessa omakotitalossa, jossa hän yhä asuu – talo valmistui Rainosalon perheelle 1960-luvun alussa.
Hän tarjoilee suklaakonvehteja, juttelee ja nauraa ottaessaan vastaan vieraita pitkin päivää. Liikkumisessa on apuna rollaattori, mutta välillä se unohtuu sängyn viereen ja Rainosalo ponkaisee konvehteineen liikkeelle ketterästi.
– Nooh! Tyytyväinen täytyy olla, että on saanut näin terve olla! En ole oikeastaan sairaalareissuja tehnyt muuta kuin tapaturmien vuoksi, muistelee Rainosalo.
Hän arvioi liikunnan olevan yksi syy pitkään ikään.
– Aloitin kävelemisen jo seitsemänvuotiaana paimenessa. Sitten tuli teuhattua viisi vuotta rintamalla. Ajokorttia ei minulla ole koskaan ollut, paljastaa innokas pyöräilijä.
.
Rainosalon omaishoitajana on toiminut viime vuodet hänen poikansa, 77-vuotias Pentti Rainosalo, joka vastaa puhelimeen kuntosalilta.
– Joo, menkää vain isää tervehtimään, siellä se on kotosalla!
Myöhemmin pullakahvien äärellä Pentti Rainosalo kertoo joutuneensa hakauksiin Kelan kanssa, kun hänen katsottiin olevan liian vanha isänsä omaishoitajaksi. Lopulta mies hyväksyttiin viralliseksi omaishoitajaksi, eikä perheessä juuri apua arkiaskareissa tarvita.
– Olen entinen kalastaja ja laitan pääasiassa kalaa ruuaksi eri muodoissaan, kertoo Pentti.
Hän nauraa itsekin kahden ikämiehen juttuja, jotka saattavat ulkopuolisesta kuulostaa humoristisilta.
– Kerroin isälle, että tein pyörällä 70 kilometrin lenkin, niin isä totesi, että kyllä hänkin nuorena miehenä teki tuollaisia pyörälenkkejä, nauraa Pentti.
Ja Väinö kertoo, kuinka hän vapaapäivinään polkaisi Karvialta kotiinsa Ilmajoelle pyörällä edestakaisin. Matkaa kertyi 90 kilometriä sivu – eivätkä tiet silloin olleet asvalttia, van ”nimismiehenkiharaista” soratietä.
Pitkä avioliitto, iso perhe
Väinö Rainosalo kiittelee vuolaasti perhettään elämänsä hyvistä puolista.
– Kyllä moni asia on jälkipolvien ansiota, olen heille erittäin kiitollinen.
Väinön vaimo kuoli yksitoista vuotta sitten 91-vuotiaana, jonka jälkeen 94-vuotias Väinö jäi yksin perheen omakotitaloon asumaan. Perheeseen syntyi aikanaan kuusi lasta, nyt koko porukka on levinnyt ympäri maailmaa ja lapsia ja lastenlapsia asuu kahdeksassa maassa.
– Meitä on neljä polvea: kuusi lasta, heillä kolmetoista lasta ja näillä viisitoista lasta yhteensä, luettelee Väinö.
Kun Väinöltä kyselee elämänohjeita, hän jakaa niitä niukasti. Yksi on säännöllinen elämänrytmi, toinen naisten kanssa oikein toimiminen.
– Että elää sopuisasti naisväen kanssa. Sen pidän yhtenä tärkeänä ehtona hyvään elämään, sanoo Väinö.
Hän uskoo itse onnistuneensa tässä asiassa kohtalaisen hyvin – myös työelämässä.
– Minulla oli enimmillään jopa kolmekymmentä naista alaisena ja kaikkien kanssa olin hyvä ystävä. Jos oli jotain sanottavaa, sanoin kyllä suorasukaisesti, mutta pärjäsimme hyvin, kertoo Väinö.
Snookerin pauloissa
Väinö Rainosalo teki työuransa armeijan leivissä, josta hän jäi eläkkeelle kauan sitten.
– Siitä taitaa olla jo yli 52 vuotta. Jäin eläkkeelle 53-vuotiaana, kertoo Väinö.
Koska hän oli terve mies, hän ei viihtynyt eläkkeellä.
– Tein vielä 13 vuoden työuran urheilutalossa keilahallin hoitajana, kertoo Väinö.
Keilahallilla vanha rakas ampumaharrastus, jota oli kestänyt 40 vuotta, jäi kakkossijalle ja keilaus nousi intohimoksi. Sittemmin Väinö vaimoineen innostui snookerista.
– Katsoimme sitä öisin ja muistan kun vaimo huusi, että tule katsomaan, nyt on meidän pojan vuoro! nauraa Väinö.
.
Sittemmin Väinö onnistui saamaan nimikirjoituksenkin mestaripelaaja Ronnie O’Sullivanilta, joka lähetti kuvan ja nimmarin Suomeen kuultuaan, että hänellä on 102-vuotias fani.
Ja vielä niistä elämänohjeista. Väinö ei osaa muita neuvoa, mutta sanoo itse syöneensä aina kaikenlaista ja pyrkineensä säännölliseen elämänrytmiin.
– Uskon että epätasainen elämä ei ole hyväksi. Eikä liiallinen alkoholinkäyttö. Itsekin tuli aikanaan kerholla otettua kun oli juhlia, mutta en ole varsinaista juopottelua koskaan harrastanut, sanoo Rainosalo.
Hän epäilee myös, että pitkä ikä on perinnöllistä.
– Äiti ja hänen siskonsa elivät reilusti yli 90-vuotiaiksi. Ja liekö tässä Luojallakin joku osuutensa? pohtii Väinö.
Hän lähtee takaisin sänkyyn – jumppaamaan. Kumiremmit saavat kyytiä monta kertaa päivässä, kun Väinö voimistaa jalkoja, käsiä, vatsalihaksia – koko vartaloaan.
– Ulos en enää välitä mennä, tuntuu että tukehdun siellä, mutta sisällä liikun ja voimistelen monta kertaa päivässä, kertoo Väinö.
Onnea Väinö! Katso yllä olevalta videolta, miten Väinö jumppaa ja juttelee!