Olli* sai lähes 15 vuotta sitten kuulla olevansa hiv-positiivinen. Alkujärkytyksen jälkeen elämä on lutviutunut hyvin. Sairauden myötä Olli on kokenut asioita, joita ei olisi terveenä kokenut.
Vuonna 1998 Olli oli työpaikan terveyshuollossa ikäryhmätarkastuksessa. Aivan tavallinen tarkastus poikikin yllättäviä uutisia: Olli on hiv-positiivinen.
– Se oli hirvittävä shokki. Hiv ei näennäisesti koskettanut minua. En ollut narkkari, enkä homo. Sen sijaan olin yksinhuoltaja, Olli toteaa.
Olli mietti kuumeisesti, mistä hän oli voinut saada tartunnan. Lisäksi mieltä alkoivat kaihertaa ajatukset, ovatko lapset saaneet tartunnan. Olihan poika lainannut hänen parranajovälineitään, ja he olivat syöneet samoista astioista.
– En ollut koskaan tarkkaan lukenut hi-viruksesta. Olin vain nähnyt televisiossa kuvaa hiv-positiivisista afrikkalaisista ja homopariskunnista, Olli muistelee.
Epätoivon musertamana Olli teki ratkaisun, että hän menee suihkuun ja viiltää ranteensa auki. Kylpyhuoneen ovessa roikkui jäähyväiskirje.
Asiat järjestykseen
Suihkussa Olli romahti ja itki. Hän rupesi epäilemään testituloksia. Niissä on pakko olla jokin virhe. Hän peruutti itsetuhoiset suunnitelmansa.
Puhelinluettelosta Olli löysi tukikeskuksen numeron. Hän sai langan päähän henkilön, jonka kanssa pystyi keskustelemaan tilanteestaan.
– Tulin suihkusta pois, ja jäin arkeen. Sairaus oli todellinen, ja tajusin, etten voi elää salaisuuden kanssa.
Kuvituskuva.
Ensimmäiseksi Olli kertoi äidilleen, että hän on sairas ja hakenut apua. Seuraavaksi uutispommin saivat kuulla teini-ikäiset lapset.
– Tytär tokaisi vain, että sehän on krooninen sairaus siinä missä mikä tahansa. Loukkaannuin hieman vähättelystä, sillä olin itse asennoitunut kuolemaan, Olli kertoo.
Diagnoosin yhteydessä Ollille ennustettiin korkeintaan viisi vuotta elinaikaa. Vuotta aikaisemmin oli kuitenkin otettu käyttöön tehokas kolmoislääkitys. Ensi vuonna positiivisia vuosia on kertynyt jo 15, ja Olli aikoo juhlia.
Rakkaus on voimavara
Yksi helpotuksen hetki oli, kun Olli keksi, mistä hän sai hiv-tartunnan. Koto-Suomessa yksinhuoltaja ei luonnollisesti juossut kapakoissa. Ollessaan yksin etelän lomamatkalla hän kuitenkin rentoutui ja vieraili ilotalossa. Kondomi oli kyllä käytössä, mutta luultavasti se hajosi.
Olli ei ole koskaan ollut katkera tuolle maksulliselle naiselle, sillä tuskin nainen tiesi itsekään olevansa hiv-positiivinen. Siitä Olli on kuitenkin onnellinen, ettei hän ole itse tartuttanut hiviä kenellekään.
– On olemassa viisas sanonta: “Rakastuminen on riski”. Sen voi kukin tulkita omalla tavallaan. Kun löytää kumppanin, saa samassa paketissa rakkaan entisetkin kumppanit. Siinä saattaa tulla yllätyksiä, Olli miettii.
Hiv-positiivisen elämässä ihmissuhteet ja elämänarvot korostuvat. Jokainen tahtoo tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Yksinäisyys voi tappaa ennemmin kuin hiv.
– Parisuhde on äärimmäisen tärkeä. Eniten sitä kaipaa ihmistä, jonka kanssa voi jakaa arjen.
Olli itse on onnellisesti parisuhteessa. Käytyään kovan kamppailun itsensä kanssa, hän myönsi olevansa bi-seksuaali. Nyt hän jakaa elämänsä toisen hiv-positiivisen miehen kanssa.
Kuvituskuva.
Hiv ei muuta arkielämää
Kun Olli sai tietää olevansa hiv-positiivinen, hän ei halunnut jatkaa toimessaan.
– Tajusin, ettei minulla ole tulevaisuutta työelämässä. Halusin järjestää kotona asiat kuntoon. Ymmärsin myös, että jos luovun työelämästä, minun on saatava jotain tilalle.
Olli hakeutui mukaan Positiiviset ry:n toimintaan, jossa hän on saanut tehdä vapaaehtoistyötä. Sitä kautta hän sai myös kasvot sairaudelleen sekä ajankohtaista tietoa hivistä.
– Miksi elää väärien pelkojen vallassa? Tänä päivänä ei puhuta homorutosta. Hiv koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä, kaikista yhteiskuntaluokista, Olli toteaa.
Olli ihmettelee, kuinka pieni osa uusista hiv-tartunnan saaneista turvautuu yhdistyksen tukeen. Kenties heidän oma tukiverkostonsa on toimiva tai he saavat tarvittavan avun kotisivujen kautta. Pahimmassa tapauksessa he häpeävät ja piiloutuvat sairautensa kanssa maailmalta.
– Tiedän kavereita, jotka eivät ole kertoneet sairaudestaan läheisilleen. Näen, kuinka se syö ihmistä. Itse olen ollut avoin sairauteni suhteen, eikä minua ole hylätty.
Ihmiset tapaavat jatkuvasti tietämättään hiv-positiivisia. Tauti ei tartu tavallisessa kanssakäymisessä, eikä esimerkiksi halauksista, suudelmista, astioista tai yhteisen vessan kautta. Ollinkaan arkielämässä sairaus ei näy muuten kuin kaksi kertaa päivässä napattavissa lääkkeissä.
Olli tuntee, ettei ole joutunut luopumaan elämässään mistään. Sitä vastoin hän on saanut tutustua erilaisiin ja -ikäisiin ihmisiin, joihin ei olisi törmännyt ilman yhdistävää tekijää: hiviä.
*) Nimi muutettu
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
Äidin järkytys: Lapseni parantumatonta sairautta ei pystytä hoitamaan
Suomalaispariskunta auttaa aids-orpoja Etiopiassa
Tiesitkö? 15 oiretta, joihin on syytä suhtautua vakavasti
Leolle annettiin vain muutamia vuosia elinaikaa
Näitä tartuntoja suomalaismiehet saavat Thaimaan-matkoillaan
Voivatko taudit tarttua auttajaan ensiaputilanteessa?