Yhä useampi lapsi saa hoitoa mielenterveyden ongelmiin – ahdistuneisuus- ja käytöshäiriöt yleisimpiä

Alle 10-vuotiaiden lasten yleisimpiä mielenterveyshäiriöitä ovat erilaiset ahdistuneisuushäiriöt sekä käytöshäiriöt, joihin liittyy niin laaja-alaista ja pitkäkestoista oireilua, että se aiheuttaa lapselle kärsimystä ja toiminnan ja kehityksen haasteita.

Yleisiä ovat myös neurokehityksellisiin häiriöihin, kuten adhd:hen, liittyvät liitännäisoireet. 

Masennus sen sijaan alkaa usein yleistyä vasta nuoruusikää lähestyvillä lapsilla.

– Näiden lisäksi on laaja kirjo erilaisia elämäntilanteita ja kuormitustekijöitä, jotka voivat aiheuttaa lapselle oireilua ja edellyttävät tilanteen selvittämistä, tukea ja erilaisia hoidollisia interventioita, Luoma sanoo.

Lapsille on Suomessa tarjolla psykoterapiaa ja erilaisia määrämittaisia psykososiaalisia terapioita. Psykoterapiat on suunnattu diagnosoitujen mielenterveyshäiriöiden hoitoon.

HUS Lastenpsykiatrian johtavan psykologin Sirpa Sammalon mukaan lasten terapiapalvelut ovat monipuolistuneet kymmenen viime vuoden aikana. Lapsille on tarjolla monenlaista yksilö-, ryhmä- ja perheterapiaa, joista perheterapian rooli on kasvanut.

– Nykyään ymmärretään entistä paremmin, että kun lapsi oireilee, kyseessä on koko perheen yhteinen asia, eikä lapsi voi muuttaa asioita yksin, Sammalo sanoo.

Luoman mukaan sanallinen vuorovaikutus on keskeinen asia myös lasten terapioissa, mutta lapsen ikä ja kehitystaso otetaan huomioon terapian toteuttamisessa. 

Hoito voi sisältää esimerkiksi erilaisia luovia ja toiminnallisia elementtejä ja leikkiä. Lapset hyötyvät usein myös musiikki-, kuvataide- tai ratsastusterapiasta.

Palveluissa alueellisia eroja

Lapsen oireilu voi herättää huolen sekä kotona että kodin ulkopuolella tai se voi käydä ilmi ainoastaan jommassakummassa. 

Luoman mukaan osa lapsista oireilee selkeämmin vain kotona, osa taas päivähoidossa tai koulussa.

– Joskus voi toki olla myös niin, että lapsella on lisääntynyttä huolta, kuormitusta tai ahdistusta, jota aikuisten on vaikea huomata.

Vastuu lasten mielenterveyspalvelujen järjestämisestä on hyvinvointialueilla, ja palveluita tarjotaan porrastetusti.

Lievien ja keskivaikeiden häiriöiden tutkimus ja hoito kuuluvat perustason palveluihin, kun taas vakavat häiriöt ohjataan erikoissairaanhoitoon.

Luoman mukaan sekä julkisten että yksityisten palvelujen saatavuudessa on alueellisia eroja, mikä voi aiheuttaa eriarvoisuutta.

– Ennen hoidon aloittamista on todella tärkeä arvioida, mistä on kysymys, että hoidetaan varmasti oikeaa asiaa ja oikealla menetelmällä. Joskus lapsen oireilun taustalla voi olla useampiakin asioita, ja jos ongelmia ilmenee lapsen arkipäivässä, läheisissä ihmissuhteissa, päivähoidossa tai koulussa, näitäkin pitää huomioida hoitokokonaisuudessa.

Myös Sammalo on huolissaan siitä, pääsevätkö kaikki apua tarvitsevat lapset hoidon piiriin. Esimerkiksi kaikissa kouluissa ei ole saatavilla riittäviä mielenterveyspalveluita.

Sammalon mukaan vanhemmat suhtautuvat ammattilaisten lapsille suosittelemiin terapioihin yleisesti ottaen hyvin, mikä on tärkeää myös hoidon onnistumisen näkökulmasta.

Tarkat kriteerit

Kelan korvaamassa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen psykoterapiassa kävi viime vuonna 109 alle 10-vuotiasta lasta, mikä oli hieman vähemmän kuin aiempina vuosina. Yleisin psykoterapian syy oli varhain alkanut käytös- tai tunnehäiriö, kertoo Kelan etuuspäällikkö Seija Sukula.

– Vuonna 2016 tapahtuneen lakimuutoksen myötä kuntoutus voi alkaa jo varhaisemmassa vaiheessa kevyemmillä kuntoutustoimilla ja vähäisemmillä terapiamäärillä. Muutos on lisännyt puhe- ja toimintaterapiaa saavia lapsia, mutta psykoterapiaan sillä ei ole ollut vaikutusta.

Kela myöntää psykoterapiaa vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena lapsille ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa sairauteen liittyy huomattava suoriutumisen ja osallistumisen rajoite, kuntoutustarve on vähintään vuoden kestoinen ja kuntoutussuunnitelma on laadittu julkisessa terveydenhuollossa.