Budapest on huikaisevan maukas ja upea ravintolakaupunki. Mopo lähti käsistä ravintolavalintojen suhteen. Yhden Michelin-tähtipaikan lisäksi tuli syötyä kahdessa rengasukon suosittelemassa bistrossa. Vastapainoksi niille astuimme sisään kansankuppiloiden rustiikkisten pöperöiden ääreen katuruokakojuja unohtamatta.
HUOM! Tsekkaa myös reissun muut Budapestin ravintolat ja fiilikset kaupungista!
21. Tiistaipäivä kului Budan puolella ja lounaspaikaksi valikoitui Matiaksen kirkon lähellä oleva bistro 21. Paikan konsepti pohjaa modernisoituihin versioihin perinteisistä unkarilaisista ruoista. Löytyypä Michelin-oppaasta tälle suosituskin. Myöhäiseen lounasaikaan paikassa on asiakkaita vain parissa pöydässä. Joulunodotusta vauhdittamaan raflalla on hanhimenu, jolta nappaan hanhenkoipea luumumarinoidun punakaalin ja röstiperunan kera. Annos on sivistynyttä lohturuokaa. Sellainen lämminhenkinen, jonka tekisi mieli ottaa syleilyyn ja käpetyä viltin alle. Kaikki kohdillaan. Täydellistä bistroruokaa joulun alla. Vaimo valitsi suoraviivaisemmin fish’n chipsit. Fritattu kissakala oli tavallista fish’n chipsiä maukkaampaa ja kuoressa erinomainen koostumus. Chipsit olivat sipsejä. Ilman jälkisuolausta, mutta maistuvia. Erittäin kurkkuinen tartar-kastike täysi kymppi.
Vielä omenatorttu karamellikastikkeella jaetuksi jälkkäriksi. Ei niin makea, mikä meidän kohdalla hyvä asia, koska makua löytyi reilusti.
Itse paikka jätti hiukan epämääräisen mielikuvan. Sisustus, ruoka ja ruokalistojen/logon visuaalisuus olivat kaikki erikseen hyviä, mutta yhdessä hiukan sekava kombo. Palvelu oli muodollisen rentoa. Budan puolelta loisto valinta joka tapauksessa.
2 x pääruoka, 1 jälkiruoka, 2 x suositusviini yht. 42 eur.
21, Fortuna u.21. 
Tiistai-illan ruoaksi nappasimme katukojulta lángosin, unkarilaisen version pizzasta, jossa uppopaistetun taikinaletun päälle laitetaan haluttuja täytteitä. Halpaa ja maukasta, kuten katuruoan kuuluukin olla. 
Illalla unkarilaisia pienpanimo-oluita tarjoilevaan Léhűtő-baariin, Holló u. 14. 
Iltahiukoon vielä hodarit vastustamattomasti nimetystä Hot Dog Cold Beeristä, Zrínyi u. 14. 
ONYX. Budapestissa on neljä yhden Michelin-tähden ravintolaa. Keskiviikon lounas nautittiin yhdessä niistä, loisteliaan atmosfäärin omaavassa Onyxissa. Lounaat ovat hyvä tapa päästä nauttimaan tähtiraflojen ruoasta edullisemmin. Onyxissa fiilis on tyylikkään muodollinen. Hienostunutta, mutta ei seipäänniellyttä. Kameralle tuodaan ensimmäistä kertaa oma pikku jakkara pöydän viereen. Aika södeä (vai noloa?). Onneksi kaikissa muissakin pöydissä kuvattiin annokset eli voidaan puhua jo new normalista.
Välikommenttina mainittakoon, etten ole tavannut missään niin rentoa pukeutumiskulttuuria kuin Budapestissa. Silitetyllä kauluspaidalla olet raflojen parhaiten pukeutuneita.
