Ylilääkäri taisteli koko 42 vuotta kestäneen työuransa ajan alkoholismin kanssa – nyt tytär Johanna kertoo vaietusta ongelmasta

Kun Johanna Pohjolan isä ratkesi raittiuden jälkeen uudelleen juomaan, pettymys oli aina yhtä syvä. Erityisen järkyttävältä ja pahalta tuntui viimeinen retkahdus, jonka jälkeen Pohjola menetti isänsä lopullisesti.

Toimittaja ja tietokirjailija Johanna Pohjola kertoo isänsä tarinan alkoholismia käsittelevässä kirjassaan Isä pullossa (Gummerus 2020). Hänen isänsä Risto Pohjola oli fysiatrian erikoislääkäri ja ylilääkäri, joka taisteli koko pitkän työuransa alkoholismin kanssa.

– Isä oli työelämässä yhteensä 42 vuotta, joista valtaosan alkoholistina. Hän ei saanut potkuja eikä tiettävästi merkittäviä potilasvalituksia, Pohjola kertoo kirjassaan ja tutkii, miten työura ja raskas alkoholismi oli mahdollista yhdistää.

Alkoholismista kärsivistä suomalaisista valtaosa käy töissä. Heistä monet ovat tunnollisia ja ahkeria työntekijöitä. Alkoholismi koskee kaikkia titteleitä ja ammatteja terveydenhoidon ammattilaisista yrittäjiin ja asiantuntijoista remonttimiehiin.

Pohjola sanoo, että työ suojasi hänen isäänsä kokopäiväiseltä alkoholismilta ja pelasti hänen isänsä kuiville useita kertoja.

– Työajan hän oli juomatta. Hän oli kuollessaan 69-vuotias ja jäämässä seuraavana kesänä kokoaikaiselle eläkkeelle. Pelkäsin, että eläke olisi tarkoittanut kokoaikaista juomista.

Kohtalokas etätyö

Pohjola korostaa, ettei alkoholismi läheskään aina näy päällepäin. Varsinkin alkuvaiheessa päihderiippuvuus kehittyy enemmänkin ihmisen mielessä kuin ulkoisesti. Riippuvuuden näkee monesti ensin perhe ja lähipiiri. Työelämässä työkaverin alkoholiongelmaan saatetaan herätä vasta myöhäisessä vaiheessa, jolloin juomisen vaikutukset näkyvät terveydessä ja ulkoisessa olemuksessa.

– Monella alkoholista riippuvaisella homma lähtee käsistä, kun työn rajoituksia ei ole, kun ei tarvitse ajaa aamulla töihin tai näyttäytyä säällisessä kunnossa.

Korona-ajan etätyö saattaakin olla päihderiippuvaiselle kohtalokas muutos. Kun työpaikan kontrollia ei ole, juominen saattaa muuttua kokopäiväiseksi.

– Useat päihdealan ammattilaiset sanovat, että monella päihderiippuvaisella tilanne on nyt lähtenyt käsistä. Se näkyy monessa päihdehoitolaitoksessa jonoina. Nimenomaan työssä käyvät alkoholistit ovat havahtuneet hakemaan apua, Pohjola sanoo.

Häpeän tunne ja puhumisen vaikeus

Työyhteisössä kollegan, esimiehen tai alaisen alkoholiongelman kohtaaminen ja käsitteleminen on usein hyvin vaikeaa. Pohjola ymmärtää vaikeuden ja se on hänestä inhimillistä. Häpeä ja kiusallisuuden tunne tekevät puhumisesta erityisen vaikeaa.

Puhumisen sijaan ongelmasta monesti vaietaan, sitä selitellään, siitä vitsaillaan ja joskus sitä salaillaan. Pohjola uskoo, että salailu ja suojelunhalu olisi vähäisempää, jos alkoholismin katala ja etenevä luonne tunnettaisiin.

Salailukuviossa erityisen syvällä on alkoholisti, josta saattaa kehittyä taitava jälkien peittelijä ja manipuloija ja joka monesti kieltää sairautensa.

Vaikka tehtävä ei ole helppo, Pohjola kannustaa puuttumiseen. Hän puhuu havahduttamisen merkityksestä: milloinkaan voi tietää, mistä keskustelusta ja puuttumisesta tulee ratkaisevan tärkeä muutoksen kannalta.

