Voiko blogin pitäminen olla oikeaa työtä? MTV Uutiset kysyi suosikkibloggarilta ja julkaisee esimerkin naisen tuhdista työpäivästä – "Työtuntien määrä, ennen kuin tämä alkoi tuottaa yhtään mitään, oli valtava"

Pupulandia-blogissa käsitellään muun muassa muotia, kauneutta, sisustusta ja kulttuuria.

– Jos työllä haluaa päästä ansioille, pääsee niille todella paljon helpommin jotain muuta kuin somea tekemällä. Työtuntien määrä, ennen kuin tämä alkoi tuottaa yhtään mitään, oli valtava.

Rotosen mukaan parhaimmillaan blogin pitämisessä yhdistyvät kuitenkin itselle rakkaat asiat ja harrastukset sekä työ.

– Paras potentiaali on silloin, kun on oikeasti selvä oma juttu ja tekee sitä rakkaudesta lajiin.

Rajuun palautteeseen ei täysin totu

Jatkuvasti esillä oleminen, ikävän palautteen vastaanottaminen sekä työn ja vapaa-ajan kietoutuminen toisiinsa ovat ammatin lieveilmiöitä.

– Työn kanssa on aika naimisissa ja kritiikki on välillä hyvinkin rajua. Jokainen tietää, millaista nettikeskustelu on tänä päivänä. Siellä ei säästy kukaan eikä mikään.

Rotosen mukaan julkisen arvostelun kohteena oleminen ei ole koskaan helppoa, vaikka takana on jo 12 vuotta blogin pitämistä. 

– On jotenkin hassua, sillä en ole koskaan nauttinut hirveästi keskipisteenä olosta, mutta olen siinä mielessä eri tyyppinen tekijä, että aloitin vuonna 2007. Ei silloin ollut näin isoja lukijamääriä.

– Kasvoin ikään kuin vähitellen tähän mukaan. Nyt jos joku aloittaisi tekemisen, lähtökohdat olisivat aivan erilaiset, kun on nähtävillä, mihin se voi johtaa.

Rotonen joutuu myös tietoisesti hallitsemaan omaa sosiaalien median käyttöään. Hän on kytkenyt pois päältä eri applikaatioiden lähettämät viestit ja notifikaatiot. Tällä tavalla hän voi itse hallita, milloin lukea viestejä tai ilmoituksia, eikä älypuhelin saa liian suurta valtaa arjessa.

"Mikä minusta tulee isona?"

Työuupumuksen ja masennuksen kokenut Jenni Rotonen kertoo, ettei kadu mitään. Blogin pitäjä voi yrittäjän tavoin vaikuttaa omiin työaikoihinsa sekä projekteihinsa. Myös pidempiäkin lomia on toisinaan mahdollista pitää.

– Olen päässyt tekemään sellaisia asioita, näkemään sellaisia paikkoja ja tapaamaan sellaisia ihmisiä, joita minulla ei olisi ikinä ollut mahdollista ilman tätä työtä.

Rotonen kertoo kuitenkin pohtivansa jatkuvasti, mikä hänestä tulisi isona. Hän ei sulje pois mahdollisuutta kokeilla tulevaisuudessa jotain muuta.

Toisaalta hän muistuttaa, että blogin ohelle tai sen jatkeeksi voi syntyä myös täysin uudenlaisia kanavia ja tekemisen muotoja.

– Niin kauan, kun tämä tuntuu kivalta ja ihmisiä tuntuu kiinnostavan, aika varmasti jatkan. Sitten, kun itsestä tuntuu, ettei tämä ole enää hauskaa, pitää miettiä muita juttuja.

MTV Uutiset julkaisee Rotosen luvalla otteen hänen blogistaan. Alla on kuvattu yksi Rotosen työpäivä.

Tästä voit lukea koko blogikirjoituksen.

MAANANTAI

klo 8:30 Herään ilman herätyskelloa. Olen edellisenä iltana päättänyt antaa itselleni luvan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, koska heräsin sunnuntaina tekemään töitä jo klo 7.30. Heräilen rauhassa sängyssä selaamalla somea ja tsekkaan tulleet kommentit Instagramista. Olen edellisiltana pohdiskellut storyssa aitoutta somemaailmassa ja videoihini on tullut valtava määrä viestejä direct messageina. Vastailen viesteihin yksitellen ja käyn keskustelua seuraajieni kanssa sekä kirjottaen että videoviestitse. Lopulta teen kokonaan uuden storyn sängyn pohjalta aiheesta, joka on herättänyt seuraajilta tulleiden kommenttien pohjalta paljon uusia ajatuksia.