Alkuruoaksi porsaankylkeä kaali-consommen ja omenan kera. Upean pehmeä liha, jonka rasvaa omena taittoi hienosti. Mietojen makujen ja useiden tekstuurien aloitus, johon liemi toi tyylikästä syvyyttä. Vaimolle annoskateutta herättänyt, Unkarin tiimin Bocuse d’Or -annos 2014, gulassikeitto uudelleen rakennettuna. Lihatäytteinen ravioli varsisellerirouheella juuresten kera. Liemi taivaallista, kokonaismaku herätti jopa aasialaisen keittiön vivahteita. Upea! 
Otan pääruoaksi vasikan kateenkorvaa perunan ja tryffelin kera. Kateenkorva oli herkullisen pehmeää, jota muut maut hienosti komppasivat, mutta kokonaisuus jäi silti hiukan pliisuksi. Etenkin, kun alkuruokakin oli makumaailmaltaan mieto. Vaimo puolestaan nappasi tässäkin pitemmän korren. Sesongissa olevalla klementiinillä ja misosiirapilla maustettu, aasialaishenkinen kuha oli koko reissun paras annos. Jopa jouluinen annos, jolle sipulipyree, paistettu paksoi, itse tehty jogurtti rakensivat loistavan kokonaisuuden klementiinin kuoriraasteen antaessa vastapainoa makeudelle. 
Jälkkäriksi minulle unkarilainen Somló Sponge Cake uudelleen muotoiltuna. En ole maistanut annoksen esikuvaa, joten mahdollinen nerokkuus jää huomaamatta. Makua hallitsee turhan suoraviivaisesti suklaa. Kokonaisuus on tylsä, kuten yleensä juomalasiin kasatut jälkiruoat.
Vaimolle tässäkin parempi valinta, perunaa monin tavoin hyödyntävä annos. Perunamousse ja marenkihenkiset perunasipsit olivat virkistävän idearikas ja herkullinen yhdistelmä.
Onyxin taso on heittelevä. Keittiö puskee pöytään täysiä kymppejä ja laimeita kaseja. Palvelu ja upea tila nostavat kokemusta joka tapauksessa sykäyksellä ja kun laskukin säilyi Michelin-tasolla maltillisena, voi mestaa suositella vähintäänkin lounaalle.
2 x alkuskumppa, 2 x 3 ruokalajin menu lounashinnoin, 5 x suositusviinilasillinen yht. 127 eur.
Onyx, Vörösmarty tér 7-8. 
SPINOZA CAFÉ. Aloin hätääntyä reissun ruoan tasosta. Se oli ollut liian korkealentoista. Oli aika testata kansankuppiloita. Aiemmin tsekattu Spinoza Café vaikutti täydelliseltä siihen. Juutalaiskortteleissa sijaitsevassa raflassa desibelit ovat tapissa pianonsoittajan ja villisti ja iloisesti keskustelevan asiakaskunnan myötä (älä anna oikeinajoitettujen ja -rajattujen kuvien hämätä). En selvittänyt paikan historiaa, mutta sen täytyy olla alueen klassikko.
Otamme alkuun hiukopalaksi hummus-annoksen, joka nyt oli… hummus-annos. Aina hyvä. Pääruoaksi pääsen maistamaan unkarilaisia kaalikääryleitä, jotka ovat vähän kuin suomalaiset, mutta ei sinnepäinkään. Savustetulla hanhisalamilla täytetyt rullat ovat voimakkaamman makuisia ja pelkästään hyvällä tavalla. Rehellistä perinne-/kotiruokaa. Juuri, mitä lähdin hakemaan. Vaimon fetalla ja perunalla höystetty kana-annos oli puolestaan hiukan tylsä, mitäänsanomaton, mutta ei huonokaan.
1 x alkuruoka, 2 x pääruoka, 3 x viinilasillinen, 1 x vesi yht. 34 euroa.
Spinoza Café, Dob u.15. 
