Emmi Rosenbomin, 26, lapsi kuoli kohtuun ainoastaan kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Yllättävä kuolema laittoi perheen koville ja opetti elämää surun keskellä.
Puinen pinnasänky, rattaat, turvakaukalo sekä kasa pienen tytön vaatteita. Kaikki oli laitettu kuntoon Ainon syntymää varten.
Aino olisi ollut Emmin ja Harrin ensimmäinen yhteinen lapsi. Nimi oli päätetty yhdessä jo alkuraskauden aikana. Se vain yksinkertaisesti oli kummastakin kaunis.
Kaikki kuitenkin muuttui kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, ja vanhemmat joutuivat luopumaan lapsestaan ennen yhtäkään yhteistä hengenvetoa.
Ristiäiset vaihtuivat hautajaisiin
– Olen todella pahoillani, mutta sykettä ei löydy enää.
Kaiken sumun keskeltä nuo lääkärin sanat ovat piirtyneet pysyvästi Emmin mieleen. Lause tuntui ja tuntuu edelleen epätodelliselta. Laskettuun aikaan oli enää kaksi viikkoa, kun valmiiksi suunniteltu tulevaisuus mureni täysin.
Sen sijaan, että perhe olisi viimeistellyt suunnitelmia lapsen kastajaisista, Emmin ja Harrin olisikin päätettävä käynnistetäänkö kohtuun kuolleen lapsen syntymä heti vai vasta seuraavana päivänä.
– Päätettiin, että ei me enää kotiin mennä. Se olisi ollut vaan pahempi, Emmi kertoo.
Lue myös: Jane tekee työtä, jota kukaan muu ei halua tehdä: "Kun vauvan äiti itkee ja isä on siinä myös rikkinäisenä, olen sanaton"
Synnytys käynnistettiin helmikuisena maanantaina. Aino syntyi kahden päivän päästä. Harri valvoi avovaimonsa tukena synnytyssalissa alusta loppuun. Emmi oli niin vahvasti lääkitty, että koko synnytys oli yhtä sumua.
– Sairaalapastori ja muutamat muut kävivät keskustelemassa. Vaikka en muista keskusteluista mitään, oli tärkeää, että asioita käytiin läpi.
Kohtukuolemia tapahtuu Suomessa keskimäärin 170 vuodessa. Lähes poikkeuksetta kuollut sikiö pyritään synnyttämään alateitse. |
Kuvat ikuisena muistona
Miltä kuollut vauva sylissä tuntuu ja miltä se näyttää?
Tuo ajatus pyöri Emmin mielessä synnytyksen alusta asti. Synnytyksen päätteeksi eloton vauva nostettiin äidin rintakehälle, ja näin jälkeenpäin Emmi on onnellinen, että sai kokea tuon pienen hetken.
– Kun sain hänet siihen rinnalle, niin kyllä se siitä sitten. Tuntui se kuitenkin erilaiselta kuin pitäisi elävää lasta. En osaa kuvailla miten.
Sairaalahenkilökunta oli suositellut, että pari ottaisi myös kuvia Ainosta ennen kuin hänet lähetetään patologille. Muuten asia saattaisi myöhemmin kaduttaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen...
Vaikka Harri ja Emmi ensin epäröivät valokuvien ottamista, se oli loppujen lopuksi hyvä päätös. Emmin kotialbumi.
Sairaalassa vauvalle puettiin enkelimekko ja sairaalapastori piti tilaisuuden, johon osallistui miehen lisäksi myös Emmin äiti.
– Vaikka ei yhtään tuntuisi siltä, niin kannattaa ottaa kuvia. Jos ei ota, niin varmasti harmittaa.
Miksi meidän vauva ei saa elää?
Emmi ei edelleenkään tiedä, mikä aiheutti Ainon kuoleman. Patologin tutkimusten perusteella vauva menehtyi anemiaan, mutta mistä verenvuoto on peräisin, sitä ei kukaan tiedä.
– Olin kaatunut edellisviikonloppuna, mutta se tutkittiin heti ja todettiin, että kaikki oli hyvin. Se on siis edelleen kysymysmerkki, mistä vuoto johtui.
Syy sikiön menehtymiseen saadaan selvitettyä arviolta yli 90 %:ssa tapauksista. Kohtukuoleman riskiin on vaikea vaikuttaa itse. |
Ainon kuoleman jälkeinen aika oli perheelle raskas. Vanhempien surun lisäksi oli selitettävä perheen lapsille, miksi Aino ei koskaan tullut kotiin.
Emmillä on entisestä suhteestaan kaksi lasta, jotka olivat odottaneet pikkusiskoa aivan yhtä lailla kuin vanhemmatkin.
Miksi joku muu vauva saakin elää, mutta meidän ei? Tuohonkin tyttären kysymykseen Emmi yritti kaivaa itseltään vastausta surun keskellä.
– Sellaisiin on vaikea vastata. Olen yrittänyt kertoa, että joskus vaan käy huono tuuri ja toivottavasti joskus saadaan uusi vauva, joka saadaan tuoda kotiin asti.
”Mun ei tarvitse voida paremmin”
Emmin ja Harrin lähisukulaiset kokoontuivat hautajaisiin viime maaliskuussa kolme viikkoa syntymän jälkeen. Mukana kirkossa oli myös Ainon kummit. Emmi pelkäsi hautajaisia etukäteen – sitä surua ja kaiken lopullisuutta.
– Se oli vähän kuin viimeinen juttu. Sen jälkeen ei ole enää mitään asioiden hoitamista, vaan täytyisi vaan jatkaa elämää. Rankka päivä alusta asti.
Ensimmäiset kuukaudet Ainon menetyksen jälkeen olivat perheelle vaikeimmat. Aina kun aihe nostettiin esille pala juuttui kurkkuun. Surua ei pystynyt sanoittamaan.
– Mitä enemmän aikaa meni, niin musta alkoi tuntua yhä vahvemmin, että asiasta ei pääse mitenkään yli. Ajattelin, että mun kuuluisi voida paremmin. Siinä vaiheessa en tiennyt ollenkaan, mitä olisi pitänyt tehdä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen...
Hautajaiset olivat koko perheelle kova paikka. Perhe vierailee viikottain Ainon haudalla.
Aika kuitenkin auttoi, ja pian Emmi pystyi jakamaan surunsa psykologin kanssa.
– Terapia sai ymmärtämään, että mun ei tarvitse voida paremmin.
Vertaistukea löytyy Kohtukuolema-verkkosivuilta. |
Ainon menetys on edelleen päivittäin mielessä, mutta nyt Emmistä tuntuu siltä, että menetyksen kanssa pystyy elämään. Silloin kun sanat on tuntunut tahmeilta, Emmi on kirjoittanut ajatuksensa auki blogiinsa. Hän yllättyi, kuinka moni saman kohtalon kokenut on ottanut yhteyttä.
– Ainoa mikä auttaa on aika ja puhuminen. Aluksi se tuntui käsittämättömältä asialta, että se voi helpottaa. Se kuitenkin oli se, mikä kaikista eniten tehosi.
Lähteet: Terveyskirjasto