Vilja Eerikasta kasvoi huoli vuoden 2011 kesällä. Marraskuussa tyttö sijoitettiin kolmeksi kuukaudeksi perhetukikeskus Meripihaan. Kolmen kuukauden aikana Vilja Eerika oppi luottamaan paremmin aikuisiin - eikä hän olisi halunnut palata kotiin.
Meripihan perhetukikeskuksen psyykkisen arvion mukaan Vilja Eerika oli iloinen, huumorintajuinen ja nauravainen tyttö. Sijoituksen alussa hän suhtautui varauksella perhetukikeskuksen henkilökuntaan, mutta ajan kuluessa oppi paremmin luottamaan aikuisiin. Vilja Eerika pyysi perhetukikeskuksen aikuisia pelaamaan, lukemaan iltasatua ja saattoi hakeutua aikuisen syliin tai halata. Arvion mukaan Vilja Eerika haki aikuisen huomiota ja oli välillä mustasukkainen aikuisten muille lapsille antamasta huomiosta. Perhetukikeskuksessa ei havaittu merkkejä isän ilmoittamista Vilja Eerikan raivokohtauksista.
Perhetukikeskuksessa Vilja Eerika piti huoneensa siistinä ja huolehti tavaroistaan. Raportin mukaan hän valikoi usein oma-aloitteisesti seuraavan päivän kouluvaatteet. Viljaa Eerikaa kuvailtiin taitavaksi koululaiseksi ja hän viihtyi koulussa.
Lapsiryhmän suosiossa
Vilja Eerika oli loppuraportin mukaan innostunut luistelusta ja näytti perhetukikeskuksessa mielellään aikuiselle mitä on oppinut. Hän myös aloitti kuoroharrastuksen tammikuussa 2012. Perhetukikeskuksen mukaan Vilja Eerika tuli hyvin toimeen muiden lasten kanssa. Sijoituksen alussa hän hakeutui mieluummin tyttöjen seuraan, mutta sijoitusajan kuluessa hän leikki sujuvasti sekä tyttöjen että poikien kanssa. Arvion mukaan Vilja Eerika osasi hyvin pitää puoliaan, eikä hän yrittänyt miellyttää toisia lapsia. Arvion mukaan Vilja Eerika oli perhetukikeskuksen lapsiryhmässä suosittu.
Pääsääntöisesti Vilja Eerika nukkui sijoitusaikanaan hyvin, vaikka välillä nukahtaminen oli vaikeaa. Tyttö kuitenkin heräsi helposti aamuisin katsomaan lastenohjelmia.
"Kotiasiat salaisuus"
Perhetukikeskuksen loppuarvion mukaan Vilja Eerika reagoi melko neutraalisti isän tai äitipuolen vierailuihin. Kotilomilta palatessa hän saattoi erotilanteessa halata ja suukottaa isää ja äitipuolta. Äitipuolen ehdotus oli, että Vilja Eerika lähettäisi iltaisin hyvänyön lentosuukon kotiin. Arvion mukaan isän ja Vilja Eerikan välit vaikuttivat läheisiltä, samoin tytön ja äitipuolen. Perhetukikeskuksen mukaan Vilja Eerika lähti sijoituspaikasta kotilomille hyvillä mielillä. Kotilomista kysyttäessä tyttö kuitenkin vastasi lyhyesti ja hän totesi kerran kotiasioiden olevan salaisuus.
Vilja Eerika ei halunnut kotiin
Vilja Eerikan viimeinen päivä perhetukikeskus Meripihassa oli 23. maaliskuuta 2012. Edellisenä päivänä hän näki psykologin kahdenkesken. Psykologin mukaan Vilja Eerika oli ollut tapaamisen aikana rauhallinen ja yhteistyökykyinen. Vilja Eerika oli kertonut, ettei hänellä ole paljon ystäviä ja ilmaisi halunsa jäädä vielä joksikin aikaa perhetukikeskukseen. Tyttö myös kertoi psykologille kokevansa koulupäivät pitkiksi, koska haluaisi päästä iltapäiväkerhoon.
Psykologin mukaan kotiasioista puhuminen tuntui Vilja Eerikasta vaikeammalta ja tyttö sanoi, ettei kaikista kotiasioista saa puhua. Vilja Eerika kertoi vastaanotolla, että äitipuoli saa uuden vauvan. Vilja Eerika ei kuitenkaan kysyttäessä todennut äitipuolella olevan isoa vatsaa. Tämän jälkeen tyttö alkoi oma-aloittesti puhumaan kirjasta nimeltä "Totta ja tarua" ja kertoi kirjasta muutamia esimerkkejä psykologille.
Psykologi pohti yhteenvedossa Vilja Eerikan perhetukikeskusajalta, joutuuko tyttö kantamaan ikätasoonsa nähden kohtuutonta määrää salaisuuksia kotia koskien. Psykologia jäi myös mietityttämään, miksi Vilja Eerika halusi jäädä vielä perhetukikeskukseen.
Vilja Eerika murhattiin äitienpäivänä 13.5.2012 - vain vajaat kaksi kuukautta kotiinpaluun jälkeen.