klo 10 Lähetän pari työhön liittyvää sähköpostia, jotka vaativat pientä selvittelyä. Tänään on kotitoimistopäivä eikä yhtään sovittua tapaamista kesken päivän – luksusta! Saan kerrankin keskittyä rauhassa työntekoon. Hahmottelen jo valmiiksi huomisen postauksen suuntaviivoja, koska tiedän olevani silloin melkein koko päivän menossa ja poissa läppärin ääreltä.

klo 10:30 Valmistelen tämän päivän Viikon ajatus –postauksen blogiin. Olen ottanut ja editoinut kuvan valmiiksi jo etukäteen, joten postaus syntyy melko nopeasti. Julkaisen sen, lisään IG-kuvan ja päivitän myös blogin Facebookin.

klo 11:30 Suunnittelen tulevan podcast-jakson runkoa.

klo 12 Alan valmistella myöhemmin samalla viikolla ilmestyvää yhteistyöpostausta, jossa on aika paljon työtä (vaikka valmis postaus tulee näyttämään helppotöiseltä). Asiakas haluaa jutun etukäteen nähtäväksi ja se pitäisi saada tehtyä huomiseksi. Etsin tietoa yhteistyökumppanin nettisivuilta, jotka jumittavat ja käyvät tooodella hitaalla. En myöskään oikein löydä sivuilta kaikkea etsimääni. Turhauttaa. Sivujen latautumista odotellessa lähetän pari sähköpostia ja suunnittelen viikon aikataulua. Kalenteri on tälle viikolle todella täynnä, joten palapelin kasassa pitäminen hiukan jännittää jo etukäteen. Minua on pyydetty toiseen podcastiin vieraaksi ja yritän sopia henkilön kanssa aikataulusta, mutta näyttää siltä, että olen varattu kaikkina mahdollisina nauhoitusajankohtina. Asia jää odottamaan muutaman työmenon vahvistumista.

klo 14 Teen edelleen yhteistyöpostausta, jonka valmistelu käy odotettua hitaammin. Tulen todennäköisesti käyttämään tähän myös illan, koska postauksen pitää olla valmis asiakkaalle lähetettäväksi seuraavana aamuna. Tajuan jossain vaiheessa, että ai hitto, olin suunnitellut tällä viikolla tekeväni tällaista bloggaajan viikko -juttua ja olen täysin unohtanut pitää kirjaa aamupäivän tunneista. Arvioin jälkikäteen, miten kauan aikaa on mennyt mihinkin ja naputtelen muistiinpanoja ylös.

klo 15:15 Puhelin soi. Eräs yhteistyökumppani soittaa. Olen täysin unohtanut sopineeni puhelinpalaverin, vaikka asia oli mielessä vielä aamulla herätessä. Yritän pitää keskustelun tiiviinä, mutta lopulta puhelimessa vierähtää silti 25 minuuttia. Saamme sovittua tapaamisen sekä lyötyä lukkoon yhteistyökuvioiden tulevia suunnitelmia.

klo 16 Havahdun puhelinpalaverin aikana siihen, etten ole vieläkään ehtinyt pukea päälleni tai tajunnut syödä mitään koko päivänä. Viikonlopun herkuttelu on varmaan pitänyt kylläisenä tähän asti. Vastaan muutamaan IG-viestiin ja huomaan että hommaan meni vartti. Ihmettelen samalla, että mihin se rauhallinen kotitoimistopäivä hupeni, sillä kello on neljä enkä ole ehtinyt tai edes muistanut pitää ainoatakaan taukoa työnteosta.

klo 16:15 Menen suihkuun. Jätän hiukset kastelematta säästääkseni aikaa myöhemmin.

klo 16:30 Muistan, että piti kysyä ystävältä erästä mainoskontaktia podcastia ajatellen ja laitan hänelle viestiä. Vastaan taas pariin IG-viestiin lennosta.

klo 16:40 Puen vihdoin päälleni. En ehdi saati jaksa miettiä vaatetusta sen enempää, vaan puen vain sohvan reunalta edellispäivän vaatteet ylle. Helppoa!

