Hallituspuolueiden välillä on syntynyt riitaa lähiaikoina julkaistavasta EU:n metsästrategiasta.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) on allekirjoittanut yli 10 jäsenmaan kriittisen kirjeen, jossa strategiaa tahdotaan vielä muuttaa.
Lepän mukaan keskusta ei halua, että komissio ottaa metsäpolitiikassa päätösvaltaa jäsenvaltioilta.
– Se kuuluu yksiselitteisesti jäsenvaltioiden vastuulle ja siitä pidämme kiinni, Leppä sanoo MTV Uutisille.
Lisäksi strategiassa ei Lepän mukaan huomioida tarpeeksi ympäristöasioiden lisäksi esimerkiksi taloudellista kestävyyttä.
Europarlamentaarikko Ville Niinistön (vihr.) mukaan on erikoista, että osa hallituksesta vastustaa EU:n linjauksia.
– Ministeri Lepällä ja keskustalla on taipumus vastustaa EU:n yhteisiä päätöksiä vain silloin, kun he ovat sisällöstä eri mieltä. Kun siellä suojellaan heidän mielestään liian paljon luontoa, niin sitten he keksivät että tämä on toimivaltakysymys.
– Jos he ovat itse määrittelemässä näitä EU:n yhteisiä metsäpelisääntöjä ympäristön ja luonnon kannalta heikommiksi, sitten he ovatkin yhtäkkiä tyytyväisiä.
Miten hallituksen linjaa tulisi tulkita?
Niinistön ohella myös esimerkiksi vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo on arvostellut Lepän toimintaa.
Keskustalaiset ja vihreät ovat oikeastaan eri mieltä siitä, mikä hallituksen linja on ja miten sitä tulisi tulkita.
Lepän mukaan tärkein ilmastonmuutoksen torjuntatehtävä on fossiilisista raaka-aineista luopuminen.
– Vaikka me teemme nieluille mitä, emme pysty tätä asiaa ratkaisemaan jollemme jollakin aikataululla pysty luopumaan fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Meidän mielestä pitää viedä yhtä aikaa näitä asioita eteenpäin.
Niinistön mukaan kyse ei ole kansallisen edun tai EU-edun vastakkaisuudesta.
– Kyse on vanhanaikaisesta luonnovarojen ryöstöpolitiikasta, jota keskusta edellyttää.
Hänen mukaansa keskustalle hallituksen kanta ei merkitse mitään silloin, kun kysymys on luontotavoitteista.
– Minusta olisi tärkeä haastaa sitä, että keskustan politiikka ei todellakaan ole Suomen maa- ja metsätalouden etu eikä maaseudun etu. Se on vanhanaikaista luonnonvarapolitiikkaa, jolla ei ole tulevaisuutta.