Kommentti: Nuorten Leijonien shokkitappiossa oli mykistävä piirre – nyt pitäisi hälytyskellojen soida

Suomen osalta jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kisat ovat alkaneet mollivoittoisesti. Kaksi peliä ja kaksi tappiota. Näistä ensimmäinen eli Kanada-häviö ei vielä liikuttanut mannerlaattoja, sillä Suomi roikkui sangen urhollisesti Kanadan matkassa aina pelin loppuvaiheille saakka.

Jo tuolloin suuhun jäänyt jälkimaku oli kirpsakan katkera. Päähän juolahti ajatus, että ”tuo Kanada olisi ollut täysin kaadettavissa”.

Noh, ei kaatunut. Päivä tästä ja Suomi metsästi turnauksen avausvoittoaan ottelussa Saksaa vastaan.

Hämmennys valtasi pääkopan, kun Joona Väisänen teki käsittämättömän ratkaisun ja lahjoitti kiekon suoraan Saksan kärkikarvaajan lapaan. Ding, dang ja dong, kiekko oli uunissa.

Kävi mielessä, että toivottavasti Väisäsen ratkaisu ei tullut suoraan Suomen päävalmentajan Lauri Mikkolan pelikirjasta. ”Eihän”, oli impulsiivinen reaktio.

Toisessa erässä piiskuinen Saksa horjutti oikein kunnolla Suomea. Yhtäkkiä härmäläisten housuihin tärähti kottikärryllisen verran savea. Saksa iski kaksi nopeaa maalia ja sinipaidat olivat paniikissa.

Pelin jälkeen TV5:n studiossa entinen huippupelaaja Lennart Petrell vähätteli sitä, ettei Suomen Saksa-tappiosta pitäisi kirjoitella sen suurempia shokkiotsikoita. Vaikka Petrell on kyseisen studion ehdoton piristysruiske, oli hän tuon näkemyksen osalta väärässä.

Totta helvetissä Nuorten Leijonien Saksa-tappiosta pitää revitellä otsikoita. Paristakin eri syystä.

RAPORTTI JA SEURANTA: Shokkitappio! Nuorille Leijonille historiallinen romahdus MM-jäillä

***

Nykypäivän kansainvälisessä kiekkokalenterissa nuorten MM-kisat sijoittuvat arvoasteikon aivan ylimpään kärkeen. Nuorten MM-kisoissa pelaavat kaikki maailman parhaat – vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Nuorten MM-kisoissa pelaa myös sellaisia pelaajia, jotka siirtyvät lähivuosina NHL:ään. He ovat kriittisessä kehitysiässä ja moni heistä dominoi jo miesten sarjoissa.

Koska kaikki osallistujat marssittavat parhaansa paikalle, mitataan turnauksessa sitä, missä kunkin maan juniorituotanto menee tällä hetkellä.

Ennen keskiviikkoa Suomi ja Saksa olivat kohdanneet 25 kertaa jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Suomi oli voittanut 25 kertaa.

Nyt kun saldo mureni, oli jo se merkittävä käänne.

LISÄÄ: NHL-lupaus Konsta Helenius kuuli tylyn faktan Nuorista Leijonista – "Ei hyviä ajatuksia"

Taustalla piili myös brutaali tasoerofakta. Monella Saksan joukkueen pelaajalla tekisi tiukkaa päästä jopa Suomen Mestikseen pelaamaan. Samaan aikaan valtaosa Suomen joukkueen pelaajista pelaa jo isossa roolissa SM-liigassa.

Tätäkin faktaa ajatellen Suomi koki shokkitappion. Sen takia otsikot ovat täysin paikallaan.

Nuorten Leijonien Saksa-tappion puhuttelevin piirre liittyy kuitenkin sen symboliikkaan.

***

Suomi oli kansainvälisessä jääkiekossa kymmenten vuosien ajan maa, joka ei pärjännyt taidossa suuremmilleen. Suomen kilpailuetu tuli joukkuepelistä.

Viisikkona toimimisesta ja pelitavasta. Nämä edellytykset olivat ratkaisevassa roolissa muun muassa Leijonien kevään 2019 maailmanmestaruudessa, helmikuun 2022 olympiavoitossa ja saman kevään uudessa maailmanmestaruudessa. Suomi oli noissa turnauksissa kollektiivi, jossa yksilöistä kasvoi suurempia, mitä he oikeasti olivatkaan.

Mitä tapahtui keskiviikkona 27.12.2023? Suomi eli tässä tapauksessa Nuorten Leijonien joukkue oli pelkkä levällään oleva tuhannen palan palapeli, kun taas vastustaja Saksa oli osiensa summa. Harmoninen, sitkeä ja fiksu.

