Vilja Eerikan ja Latokartanon surmien välisenä aikana syntyi hienoja papereita, mutta suunnitelmat jäivät hyvän tahdon varaan: "Hulluutta"

Viime viikon perjantaina Helsingin Latokartanossa paljastui perhesurma. Kerrostaloasunnosta löytyi kaksi ruumista, kun poliisi meni tarkastuskäynnille.

Poliisi epäilee 37-vuotiaan äidin murhanneen 12-vuotiaan poikansa. Sen jälkeen äiti surmasi itsensä.

Äidin käytös ja toiminta oli jo pidemmän aikaa ollut epävakaata. Muutama kuukausi sitten yksi mies kuuli, kun nainen huusi ja uhkasi tappaa poikansa.

Päällimmäinen tunne tästä tapauksesta on suru, sanoo Uutisaamussa lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.

– Mutta myös hyvin voimakas turhautuminen. Näitä perhesurmia meillä on pitkässä juoksussa ollut vuosikymmenestä toiseen samat määrät vuosittain, Pekkarinen toteaa.

"Hienoja papereita"

Suomessa lapsia kuolee vuosittain 2–5 vanhempien väkivallan seurauksena, Pekkarinen sanoo. Niin sanottuina huippuvuosina 2010 ja 2011 vanhempien väkivallan seurauksena kuoli yli kymmenen lasta vuosittain.

Lastensuojelusta tuli valtakunnan kärkipuheenaihe vuonna 2012. Tuolloin 8-vuotias Vilja Eerika kuoli tukehduttamalla äitienpäivänä.

Virkavalta ei jäänyt seisomaan tumput suorina, vaan 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla sisäministeriö käynnisti selvityksen.

Lue myös: Poliisi oli tuttu näky Latokartanon perhesurmasta epäillyn äidin luona: "Vaimoni kysyi heiltä, mitä pitää tapahtua, että poika saadaan pelastettua"

Kävi selväksi, että tapauksilla on yhdistäviä tekijöitä. Näitä ovat niin vaikeat erotilanteet, vanhempien mielenterveysongelmat kuin päihteiden käyttökin. Ylipäätään kuormittava perhetilanne.

– Epäonnistumisista yritettiin ottaa oppia hyvin hanakasti. Luotiin hyviä suunnitelmia, Pekkarinen kertoo.

– Näkemykseni on, että valtakunnan tasolla nämä ovat jääneet hyvän tahdon varaan. Nämä ovat hienoja papereita, upeita ympyröitä ja neliöitä, mutta käytännössä mikään ei ole muuttunut, vaan mennyt jopa hullumpaan suuntaan, Pekkarinen jatkaa.

Lue myös: Lastensuojelun pyytämiä tietoja kieltäydytään antamasta, vaikka se on lainvastaista

Pekkarinen luettelee uusia ja vanhoja ongelmia: Poliisi saattaa ottaa virka-avusta maksua, psykiatrisiin palveluihin on valtavat jonot, lastensuojelu on täysin kuormittunut ja oppilashuollot ovat koronan aikana olleet helisemässä.

– Tilanne menee huonompaan suuntaan, vaikka paperilla tiedetään miten homma pitäisi hoitaa.

"Se on hulluutta"

Erityisen harmissaan lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen on kotikäyntien puutteesta. Ne ovat hänen mukaansa tutkitusti hyvin tehokas keino estää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Korona-aikana kotikäyntejä on karsittu entisestään.

– Meillä huolehditaan, että paperit ovat pilkulleen läjässä, mutta (pois jää) se tärkein työ eli asiakkaiden ja lasten kohtaaminen, kotikäynnit, arjen rakenteen pohtiminen yhdessä perheen kanssa. Semmoiset lopetetaan, kun töitä tehostetaan. Se on hulluutta, ei siinä ole mitään järkeä, Pekkarinen sanoo.

– Näissä lapsiin kohdistuvissa väkivaltatapauksissa on hyvin tyypillistä, että lapsi ei uskalla tai halua kertoa kenellekään, koska luottamussuhde aikuisiin on särkynyt. Jos työntekijä tapaa lasta silloin tällöin tai ei ollenkaan, niin ei luottamussuhdetta synny, Pekkarinen muistuttaa.

Siinä on eroa, surmaako lapsen äiti vai isä. Kun äiti tappaa lapsensa, on kyse usein vastasyntyneestä tai omasta, vähän vanhemmasta lapsesta. Tuolloin kytköksiä löytyy mielenterveyden häiriöihin ja yksinäisyyteen. Usein myös viranomaisiin on oltu yhteydessä.

Helsingin Latokartanon tapauksessakin murhasta epäilty äiti oli viranomaisille tuttu. Poliisit ja sosiaaliviranomaiset olivat olleet asunnossa tuttu näky.

Lue myös: Viranomaiset eivät kyenneet pelastamaan Latokartanon perhesurman uhriksi joutunutta 12-vuotiasta poikaa: "Valitettavasti tämä on uusi Vilja Eerika"

Sen sijaan perhesurmissa, joissa surmataan koko perhe, ei välttämättä kontaktia viranomaisiin ole ollut. Sen sijaan lähipiiriä on usein uhkailtu väkivallalla.

– Ongelmana on, että meillä on monin paikoin ruuhkautunut lastensuojelu. Pätevistä työntekijöistä on pulaa ja aivan liikaa asiakkaita työntekijöillä, Pekkarinen harmittelee.

– Yksi suurimmista ongelmista on, että sekä aikuisia että lapsia kasautuu viimesijaisten erikoispalveluiden puolelle, kun peruspalvelut eivät ole kunnossa, Pekkarinen jatkaa.

Lue myös: Vilja Eerika kuoli Suomen rikoshistorian iljettävimmän murhan uhrina – uutuuskirja piirtää synkän kuvan 8-vuotiaan tytön lapsuudesta: "Eerikan elämä oli vaikea alusta lähtien"