Tulevana sunnuntaina vietetään palmusunnuntaita, mikä tarkoittaa sitä, että virpojat ilmestyvät katukuvaan.
Virpomisen etiketti puhututtaa joka vuosi: onko se kohteliasta, voiko virvottava kieltäytyä virpomisesta ja kuka on liian vanha virpomaan?
Usein pohditaan myös, mikä on perinteen mukaista virpomista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija ja vuotuisjuhlien asiantuntija Juha Nirkon mukaan siihen ei ole yksiselittäistä vastausta, sillä perinne on elävää. Jos ketään ei vahingoiteta, pääsiäisenäkin on hyvä mahdollisuus harjoittaa suvaitsevaisuutta.
– Kaikki tietävät, että sokeri on epäterveellistä, muita ihmisiä ei saa häiritä, eivätkä kaikki hyväksy uskonnollisia perinteitä. Jokaisen pitää kuitenkin uskaltaa nousta omasta poterostaan ja kohdata toinen ihminen, Nirkko sanoo.
Kysyimme asiantuntijalta, millaista on sopiva virpomisetiketti.
Mistä virpomisen perinne on lähtöisin?
– Virpominen on lähtöisin siitä, kun Jeesus ratsasti piinaviikon alkajaisiksi Jerusalemiin aasilla ja juhliva kansa levitteli hänen eteensä palmunoksia. Suomessa ei tietenkään kasva palmuja, joten on pitänyt keksiä jotain muuta. Pajunoksat ovat keväällä meidän palmunoksia, ja niitä on kansanperinteessäkin kutsuttu palmuiksi.
Virpomisen traditio on peräisin Karjalasta, mikä on tullut tutuksi ympäri Suomen. Varsinaisia alueellisia eroja perinteellä ei ole. Urbaanissa ympäristössä on sittemmin lähdetty virpomaan myös tuntemattomia, esimerkiksi rappukäytävässä asuvia naapureita. Tiiviissä asutuksessa kehnollakin onnistumisprosentilla voi saada hyvän saaliin.
Miksi oksat koristellaan höyhenin?
– Niitä on ollut silloin aikoinaan saatavilla ja ne ovat sopineet oksien koristeluun.
Käykö virpomiseen koivunoksa?
– Mikäpä siinä, jos niin haluaa. Keväällähän haetaan koivunoksia kotiin maljakkoon tuomaan kevättunnelmaa. Mahtaakohan sama henkilö tehdä kesällä vihdan pajunoksista?
Mitä virpojalle kuuluu antaa ja kuinka paljon?
– Perinteen mukaan on paljon mahdollisuuksia. Karjalassa annettiin oikeita kananmunia ja tänä päivänä suklaamunia. Karjalassa tarjottiin jopa oikea pääsiäisateria, tosin virpojan piti palata palkan hakuun viikon päästä. Ennen vanhaankin saatettiin antaa rahaa. Minusta raha ei ole kovin kiva antaa, vaikka toisaalta jotkut vastustavat karkkiakin.
Voiko virpojalle antaa perinteen nimissä esimerkiksi kananmunan?
– Mitähän lapset siitä tykkäisivät? Oikean elintarvikkeen antaminen vaatisi ehkä jotain ennalta sopimista virvottavan ja virpojan välillä.
Onko virvottavalle annettava koristeltu oksa?
– Kyllä. Oksa on tuonut virvottavalle siunausta, hyvää mieltä ja onnea. Se on myös taikaesine, joka säilytetään.
Miten virpoja saa pukeutua?
– Perinteen mukaan ei tarvinnut pukeutua miksikään. Karjalassa oltiin liikkeellä siisteissä pyhävaatteissa. Noin 1980-luvulta lähtien sonnustautumisen yleistyttyä on mukaan tullut muitakin hahmoja. Trulliperinne ja populaarikulttuuri on tuonut väriä pukeutumiseen.
Voiko olla liian vanha virpomaan?
– Minusta saa virpoa minkä ikäisenä tahansa. Aikuiselle on paljon erilaisia loruja, jotka ilahduttavat toista aikuista. Virvottavaahan voisi ilahduttaa kokonaan uudella, tuntemattomalla lorunpätkällä.
Monista alkujaan uskonnollisista perinteistä ovat kadonneet arvokkuus ja uskomuksellisuus. Se muuttuu tapakulttuuriksi, joka tehdään pikkasen sinne päin. Lopulta siitä tulee lasten leikkiä. Se on ihan tavallinen kehityskulku monelle perinteelle.
Pitääkö pukeutumiseen ja vitsoihin panostaa?
– Ei esimerkiksi verkkareissa virpomisessa sinänsä mitään pahaa ole, mutta vitsan koristelu on sentään kohteliasta. Vitsa ja mukava loru ovat tärkeämpiä kuin pukeutuminen.
Täytyykö hienommasta oksasta antaa suurempi palkka?
– Mikäs siinä, jos haluaa antaa erityisen hienosta lorusta tai oksasta isomman munan, jos valittavana on pieniä ja isoja. Itse annan yleensä tasapuolisesti saman palkan kaikille. Nykyäänhän on myytävänä hyviä settejä, joista voi valita. Sokerinvastustajien kauhuksi.
Virpominen herättää keskustelua joka kevät. Onko vielä kohteliasta mennä virpomaan?
– Tästä käydään tosiaan joka kevät sama keskustelu, eikä siihen ole yksiselitteistä vastausta. Yleensä keskustellaan siitä, mikä on hyvä tapa tai millaista erilaisuutta meidän tulisi sietää. Minusta palmusunnuntain voisi ottaa iloisena tapahtumana, joka harjoittaa erilaisten tilanteiden kohtaamista. Se on hyvin helppo harjoitus oppia sietämään erilaisia tilanteita.
Saako virpomisesta kieltäytyä?
– Ikävä tilanne on avata ovi ja sanoa, että ei saa virpoa tai en anna mitään palkkiota. Korrektimpaa olisi kertoa, että minulla ei nyt ole mitään annettavaa, niin en ota myöskään oksaa.
Miten Mignon-munasta saa kuoren irti kätevimmin? Katso näppärä kikka videolta:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.