Anna-Sofian ja hänen miehensä ensimmäinen lapsi menehtyi traagisesti ongelmattoman ja hyvin sujuneen raskauden jälkeen. Sofian muisto ei katoa – hän kulkee perheen ajatuksissa aina.
Anna-Sofian raskaus oli sujunut ihanteellisesti.
– Minulla oli ongelmaton, helppo raskaus. Olimme onnellisia ja odotimme vauvaa kovasti.
Eräänä aamuna, raskausviikolla 36+5, Anna-Sofia heräsi ja pohti, miksei vauva liikkunut mahassa normaaliin tapaan. Hän odotteli ja yritti herätellä vauvaa.
– Minulle tuli tunne, ettei kaikki ole hyvin. Soitin TAYS:in sairaalaan, ja he sanoivat, että tule vain käymään näytillä, Anna-Sofia kertoo MTV Uutisille.
Vauva vietiin heti tehohoitoon
Sairaalassa hänet ultrattiin, ja vauvalla todettiin välittömästi heikko syke. Vain hetki sen jälkeen Anna-Sofialle tehtiin hätäsektio.
– Sofia syntyi niin, että heikko pulssi löytyi, mutta häntä jouduttiin elvyttämään. Vauva virkosi siitä. Hänet, Sofia, vietiin heti teholle, josta hän neljän päivän jälkeen nukkui pois. Hänellä oli aivoissa pahat vauriot, jotka johtuivat kohdun hapettomuudesta, Anna-Sofia kertoo.
Kuolinpäivä oli Anna-Sofialle sumuinen.
Sofian menetys ravisteli koko Anna-Sofian perhettä: myös isovanhempien suru oli valtava, sillä kauan odotettu lapsenlapsi menehtyi. Isovanhemmilla oli lisäksi huoli Anna-Sofian ja hänen miehensä surusta ja jaksamisesta.
Yhtenä aamuna Anna-Sofia heräsi siihen, ettei vauva liikkunut. Hän yritti herätellä vauvaa. Kuvituskuva.
Vauvan heikon sykkeen syy oli harvinainen
Traagisille tapahtumille löytyi lopulta syy.
– Sofian loppuraskaudessa oli tapahtunut harvinainen istukan fetomaternaalivuoto. Normaalisti veri kiertää äidistä vauvaan, mutta tässä häiriössä verta alkaa kiertää vauvasta äitiin istukan kautta. Minun verestäni löytyi reilusti vauvan verta, Anna-Sofia sanoo.
Istukan fetomaternaalivuoto on hyvin harvinainen, ja tarkempaa syytä sille ei Anna-Sofian kohdalla löytynyt. Mitään poikkeavaa, komplikaatioon mahdollisesti johtavaa tapahtumaa ei ollut arjessa sattunut.
Kyseisestä raskausajan komplikaatiosta löytyy niukasti tietoa, mutta HUS:in Duodecim-julkaisun tapausselosteessa sanotaan, että komplikaatioon liittyy lähes aina lapsen kuoleman tai vakavan vammautumisen riski.
– Vauvan menetys oli helvettiä, ihan hirveää. Sitä ei voi kuvitella etukäteen. En ollut varautunut yhtään sellaiseen.
– Moni ajattelee, että rakenneultran jälkeen kaikki sujuu hyvin. Oikeasti raskaudet ovat sellaista punaisella langalla kävelyä aina, Anna-Sofia kertoo.
Uutta raskautta seurattiin tarkasti
Anna-Sofia sai pian Sofian menetyksen jälkeen tietää olevansa raskaana. Sitä ennen hän oli pohtinut, haluaako ja uskaltaako hän enää edes tulla raskaaksi.
Vaikka Sofian raskaudenaikainen tapahtuma oli harvinainen, kaikkea muuta pahaa olisi voinut tapahtua. Vertaistuen kautta Anna-Sofia esimerkiksi kuuli kohtukuolemista, joita on kokenut liian moni.
Toinen raskaus sujui kuitenkin hyvin, ja hän sai hyvin tukea sairaalasta. Raskautta seurattiin tarkasti, ja Anna-Sofia ja hänen miehensä saivat korvaamatonta keskusteluapua.
Surun vierelle tuli uuden lapsen odotus.
Pahin kriisi jäi taka-alalle.
"Tajusimme, mitä olimme menettäneet"
Kun Anna-Sofia synnytti alateitse Aavan, terveen tytön, kokemus oli korjaava ja voimaannuttava. Anna-Sofiasta myös tuntui, että ensimmäinen, kuollut vauva olisi tilassa jollain tavalla läsnä.
Samalla hyvinvoivan Aavan katseleminen omassa sylissä oli sokki: tällaisen, oman rakkaan vauvan hän oli Sofian kohdalla aiemmin menettänyt.
Kun pariskunta palasi sairaalasta vauvan kanssa kotiin, Sofian menetys konkretisoitui yhä syvemmin.
– Tajusimme, mitä olimme menettäneet. Vahdimme miehen kanssa vauvaa kotona kaiken aikaa: varmistimme, että hengittäähän Aava vielä.
Kun Anna-Sofia ja hänen miehensä lähtivät toisen lapsen, Aavan kanssa sairaalasta kotiin, Sofian menetys oli ikään kuin joka päivä läsnä. Kuvituskuva.
"Ymmärrän, ettei raskaana olevia haluta pelotella – on silti olemassa se toinen puoli"
Aava on nyt pian kaksivuotias. Anna-Sofia odottaa kolmatta vauvaansa ja sanoo, että raskauden riskeistä ei puhuta riittävästi.
Anna-Sofia toteaa, että oman vauvan menetys avasi silmiä sille, millaisia riskejä raskauksissa on. Hän ei pysty tuudittautumaan tässäkään raskaudessa onnelliseen, huolettomaan odotukseen.
– Koska vain voi tapahtua mitä vain. Ymmärrän, ettei raskaana olevia haluta pelotella, mutta on silti olemassa se toinen puoli. Raskaudessa ja synnytyksessä on riskinsä, Anna-Sofia sanoo.
Myös joidenkin äitien välinpitämättömyys vauvan vointia kohtaan suututtaa Anna-Sofiaa.
– On paljon äitejä, jotka esimerkiksi tupakoivat tai tekevät jotain muuta vauvalle vahingollista ja silti saavat terveen vauvan. Se tuntuu epäreilulta: minä tein kaikkeni, jotta Sofia olisi voinut hyvin, mutta meille kävi silti näin, Anna-Sofia tiivistää hiljaa.
**
Video: Milloin pitäisi havahtua perheen perustamiseen?
0:52
Lue myös: Pariskunta menetti syntyneen lapsensa – julkaisi koskettavan kuvan
Lue kaikki lifestyle-aiheiset jutut!
Lähde: Duodecim