KÁDÁR ÉTKEZDE. Jatketaan torstailounaalla kansankuppiloissa. Kádár Étkezde osoitti jälleen sen totuuden, että jos raflan seinillä on paljon kuvia siellä syöneistä paikallisista julkimoista, ollaan perustotuuksien äärellä. Täältä ei haeta hienouksia, vain rehellistä paikallista ruokaa. Ihan ruokalamenoa, mutta oikein ystävällisen paikan emännän tarjoillessa. Alkuun lihalientä pirun ison mykyn kera. Vaimolle sipulikeittoa. Pääruoaksi possurisottoa, vaimolle possua, punakaalia ja perunaa. Ei kai näitä tarvitse erityisemmin kuvailla paitsi että olivat lajissaan kelpoja. Raflassa ei myydä alkoholia, mutta jostain syystä kaikki tuntuivat juovan mestan omaa vadelmajuomaa, joka jäi maistamatta.
2 x alkuruoka, 2 x pääruoka yht. 13 euroa.
Kádár Étkezde, Klauzál tér 9. 
Päälle väliviinit hauskassa kirjojen ympäröimässä KönyvBárissa, Dob Utca 45. 
MACESZ BISTRO. Olimme katselleet jo parina iltana hyvännäköistä, juutalaista ruokaa tarjoilevaa raflaa, Macesz Bistroa ja kerran joutuneet kääntymään ovelta pois, kun paikka oli täynnä. Onneksi palasimme. Minulla ei ollut aiemmin minkäänlaista kokemusta juutalaisesta keittiöstä, joten odotin innolla mitä tuleman pitää. Nappaan paikan signatyyriannokset eli alkuun liemeen upotettu matzah-pallo, juutalainen myky ja pääruoaksi ”Ludaskása”, jossa hanhen koipea ja maksaa kasvisrisoton kera. Myky oli ilmava ja kotoisa lohturuoka. Hanhiannos juhlava, mehevä, raaka-ainetta hienosti kunnioittava. Saisipa hanhea Suomessakin useammin! 
Vaimolle alkuun vuohenjuustokroketti punajuurella. Ainekset komppaavat juuri niin hyvin yhteen kuin voisi kuvitella, etenkin talven kolkutessa bistron ovia. Pääruoaksi saksanhirvi-Wellington grillatuilla kasviksilla. Liha oli turhan kypsää, mutta maku oli silti vielä kunnossa. Kun kerrankin sai ravintolassa Wellingtonia (ja vieläpä alle kahdenkympin), kannatti siihen tarttua. 
Jälkkäriksi reissun ensimmäiset ja viimeiset lasilliset palinkaa, paikallista hedelmäviinaa, joka on kuin grappaa, mutta tehty eri hedelmistä. Aprikoosi on herkullista, päärynässä puski viina liikaa esiin.
Macesz Bistron palvelu oli erinomaisen ystävällistä ja mukavan fiiniä. Kokonaisuutena erinomainen kokemus.
2 x alkuskumpat, 1 pullo hyvää viiniä (Vida Hidaspetre Kékfrankos), 2 x alkuruoka, 2 x pääruoka, 2 x palinka yht. 96 eur.
Macesz Bistro, Kazincsy u. 35. 
CULTIVINI. Hihkaistaan lisävinkiksi erinomainen tapa tutustua unkarilaisiin viineihin kätevästi kaupunkipyörimisen keskellä. Suomalaisen Reijo Itkosen ja hänen unkarilaisen vaimonsa, Judit Papin, pitämässä Cultivinissä voit ladata haluamasi summan kortille, jolla pääset maistelemaan laajaa kirjoa korkeatasoisia viinejä valitsemissasi annoskoissa. 15 eurolla tein hurjan makumatkan tämän upean viinimaan saloihin ja lähtipä sieltä kotiinkin yksi huikaisevan upea puteli. Iso suositus!
Cultivini, Párizsi u.4.
EDIT: DOBLO. Meinasi unohtua kenties paras baari reissulta. Doblo sijaitsee juutalaiskortteleissa ja oli kenties viihtyisin viinibaari, jossa olen käynyt. Mahtavana lisänä vielä laidasta laitaan erilaisia biisejä viululla ja kitaralla soittaneet pelimannet.
Doblo, Dob str. 20.
