Historia ja yhteiskunnallisen normit vaikuttavat edelleen yleisiin käsityksiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Yhdenvertainen vanhuus -projekti haluaa tuoda tietoa sateenkaarisenioreista ja lisätä yhdenvertaisuutta vanhuspalveluissa.
Setan Yhdenvertainen vanhuus -hankkeen projektipäällikkö Salla-Maija Hakola kertoo, että Suomessa arviolta 5-10 prosenttia väestöstä kuuluu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Tarkkaa määrää on mahdotonta sanoa, mutta hänen mukaansa puhutaan sadoista tuhansista ihmisistä. Kuitenkaan ikääntyvien seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolisesta identiteetistä ei ole keskusteltu suuremmalti aiemmin.
– Historialliset olot ja yhteiskunnalliset normit ovat edelleen vaikuttamassa käsityksiin muun muassa seksuaalisuudesta ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta sekä sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen ilmaisuun liittyvistä kysymyksistä.
Yhdenvertainen vanhuus
Setan, Mummolaakso ry:n ja Suomen Karhut Fin-Bears ry:n yhteisen hankkeen on tarkoitus kehittää vanhuspalveluita ja tiedottaa moninaisuudesta sekä alan ammattilaisilla että muille ikääntyville. Vuosina 2012–2014 toimineen projektin osina tehtiin muun muassa kyselyitä sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille että niin kutsutuille sateenkaarisenioreille.
Tänä vuonna alkanut Yhdenvertainen vanhuus II taas keskittyy sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vapaaehtoisten ja aiheesta kiinnostuneiden tahojen osallistamiseen yhdenvertaisen vanhuuden edistämistyöhön.
Myytit ja tabut pitävät näkymättömänä
Homoseksuaalisuus poistui rikollisista teoista 1971 ja sairausluokituksesta se otettiin pois vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Silti seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyviä kysymyksiä ajatellaan edelleen arkaluontoisina ja yksityisinä.
– Niihin liittyy paljon myyttejä tai tabu-luontoisia asioita, jotka pitävät niitä näkymättömänä ja niistä ei puhuta. Ja se puhumattomuus pistää tavallaan nämä kysymykset kaappiin.
– Ikäihmisten moninaisuuteen ollaan vasta heräämässä, Hakola sanoo.
Moninaisuus on läsnä kaikkialla
Erityisen tärkeää ikäihmisten moninaisuuden muistaminen olisi palveluita suunniteltaessa, Hakola sanoo. Esimerkiksi palvelutalon tai hoitokodin lomakkeissa tulisi voida valita sukupuoleksi miehen ja naisen lisäksi esimerkiksi muu tai siviilisääty-kohdassa valita rekisteröidyn parisuhteen. Myös harrastus- ja virkistystoimintaan osallistuminen tulisi olla pääosin sukupuolesta riippumatonta.
– Haluavatko kaikki miehet harrastaa esimerkiksi puutöitä vai voisiko heitäkin kiinnostaa esimerkiksi kauneudenhoito? Hakola kysyy.
Näkymättömyydestä ja puhumattomuudesta huolimatta asioista tulisi voida keskustella asiallisesti ja avoimesti myös hoitohenkilökunnan kanssa.
– On hyvä tietää, että sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus on läsnä joka paikassa. Vaikka se on se päiväkeskuksen mummo, jolla on lapsi, joka on trans-ihminen tai sitten siellä on työntekijä, joka kuuluu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin.
Setan Haluaisin pystyä kertomaan -videolla yhdeksän sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvaa ihmistä kertoo elämästään. He pohtivat ikääntymistä, palveluntarpeitaan ja toiveitaan. Tarinat tekevät näkyväksi voimavaroja, koviakin kokemuksia ja asioita, jotka tukevat hyvää vanhuutta.
Videon tuottaja: Martu Väisänen
Videon kuvaaja: Ville Pohjonen