klo 16:45 Yritän säveltää kaapista nopeasti jotakin syötävää. En ole vieläkään käynyt kaupassa edellisviikon reissusta palaamisen jälkeen. Suunnittelen tekeväni smoothien, mutta huomaan että olenkin jo syönyt kaikki banaanit. Sen sijaan keitän pari kananmunaa, hotkaisen soija-allergiselle kaverille pari viikkoa aiemmin jääkaappiin ostamani rahkan, kourallisen pähkinöitä, hiukan nahistuneen omenan sekä pari palaa leipää, joiden päällä on jo pari päivää sitten viimeisen käyttöpäivänsä ohittanutta hummusta (tuoksuu ja maistuu ihan kelvolliselta) sekä suolakurkkua, koska mitään muuta ei tähän hätään jääkaapista löydy. Yllättävän hyvää! Päätän käydä kaupassa myöhemmin illalla.

klo 17:05 Meikkaan viidessä minuutissa, pakkaan laukkuni ja puen ulkovaatteet päälle.

klo 17:15 Kiiruhdan ulos ja laitan Afterwork-mimmeille ääniviestin sateessa tarpoessani, että taidan myöhästyä viisi minuuttia. Vastailen sporamatkalla taas muutamiin IG-viesteihin.

klo 17:35 Olen viimein studiolla. Pääsemme lopulta aloittamaan nauhoituksen kaiken säätämisen jälkeen varttia myöhemmin. Tarkoituksena on aikataulusyistä äänittää useampi jakso putkeen.

klo 19:50 Vapaudun nauhoituksista ja isäni soittaa. Hän on tullut hakemaan vanhoja keittiön tuoleja viikonloppuna hankkimieni tieltä. Olen sanonut hänelle edellisiltana olevani kotona joskus klo 20 jälkeen, mutta isä on jo autossa kotitaloni edessä odottamassa. Pahoittelen hänelle, että menee vielä noin parikymmentä minuuttia ennen kuin pääsen paikalle. Kiiruhdan kotiin illan hämärässä ja vastailen matkalla videon välityksellä saamiini IG-viesteihin – aamun pohdinnat ovat innostaneet todella monen kommentoimaan.

klo 20:10 Saavun viimein kotiin. Haemme isän kanssa tuolit ja hän nappaa vain ne matkaansa ja lähtee saman tien. Olen sopinut ystäväni Sannin kanssa, että hän tulisi vielä naapurista iltateelle tänään. Mietin, pitäisikö perua, sillä työhommia riittää vielä illaksi. Totean kuitenkin, että pieni luova tauko tekee todennäköisesti terää ja saan Sannin näkemisestä aina energiaa, joten soitan hänelle, että voi tulla. Sannia odotellessa vastailen taas IG-viesteihin.

klo 20:20 Sanni saapuu ja tuo mukanaan jääkaapistaan löytyneen parsakaalin palan, koska en edelleenkään ehtinyt sinne ruokakauppaan. Keitän Sannille teetä ja teen itselleni annoksen parsakaalipastaa.

klo 21:35 Sanni lähtee kotiin ja minä ryhdyn viimein taas työntekoon. Kurkkaan IG-viestit ja huomaan, että niitä on jälleen tullut 13 uutta… Päätän palata niihin vähän myöhemmin.

klo 21:45 Päädyn kuitenkin lukemaan saapuneet IG-viestit ja malttamattomana vastailemaan niihin.

klo 22 Vihdoin olen vastannut kaikkiin viesteihin ja ryhdyn taas naputtelemaan sitä postausta. Vastailen välillä kirjoittamisen lomassa pariin IG-viestiin taas ja päivitän nopeasti uuden kuvan, kunnes jatkan taas naputtelua. Laitan myös tässä välissä viestiä kaverilleni, jonka kanssa olen käynyt pari kertaa pelaamassa squashia ja kyselen, saisiko hänestä peliseuraa viikonlopuksi. Intoa olisi, mutta hän ei ole vielä varma viikonloppusuunnitelmistaan, joten asia jää auki.

klo 23:10 Poikaystävä soittaa yllätyspuhelun ja juttelen hänen kanssaan 45 minuuttia. Hups.

klo 23:55 Työnteko jatkuu…

klo 0:55 Saan viimein deadline-työn valmiiksi ja mietin vakavasti, pitäisikö vain mennä nukkumaan, mutta tsemppaan vielä ja urakoin aamuksi postauksen. Päästän itseni helpolla ja teen alkuperäisistä suunnitelmista poiketen vähän kevyemmän inspiraatiopostauksen, johon minulla on materiaali jo valmiina ja joka ei vaadi ihan niin paljon miettimistä, sillä tässä vaiheessa aivoissa ei liiku enää oikein mikään…

klo 1:15 Naputan postauksen valmiiksi ennätystahdilla. Kuvat olen ladannut järjestelmään jo aiemmin, joten kaikki hoituu ihanan nopeasti. Painun iltapesulle ja suorinta tietä peiton alle.