Heidin elämä meni palasiksi tuiki tavallisena arkiaamuna viime vuoden maaliskuussa. Heidin avomies ja lapsen isä ilmoitti haluavansa erota. Miten yllättävästä erosta voi selvitä?
Heidi*, 28, ja Sami*, 26, olivat olleet yhdessä liki neljä vuotta ja juhlineet juuri tyttärensä 1-vuotissyntymäpäiviä, kun Sami pudotti pommin.
– Oli ihan tavallinen keskiviikkoaamu, kun Sami ilmoitti pettäneensä minua edellisenä viikonloppuna. Hän myös kertoi haluavansa erota, Heidi kertaa puolentoista vuoden takaisia muistojaan.
Ilmoitus tuli Heidille täysin puun takaa, sillä kihloihin mennyt pari oli suunnitellut kesähäitä vuodelle 2012.
– Meillä ei ollut mitään ongelmia. Toki minua häiritsi Samin alkoholinkäyttö. Hän kävi viihteellä kerran viikossa, mutta en epäillyt mitään. Annoin hänen käydä vapaasti ulkona, mikä jo kai kertoo siitä, että luotin häneen täysin. Monethan eivät päästä miehiään baariin yhtä usein.
Järkytystä lisäsi se, että Sami oli valmis jättämään vuoden vanhan lapsensa baarissa tapaamansa naisen vuoksi.
– Hän oli ihastunut tulisesti itseäni seitsemän vuotta nuorempaan naiseen. Sanoin heti, että olisin valmis antamaan pettämisen anteeksi, kunhan hän ei vain rikkoisi perhettämme. Vetosin tyttäreemme, jolle isi oli todella tärkeä. Itkin viikkokausia nimenomaan lapseni kohtaloa, sillä maailmassa olisi taas eroperheen lapsi enemmän.
Miehen baarivalloitus rikkoi Heidin perheen.
Heidi yrittikin saada Samin päätä käännettyä seuraavat kaksi viikkoa. Hän ehdotti terapiaa, mutta ihastuneen miehen päätä ei voinut kääntää.
– Olimme ostaneet kerrostalokolmion vain viisi kuukautta ennen tätä ja olin juuri saanut sen sisustettua. Nyt kaikki piti purkaa ja muutin lapseni kanssa vuokralle. Olin rahaton, sillä yhteinen sopimuksemme oli ollut, että hoidan lapsemme kotona ainakin kaksivuotiaaksi asti ja Sami puolestaan hoitaa lainanlyhennykset ja muut kustannukset. Kodinhoidontuella kun ei paljon laskuja maksella.
Uusi onni auttoi selviämään
Heidin onneksi hän oli valmistunut ammattiinsa jo ennen lapsen syntymää ja alalla riitti töitä. Syksyllä hän aloittikin jo osa-aikatyöt. Myös rakkausrintamalla alkoi kukoistaa.
– Tapasin jo kesällä pitkästä aikaa erään tutun miehen, Hannun*, 36, jonka kanssa olimme olleet Facebookissakin kavereita jo reilun vuoden. Hän oli kokenut avioeron samoihin aikoihin kuin minä avoeroni ja löysimme nopeasti yhteisen sävelen. Miehestä oli suuri apu myös arjen asioissa, kun sain vaikka käydä kaupassa hänen viihdyttäessä tytärtäni. Myös tyttäreni kiintyi tähän uuteen miehen ja tykkäsi olla hänen seurassaan. Mies oli ihana, huomaavainen ja ennen kaikkea aikuinen – minua kahdeksan vuotta vanhempi ja elämää nähnyt ja kokenut.
Heidi ja Hannu ovat edelleen onnellisesti yhdessä ja pari suunnittelee yhteenmuuttoa. Myös haave yhteisistä lapsista siintää kummankin mielessä. Lapsensa isän kanssa Heidi on tekemisissä kahden viikon välein, kun tämä hakee tytärtään viikonloppukäynneille. Suhderintamalla Sami ei kokenut onnellista loppuaan.
– Suhde siihen uuteen naiseen kariutui alle vuodessa, kuten arvata saattoi. Nainen muutti Samin luokse heti minun ja tyttäreni muutettua pois. Kihloihinkin he ehtivät, mutta sekään ei pitänyt heitä yhdessä. Nainen löysi uuden miehen, Heidi paljastaa.
Ei paluuta menneeseen
– Lapseni isä ei tainnut olla vielä läheskään valmis perheen perustamiseen, vaikka vauva olikin harkittu. Isän on vaan niin paljon helpompi lähteä kuin äidin. Aniharvoinhan äidit jättävät lapsensa, eivät he vain pysty siihen, Heidi pohtii.
Näin jälkikäteen Heidi myös tietää, ettei itse olisi voinut palata yhteen Samin kanssa.
– Eihän se olisi voinut enää toimia, en ikinä olisi pystynyt luottamaan häneen! Siinä alkushokissa olin valmis tekemään mitä tahansa, jotta lapseni saisi kasvaa ehjässä perheessä - jopa oman hyvinvointini kustannuksella. Enää en häntä ottaisi takaisin mistään hinnasta, edes yhteisen lapsemme vuoksi.
Erosta Heidi uskoo selvinneensä jo hyvin.
– En ole kokenut koskaan niin suurta henkistä helvettiä kuin eron aikaan. En ikinä ole ollut niin rikki, hajalla ja toivoton kuin silloin. Kaikki toitottivat että aika parantaa, mutta eihän se silloin lohduttanut yhtään, tuntui vaan niin pahalta, kuin olisi kirjaimellisesti matto vetäisty jalkojen alta. Mutta nyt voin todeta, että aika todellakin parantaa haavat. Pari ensimmäistä viikkoa odotin, että mies tulisi takaisin kotiin ja kaikki olisi ollut pahaa unta, mutta koska niin ei käynyt, lapsenkin takia minun oli vaan pakko jatkaa eteenpäin. Ja nyt asiat ovat jo oikein hyvin! Olen hyvässä työpaikassa ja lapsi hoidossa ihanassa päiväkodissa. Minulla on myös ihana mies elämässäni, jonka kanssa haaveilemme yhteisestä perheenlisäyksestä. Hän on ottanut esikoislapseni kuin omakseen - voiko parempaa toivoa?
* Jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu.
Kuvat: Shutterstock