Mykistävää on se, että Saksa voitti Suomen suomalaisella peli-identiteetillä. Ja nyt heidän saldonsa on meikäläisiä vastaan 1–25.

Eikä siinä mitään, että Saksa oli vahvempi joukkue kuin Suomi. Ongelma tulee siitä, että Suomelle kävi nyt samalla tavalla kuin Kanadaa vastaan.

Kanada teki Suomeen verrattuna jatkuvalla syötöllä fiksumpia peliratkaisuja, pitäen pakettinsa kasassa. Kun taas samaan aikaan Suomi sohi sinne sun tänne, hakaten päätään seinään.

Suomi on ollut kuriton ja poikkeuksellisen hermostunut joukkue. Näiden juurisyyt tulevat itse pelistä. Suomen joukkueen SM-liigapelaajat pelaavat nyt sellaista peliä, mitä he eivät harjaa omissa seurajoukkueissaan. Eli jatkuvaa pystysuunnan jääkiekkoa, missä juostaan koko ajan yli.

Ja oho, yhtäkkiä tuleekin pahoja paikkoja omiin. Ja oho, yhtäkkiä puukätinen Saksa painaakin neljä kiekkoa sinipaitojen nuottaan.

Suomi on menettänyt kilpailuvalttinsa eli pelitapaetunsa.

Miten näin on päässyt käymään?

***

Jos tarkistelee kymmenen vuoden pätkää, Suomi on pärjännyt varsin mallikkaasti alle 20-vuotiaiden MM-tasolla. Kolme mestaruutta, yksi finaalitappio ja yksi pronssimitali.

Mestaruuksista kaksi on tullut isossa kaukalossa, eli eurooppalaisella hiekkalaatikolla. Mutta sen päälle menestystä on tullut myös pienessä askissa eli NHL-aitauksessa.

Niillä hetkillä kun menestystä ei ole tullut, on voinut vedota siihen, miten "NHL-kaukalo" on aiheuttanut omia pelillisiä haasteita. Nyt tähänkään selitykseen ei voi verhoutua.

Suomi pelaa isossa kaukalossa häkellyttävän sekavaa jääkiekkoa, mikä heijastuu yksilöihin. SM-liigan tykkipelaajista Lenni Hämeenaho ja Konsta Helenius vaeltelevat varjojen mailla. Tapparan Oiva Keskistä ei meinaa näkyä laisinkaan. JYPissä syksyllä väkevästi esiintynyt Jere Lassila on ollut ”ynnä muuta” -osastoa.

LISÄÄ: SM-liigan maalitykki kuin varjo entisestään – Lenni Hämeenaho hyvin allapäin Suomen shokkitappiosta

Kun peli ei tue yksilöitä, syntyy tuskaa, joka näkyy muun muassa ylivoiman puolella. Ja kun se ei anna happea, niin tadaa. Eipä ihme, että tulos kääntyy negatiiviseksi.

Lauri Mikkola palkattiin kesällä Nuorten Leijonien uudeksi päävalmentajaksi. Hän korvasi tehtävässään Tomi Lämsän, joka värvättiin Rauman Lukkoon.

Mikkolan edellinen merkittävä päävalmentajapesti oli Oulun Kärpissä, mistä hän sai potkut, koska Kärppien peli oli umpisolmussa.

Hetkinen, tässähän on vanha kunnon déjà vu -ilmiö nyt päällä.

Suomen Jääkiekkoliitto teki tietoisen valinnan Mikkolan kohdalla. Nyt valinta näyttäytyy täysin vääränä. Vain ihme pelastaa enää Suomen tämänkertaisissa nuorten MM-kisoissa. Eikä sitä ihmettä voi paljoa odotella, kun kädet tärisevät pelillisen sekaannuksen keskellä, eikä joukkueessa ole voimaa, mikä vetäisi sitä eteenpäin.

Ei ole mitään, mihin tukeutua. Ei peliä, ei kuumia yksilöitä, ei mitään valttia.

Kaikissa asioissa on kuitenkin aina omat hopeareunuksensa. Ehkäpä tämä turnaus herättää Suomen Jääkiekkoliiton ylimmän johdon pohtimaan sitä, voivatko he aidosti luopua jostain, mikä on tuonut heille menestystä.

Eli pelitavasta ja suomalaisesta peli-identiteetistä.

Nyt sekä pelaajien kehityspuoli että itse peli on jätetty aivan heitteille. Surkeat sarjajärjestelmät ovat tappaneet kilpailun sekä A- että B-junioreista, eikä Suomen juniorikiekon kruunujalokivi eli Nuoret Leijonat voi yhtään sen paremmin.

Shokki, romahdus ja häpeä. Ne ovat Suomen tämänkertaisen turnaussuoritteen kuvailusanoja.

Ja niin myös jatkossa, mikäli mikään ei muutu.