Ympäristörikokset ovat Suomessa liki yhtä tuottoisia kuin huumekauppa –  "Tässä pyörivät isot rahat"

Tarkkoja laskelmia ei ole, koska valtaosa ympäristörikoksista jää piiloon. Rikoshyödyn kokoluokasta kuitenkin kertoo, että Suomesta viedään laittomasti ulkomaille jätteitä arviolta jopa 60 miljoonalla eurolla vuodessa. Tämä ilmenee kansainvälisestä Blockwaste-tutkimuksesta, jossa oli mukana Suomen Poliisiammattikorkeakoulu. Jätteiden laiton vienti ulkomaille on kuitenkin vain yksi ympäristörikollisuuden muoto.

Poliisitarkastaja Arto Hankilanoja Poliisihallituksesta kertoo, että Suomessa huumebisneksellä saadaan arviolta 100 miljoonan euron rikoshyöty vuodessa.

–  Ympäristörikollisuudella saadun laittoman hyödyn voidaan Suomessa arvioida olevan lähes huumekaupan luokkaa, Hankilanoja sanoo.

Ympäristörikollisuus on entistä enemmän kytköksissä harmaaseen talouteen, sanoo puolestaan ympäristöministeriön lainsäädäntöjohtaja Riitta Rönn.

–  Tässä pyörivät isot rahat.

Rakennusjätettä Baltiaan

Poliisille ilmoitettujen ympäristörikosten määrä on lisääntynyt viime vuosina ja samoin niillä saatu rikoshyöty. Hankilanojan mukaan tapauksia on tullut ilmi enemmän, koska viranomaisyhteistyö on parantunut ja lisäksi rikosten määrä on kasvanut ylipäätään viime vuosina.

–  Jätteenkäsittelyehdot ovat tiukentuneet ja asianmukainen käsittely kallistunut. Mahdollisuus saada laitonta rikoshyötyä on kasvanut.

Ympäristörikosten motiivi on lähes aina raha. Mitä tiukemmaksi ympäristösäännökset ovat muuttuneet, sitä enemmän firma säästää, kun se laiminlyö luvat ja kierrätysmaksut ja dumppaa jätteet laittomasti.

Jätteitä viedään Hankilanojan mukaan luvatta eritoten Baltiaan, usein esimerkiksi akkuja ja rakennusjätettä.

Ympäristörikoksiin erikoistuneena syyttäjänä aiemmin toiminut Itä-Suomen yliopiston tutkija Leila Suvantola kertoo, että kun Latviaan, Liettuaan tai Viroon viedään jätettä hyödynnettäväksi, usein niitä ei käsitellä kokonaan.

–  Jos esimerkiksi viedään ilman vaadittuja lupia akkuja Baltiaan, niistä otetaan hyötyyn raskasmetalli ja loppu dumpataan, Suvantola sanoo.

Uusi ympäristörikosilmiö

Valtaosa laittomasta dumppauksesta tapahtuu Suomen rajojen sisäpuolella. Suuria kuluja vältetään varsinkin isojen rakennusten, kuten ostoskeskusten purku-urakoissa, joissa esimerkiksi betonia tai muuta vaarallista jätettä ei käsitellä asianmukaisesti.

–  Helppo on tässä maassa dumpata, kun on paljon tilaa, Suvantola sanoo.

Suvantolan mukaan viime vuosien uusi ilmiö on, että perustetaan kiertotalouteen keskittynyt yhtiö, joka ottaa vastaan jätteitä, mutta ei käsittele niitä. Sitten yhtiö menee konkurssiin ja käsittelemättömät jätteet jäävät kiinteistölle, eikä maksajaa enää ole.

–  Jokainen saa itse päätellä, missä määrin tällaisissa on ollut rikollista tahtoa alkuvaiheessa. Kun otetaan vastaan isoja määriä jätteitä eikä jätteidenkäsittelyprosessia ole olemassa, kyllähän siitä tulee vahvasti tunne, ettei tarkoituskaan ollut käsitellä.

