Skotlannissa yritetään pelastaa viimeisiä jäljellä olevia villikissoja. Skotlantilainen villikissa on Britteinsaarten ainoa kotoperäinen kissaeläin. Arvioiden mukaan niitä on jäljellä alle 100 yksilöä. Suurin uhka villikissalle on risteytyminen kesykissan kanssa.
Skotlannin villikissa tunnetaan myös lempinimellä Ylämaan tiikeri. Nyt laji on kuitenkin vaarassa hävitä.
– Ne ovat uhanalaisempia kuin bengalintiikerit. Ongelma on myös se, että ne lisääntyvät kotikissojen ja villiintyneiden kissojen kanssa ja tuottavat sekarotuisia jälkeläisiä, selittää luontoasiantuntija Louise Hughes Aigas-keskuksesta.
Salamyhkäinen ja arvoituksellinen laji
Roo Cambell Skotlannin villikissaprojektista yrittää selvittää kissojen tarkkaa lukumäärää, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Apuna on 300 riistakameraa, jotka on asennettu kuudelle villikissojen oletetulle esiintymisalueelle. Kissoja houkutellaan paikalle viiriäisillä ja lohiöljyllä. Villikissoja onkin saatu kuviin.
– Ne ovat harvinaisia, salamyhkäisiä ja arvoituksellisia. Tarkoitan, että ne naamioituvat hyvin ja raidallisen turkin ansiosta niitä on todella vaikea havaita, kertoo Skotlannin villikissaprojektin johtaja Roo Cambell.
Puhdasverisiä villikissoja yritetään myös saada lisääntymään. Sen takia muutamia yksilöitä kasvatetaan tarhaolosuhteissa.
– Kasvatushankkeessa tutkimme kissojen DNA:n ja valitsemme jalostukseen parhaat yksilöt. Tavoitteena on vapauttaa muutamiin paikkoihin luontoon puhdasrotuisia villikissoja, kuvailee Louise Hughes.
Alkuperäinen villikissa on oma lajinsa, jota ei pidä sekoittaa villiintyneisiin kotikissoihin.
Suomessa ei elä villikissoja
Aitoa villikissaa ei pidä sekoittaa villiintyneisiin kotikissoihin, joita elää luonnossa lukematon määrä ympäri maailmaa.
Villikissat ovat äärimmäisen arkoja. Ne välttävät ihmisasutuksia ja elävät yksin. Eurooppalainen villikissa elää Länsi-, Keski- ja Itä-Euroopan metsissä sekä Skotlannissa ja Turkissa. Sen sijaan villikissoja ei ole Skandinaviassa, Islannissa, Irlannissa eikä Suomessa.
Villikissat ovat nimensä mukaisesti niin luonteeltaan kuin käytökseltäänkin kaukana kotikissoista.
– Ne ovat isompia ja vahvempia. Ne ovat kooltaan kaksinkertaisia kotikissoihin verrattuna. Niillä on isommat aivot, koska niiden on selviydyttävä luonnossa ja pystyttävä puolustamaan itseään. Ne ovat aivan erilaisia, huomauttaa Roo Cambell.
Villikissojen elvytysprojekti on käynnissä myös Saksan Baijerissa. Siellä kanta on saatu kasvamaan jo 600 yksilöön.