Ensi vuosi ei ole olympiavuosi, mutta jääkiekkomaajoukkueisiin kasataan taas parhaita voimia, kun World Cup tekee paluun 12 vuoden tauon jälkeen. Järjestäjänä toimiva NHL haluaa syysturnaukseen näytille kaikki suurimmat tähtensä.
Tämän kevään MM-Leijonissa nähtiin monta nousevaa nimeä. Vielä on aikaista sanoa, ovatko esimerkiksi kotimaan liigakauden valiot Joonas Kemppainen, Joonas Donskoi ja Esa Lindell reilun vuoden päästä valmiita pelaamaan maailman parhaita vastaan.
Vanhojen tähtien lopetettua Leijonissa on käynnissä siirtymäkausi, jossa World Cup tulee hieman liian aikaisin.
- Se saattaa olla juuri noin. Olympialaisissa 2018 voi olla jo enemmän äijää tolpillaan, arvioi pelaajatarkkailijakonkari Jukka Holtari, joka kuului olympia-Leijonien taustaryhmään 2010 ja 2014.
Väistyvätkö luottosentterit?
Sukupolvenvaihdos ei tarkoita vain veteraani-ikäisten väistymistä.
Leijonien pitkäaikaiset luottosentterit Petri Kontiola, 30, ja Jarkko Immonen, 33, olivat nyt MM-jäillä vaisuja. Heillä on taustalla repaleista kautta ja muuttunutta roolia, mutta World Cup -pohdinnoissa painaa sekin, että kummankin tunnettu heikkous on NHL-tasolle riittämätön luisteluvoima.
- Luisteluvauhti on tärkeä, mutta kuitenkin vain yksi osa pelaajan peliä. Nopea pää ja nopea reagointi ovat olleet Immosen ja Kontiolan käyntikortteja, Holtari sanoo ja muistuttaa, että Raimo Helminen pelasi ikälopuksi julistamisen jälkeen vielä viitisen vuotta huipulla.
- En kirjoittaisi yhden turnauksen perusteella lopullista eläkkeellesiirtymispaperia.
World Cup -valinnoissa Kontiola ja Immonen lienevät lähtökohtaisestikin varamiehiä. Jos saatavilla on paras miehistö, Suomella on ainakin kuusi NHL-tason keskushyökkääjää.
Puolustus on selvästi keskeneräisin osasto. Koko pakistoa ei voi koota alle 25-vuotiaista nousukkaista, joten edelleen tarvitaan Juuso Hietasen ja Sami Lepistön tapaisia kokeneita kisakävijöitä. Heidän vääntövoimansa NHL-tähtiä vastaan on kevyttä, mutta pärjäsivät he Sotshin olympiajäilläkin.
Niin uskomattomalta kuin se juuri nyt kuulostaa, MM-muuri Pekka Rinne ei välttämättä ole Suomen ykkösvahti. Hän vai Tuukka Rask, se jää valmennusjohdon juonittavaksi.