Usein selviää sakoilla

Ympäristörikollisuusongelman taustalla on Suvantolan mukaan ainakin rangaistusten ja korvaussummien matala taso.

–  Se on hirvittävän turvallinen rikollisuuden ala, koska seuraamukset ovat vähäisiä, jos vertaa huumerikosten seuraamuksiin.

Useimmiten ympäristörikoksista tulee sakkoja. Vankeus on harvinaista verrattuna muihin talousrikoksiin.

Ympäristörikosten rangaistusasteikko sallisi kyllä pitkiäkin tuomioita – esimerkiksi perusmuotoisesta ympäristön turmelemisesta jopa kaksi vuotta vankeutta ja törkeästä kuusi, mutta tuomioistuimet eivät yleensä tuomitse kovin ankaria rangaistuksia.

Korkein oikeus (KKO) antoi kesäkuussa ennakkopäätöksen, joka oli Suvantolan mielestä askel oikeaan suuntaan.

–  Siinä KKO lähti jengaamaan vähän ylöspäin rangaistustasoa.

Tapauksessa janakkalalainen maanrakennusyritys muun muassa otti soraa ja läjitti tilalle jätemaata pohjavesialueella. Rikokset jatkuivat vuosien ajan. Yrityksen toimitusjohtaja oli saanut käräjä- ja hovioikeudessa 3 kuukautta ehdollista ja hovioikeus oli määrännyt korvauksiksi 12 000 euroa. KKO tuomitsi kuitenkin miehelle 7 kuukautta ehdollista ja yritykselle liki 280 000 euron korvaukset.

Rikoshyötyä ei saada aina takaisin

Myös kiinnijäämisriski on pieni, sillä vain murto-osa rikoksista paljastuu. Suvantola arvioi, että vakavimmat tapaukset tulevat ilmi, mutta ennen kaikkea lievemmät jäävät pimentoon.

Ympäristörikoksilla saatua hyötyä ei myöskään usein saada takaisin. Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä, vuosien 2009–2013 ympäristörikostuomioita peranneessa tutkimuksessa selvisi, että syy on välillä se, ettei syyttäjä edes vaadi rikoshyötyä menetettäväksi. Esimerkiksi tapauksissa, joissa vietiin akkuja ulkomaille, olisi pitänyt maksaa 950 euron lupa. Osa syyttäjistä ei jostain syystä katsonut, että maksamatta jäänyt lupamaksu olisi ollut rikoshyötyä.

Hallitusohjelma lupaa kohennuksia

Ympäristöministeriön Rönnin mukaan valvovia viranomaisia on liian vähän.

–  Se on selvä fakta, että ympäristölainsäädännön valvontatehtävissä toimivat virkamiehet ovat vähentyneet. Toivottavasti hallitusohjelman kirjaus parantaa asiaa, Rönn sanoo.

Uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu, että "lisätään ympäristöhallinnon resursseja" sekä "selvitetään ympäristörikosten ennaltaehkäisyn ja seuraamusjärjestelmän tehostamista".

Konkreettisia suunnitelmia tai aikataulua kirjauksille ei vielä Rönnin mukaan ole. Ympäristörikoksiin liittyvä kirjaus on kuitenkin viranomaisten yhteistyöryhmän asialistalla syyskaudella, Rönn kertoo.

Itä-Suomen yliopisto ja Poliisiammattikorkeakoulu ovat myös tänä vuonna aloittaneet tutkimuksen, jossa selvitetään ympäristörikoksilla saatua taloudellista hyötyä sekä sitä, kuinka tehokkaasti rikoshyötyä saadaan perittyä valtiolle. Tarkoitus on myös selvittää, paljonko hyödystä olisi mahdollista palauttaa ympäristörikostorjuntaan. Tutkimuksen on määrä valmistua ensi vuoden syksyllä.