– Se, mitä lähimmäinen voi tehdä, on puhua minä-muodossa ja ihmistä arvostaen omasta huolestaan ja kokemuksistaan. Kannattaa puhua faktoista, kuten töiden kärsimisestä, myöhästymisistä tai viinan hajusta. Syyttäminen ei auta. Ihminen saattaa ärsyyntyä tai raivostua, ja niin teki myös minun isäni. Mutta jos alkoholisti myöhemmin toipuu, hän on yleensä kiitollinen niille jotka puuttuivat, Pohjola sanoo.

Lähiesimies kantaa ensisijaisen vastuun – työkavereita tarvitaan myös

Alkoholia ajatellaan liian usein ihmisen yksityisasiana, sanoo A-klinikkasäätiön Pirkko Hakkarainen. Hän toivoo avointa keskustelukulttuuria ja uskallusta työpaikoille. Huolenpidolle kannattaa rakentaa hänen mukaansa monia reittejä niin, että asian esille ottaminen ei olisi vain esimiehen tehtävä.

– Olen tehnyt 11 vuotta töitä A-klinikkasäätiössä ja työskennellyt työelämän toimijoiden kanssa. Käsitykseni on, että edelleenkään asioista ei keskustella riittävästi työpaikoilla. Myös vastuukysymykset ovat hieman epäselviä, Hakkarainen sanoo.

Ensisijainen vastuu on lähiesimiehellä, mutta myös läheisten työkaverien apu on tarpeen. Omista terveysasioista ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta jutella työkaverille, hän huomauttaa.

Neljä vuotta sitten A-klinikkasäätiön ja sen yhteistyökumppaneiden tekemässä Työelämä ja alkoholin haitat -kyselyssä 69 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että työpaikalla alkoholihaittojen ennaltaehkäisyä vaikeuttaa se, että juomista pidetään jokaisen omana asiana. Vastaajat olivat myös sitä mieltä, että parhaiten alkoholihaittoja ehkäisee avoin ilmapiiri ja tieto työpaikan säännöistä.

Kyselytutkimuksen johtopäätöksiä oli esimerkiksi se, että monilla työpaikoilla on epäselvää, mikä on alkoholiasioiden käsittelyn paikka. Lisäksi alkoholihaittoihin liittyvää koulutusta pitäisi kyselyn mukaan olla enemmän ja ennaltaehkäisevää työtä kehittää.

Raportin mukaan ongelmaksi koetaan myös se, että alkoholihaittoja käsitellään edelleen usein yksilön omana ongelmana sen sijaan, että ne koettaisiin koko työyhteisön ongelmana.

Sosiaalinen kontrolli vähenee

Etätyöaika on ilmeinen riski alkoholin ja päihteiden käytön kasvulle. Hakkarainen on huolissaan päihteiden käytön kasvusta myös lomautusten ja irtisanomisten vuoksi.

– Etätyöt ovat näkyneet paikoin alkoholin käytön lisääntymisenä, siitä on huolestuttavia signaaleja. Tietysti ei kannata yleistää, mutta huoli on lisääntynyt ja ikäviä tilanteita esimerkiksi päihtyneenä olemisesta on tullut tietoon.

A-klinikkasäätiön mukaan etätyön päihderiskejä ovat sosiaalisen kontrollin väheneminen, työmatkustamisen puuttuminen, uusien huolien ja uudenlaisen kuormituksen lisääntyminen, tylsistyminen sekä esimerkiksi se, että päihteistä saattaa muodostua siirtymäriitti työ- ja vapaa-ajan välillä.

”Kaikki tekevät parhaansa”

Johanna Pohjola uskoo, että työyhteisöissä on yleensä halu auttaa. Myös hänen isänsä työyhteisö oli huolissaan ja halusi auttaa pidettyä ja arvostettua ylilääkäriä, mutta tehtävän edessä koettiin neuvottomuutta.

Pohjolan isä sai urallaan kolme varoitusta, muttei menettänyt työtään. Joitain varoituksia seurasi ryhdistäytyminen ja raittiuden jakso.

– Koen, että kaikki tekevät parhaansa ja niin myös isäni työkaverit, Pohjola miettii.

Hän kannustaa puhumaan alkoholista ja alkoholismista avoimesti ja sanoo, että puuttuminen on rakkauden teko. Hänen ohjeensa on, että puhe kannattaa ajatella palautteen antamisena, jossa riittää, että ilmaisee oman huolensa ja puhuu suoraan.

– Ei välttämättä kannatta olla isoja odotuksia, mutta tärkeintä ottaa askel ja havahduttaa.