Kysy liikenneturvallisuudesta -sarjassamme lukijoiden kysymyksiin vastaavat liikenneturvallisuuden asiantuntijat joka perjantai. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi. Vastaajana on tällä viikolla Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.
Pääkuvan video: Osaatko sitoa moottoripyörän peräkärryyn oikein?
Kysymys: Tulisiko prätkä laittaa jo talviteloille vai vieläkö sillä uskaltaa lähteä aamulla töihin?
Vastaus: Vakuutusyhtiöt ovat jo joitakin vuosia tarjonneet motoristeille ympärivuotisia vakuutuksia vaihtoehtona seisonta-ajallisille vakuutuksille. Tämä on aiheuttanut sen, että moottoripyöriä näkee liikenteessä aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Intohimoisimmat harrastajat ajavat aika-ajoin myös talvella – kelien niin salliessa.
Fakta on, että tähän aikaan vuodesta riskit lisääntyvät. Jokainen motoristi tekee itse päätöksen, kuinka pitkäksi ajokautensa aikoo venyttää. Olennaista on, että riskit tiedostetaan, tunnistetaan ja pyritään tavalla tai toisella kompensoimaan. Paras keino loppusyksyn riskien välttämiseksi on ajokauden päättäminen ajoissa.
Sadekelit
Sadekelit ovat varsin yleisiä näin syksyisin. Sade liukastaa tien pintoja, erityisesti tiemerkintöjen kohdalta. Kun märälle tien pinnalle putoilee puista lehtiä, muuttuu ajoalusta melkoiseksi luistinradaksi.
Kaupunkiolosuhteissa raitiovaunukiskojen ylitykset on syytä tehdä todella varovaisesti – enää tämäkään ei ole pelkästään pääkaupunkiseudulla huomioon otettava asia vaan myös Tampereella moottoripyörällä liikkuvien on syytä olla tarkkana.
Sade kastelee myös motoristin itsensä, jos hän ei ole sonnustautunut asianmukaisiin ajovarusteisiin. Ajopuvun, -kenkien ja -hanskojen tulisi olla vedenpitäviä ja hengittäviä. Vaihtoehtoisesti ajopuvun päälle voi pukea asianmukaisen sadeasun. Näin välttää varmimmin kastumisen ja kylmyyden aiheuttaman kohmettumisen, joka vaikuttaa väistämättä myös keskittymiseen ja pyörän hallintaan.
Näkyvyyden kannalta on tietenkin tärkeää, että ajovarusteet olisivat mahdollisimman värikkäät – erityisesti ajopuvun olkapäät ja kypärä, jotka näkyvät parhaiten eteenpäin. Tumman ajopuvun näkyvyyttä voi parantaa esimerkiksi pukemalla sen päälle heijastinliivin.
Kylmä ilma ja musta jää
Motoristi voi hyvien ajovarusteiden lisäksi suojautua kylmää vastaan hankkimalla pyöräänsä kahvanlämmittimet, elleivät ne ole jo vakiovarusteena. Kun kädet pysyvät lämpiminä, onnistuu hallintalaitteiden käyttö huomattavasti näppärämmin.
Kylmät kelit tuovat mukanaan myös pito-ongelmia. Tien pintojen ollessa kylmiä renkaat eivät lämpene normaalissa ajossa samoin kuin kesäisin. Näin pyörän käyttäytyminen varsinkin ääritilanteissa saattaa yllättää – erityisesti kaarre- tai jarrutuspidon osalta.
Monena aamuna on saanut jo skrapailla auton ikkunoita. Tämä on merkki siitä, että myös tien pintojen jäätymiseen on syytä varautua. Siltojen kansilla esiintyy mustaa jäätä muuta tieosuutta herkemmin. Sillan rakenteet ovat usein betonia, jonka lämpökapasiteetti ja lämmönjohtavuus on erilainen kuin asfaltilla.
Talvikaudella maaperä on huomattavasti lämpimämpää kuin ulkoilma. Maasta irrallaan oleva siltarakenne jäähtyy myös altapäin, koska sillan kannen alapuolellakin on kylmää ilmaa. Jäätymistä edesauttaa entisestään, jos sillan alla kulkee vesistö, josta nousee vesihöyryä tien pintaan. Tämä on syytä pitää mielessä myös rantateillä ajettaessa.
Vastaavasti teiden liittymäkohdissa olevat rampit ovat siltojen tavoin betonisia, maasta irti olevia rakenteita. Näin ollen ne jäätyvät maanpinnassa olevaa tietä herkemmin. Lisäksi rampeilla on yleensä pienemmät liikennemäärät kuin itse tiellä. Liikenteen lämmittävä vaikutus saa helposti aikaan sen, että varsinainen tieosuus on sula ja kuiva - vähemmän liikennöity ramppi sen sijaan saattaakin olla näkymättömän jään verhoama.
Lämpimässä ilmassa molekyylit ovat harvemmassa kuin kylmässä, joten lämmin ilma on kylmää kevyempää. Näin ollen kylmä ilma raskaampana laskeutuu notkopaikkoihin ja laaksoihin, joissa se jäädyttää tienpinnan petollisesti muuta ympäristöä liukkaammaksi.
Kesäkelillä soratiellä on pääasiassa huomattavasti asfaltoitua tietä huonompi pito. Pitoa heikentää olennaisesti soratien pinnalla pyörivä irtosora. Kun ilman lämpötila laskee lähelle nollaa tai pakkasen puolelle, saattaa tilanne muuttua radikaalisti. Moni kuljettaja on kokenut yllätyksen ajaessaan syysaamuna soratieltä asfaltille, jonka pinta onkin ollut näkymättömän jääverhon peitossa.
Usein törmää myös tilanteeseen, jossa aurinko on kuivannut tai sulattanut tien pinnan peltoaukeiden kohdalta. Kun siirrytään aurinkoiselta peltoaukealta metsän varjoon, saattaa tilanne ollakin aivan toinen.
Maatalouskoneet
Maaseudulla ajeltaessa vaikuttaa siltä, että kynnöt ovat käynnissä. Valitettavan usein traktorin tultua pellolta tielle, sen renkaissa asfaltille kulkeutuu myös savi- ja multapaakkuja. Ne ovat melkoinen riski motoristille jo kuivallakin kelillä. Kun saviselle tai multaiselle asfaltille sataa vielä sopivasti vettä, on tilanne entistäkin vaarallisempi.
Pimeys
Pimeys tuo haasteensa myös havainnointiin. Jos moottoripyörässä on vain yksi ajovalo, tarkoittaa se, että motoristilla on käytettävissään vain puolet auton valotehosta. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että pyörän valot ovat puhtaat ja mahdollisimman hyvässä kunnossa: Polttimot hiipuvat käytön myötä. Osa polttimovalmistajista tarjoaa normaalipolttimoa kirkkaampia – mutta kuitenkin vielä laillisia – erikoispolttimoita. Yleensä tällaisen kestoikä on normaalipolttimoa lyhempi, mutta valoteho oikeasti selkeästi parempi. Laadukkaan polttimon myötä voi saada arvokkaita lisämetrejä valojen kantamaan.
Tärkeää on myös valojen tehokas käyttö: Vaihdetaan kohtaamistilanteessa lähivaloille vasta, kun ajoneuvojen välinen tieosuus on kokonaan valaistu. Takaisin kaukovaloille voidaan maantienopeudessa vaihtaa pyöränmitta ennen kohtaamista. Edellä ajavaa saavutettaessa on syytä vaihtaa lähivaloille vasta, kun kykenee erottamaan edellä ajavan ajoneuvon ääriviivat selkeästi. Ohittaessaan takaisin kaukovaloille voi vaihtaa ohitettavan henkilöauton perän, kuorma-auton hytin takaseinän tai linja-auton etuakselin kohdalla.
Pimeällä ei ole myöskään yhdentekevää, millaisen visiirin läpi maailmaa katselee. Pääsääntöisesti tummat tai peilipintaiset visiirit ovat pimeällä varsin huonoja valintoja. Toki tarjolla on myös itsestään tummuvia ja kirkastuvia visiirejä, jotka ovatkin sitten asia erikseen. Näissäkin on kuitenkin paljon merkkikohtaisia eroja. On myös tärkeää, että visiiristä pidetään hyvää huolta: likainen tai naarmuuntunut visiiri aiheuttaa ikäviä heijastumia ja hankaloittaa havainnointia.
Hirvet
Hirvijahdin ollessa käynnissä on hirvikolarin riski suuri. Suomen päätieverkolta löytyy jo varsin hyvin hirviaidattuja tieosuuksia. Moottoripyöräilyn juttu on kuitenkin usein juuri mutkatiet, joilla ei hirviaitoja ole. Jos haluaa priorisoida turvallisuuden nautinnon edelle, kannattaa suosia tylsiä, aidattuja, tieosuuksia syksyn pimeillä keleillä.
Hirvieläimiä -liikennemerkkejä on tien varsilla paljon ja valitettavan moni kuljettaja jättää ne omaan arvoonsa – siis lähes kokonaan huomiotta. Fakta on kuitenkin, että kyseisten merkkien pystyttämiselle on varmasti perusteensa. Merkillä halutaan korostaa tyypillistä hirvieläinten tienylityspaikkaa. Kyseessä saattaa olla hirviaidan alkaminen tai loppuminen, riista-aidan aukkopaikka tai joku muu tyypillinen hirvireitti.
Miten motoristin tulisi sitten toimia? Olennaista on tehostaa havainnointia entisestään eli suunnata katse kauas eteen ja tarkkailla muun liikenteen lisäksi erityisesti tien varsia ja pöheiköitä, joista hirvieläimet tielle ryntäävät. Mitä aiemmin kuljettaja kykenee tekemään havainnon hirvestä tai peurasta, sitä enemmän hänelle jää aikaa toimia.
Myös ajonopeuteen on syytä kiinnittää huomiota. Tiekohtainen nopeusrajoitus ilmoittaa suurimman sallitun ajonopeuden kyseisellä tiellä. Tärkeää on huomata, että hiljempaakin saa ajaa. Kuljettajan mahdollisuudet havaita hirvieläin ja välttää törmääminen ovat huomattavasti paremmat 80 km/h kuin 100 km/h nopeudesta. Nopeuden alentaminen antaa aikaa havainnointiin, arviointiin, ajatteluun ja toimintaan.
Toki pitää muistaa, että hirvieläin voi rynnätä eteen missä vaan – siis myös sellaisissa paikoissa, joissa siitä ei ole varoitettu liikennemerkeillä. Paikassa kuin paikassa tärkeää on, että kuljettajan ajatukset ja katse ovat ajamisen kannalta olennaisissa asioissa.
