Kuluttajien vaatimustason ja kilpailun lisäännyttyä myös ravintolaketjut ovat alkaneet mukauttaa toimintaansa muuttuvaan kulttuuriin. Perinteinen Fransmanni-ketju käy parhaillaan suurta konseptiremonttia ravintola kerrallaan. Uusi Frans les femmes -bistrokonsepti antaa kullekin ravintolalle löysää muokata paikasta hiukan omannäköisensä ja samalla kullekin raflalle naitetaan Fransin kylkeen eri nainen. Tampereella pariksi oli saatu Frans Marie. Saimme kutsun tulla maistelemaan uuden keittiön tuotoksia. 
Olimme ehtineet käydä bistrossa jo kerran aiemmin. Varsin hyvän kokemuksen pohjalta oli varmuutta saapua uudelleen. Ravintolan keittiö on jätetty nykyhengen mukaisesti hyvin avoimeksi tuoden saliin eloa, kun arkisena alkuiltana asiakkaat alkavat vasta hiljalleen saapua syömään. Aperitiiviksi meille tarjoillaan mansikkainen spritzer, jonka makeus kolkutteli alkujuoman rajoja, mutta oli joka tapauksessa raikkaan kesäinen aloitus.
Ruokalistalle on jätetty muutama Fransmannin klassikkoannos vakkareita palvelemaan. Muutoin menu näyttäytyi sellaisena kuin ranskalaisessa bistrossa ”kuuluisikin”. Menu on myös varsin laaja ja kunkin luulisi löytävän mieleisensä annoksen ilman epämukavuusalueelle astumista (josta itse tosin nautin). Oma mielenkiinto kohdentui paljon siihen, onko ketju päässyt mauissaan eroon ketjumaisuudesta. Siihen on tähdätty. Kullekin raflalle on annettu vapauksia suunnitella menuaan ja käyttää lähituottajien raaka-aineita. Sisustus on varsin kliininen, mutta silti riittävän lämminhenkinen kaupunkibistro. Palvelu on ystävällisen rentoa - muillekin kuin bloggareiksi tiedetyille ruokalijoille. 
Valitsen alkuun jo aiemmin hyväksikoetun ”Ranskalaisen leikkele- ja ankanmaksalautasen” (10,50) ihan vain siksi, että pääsen sitä kehumaan. Se ei ole sinänsä tarjoa mitään ihmeellistä, mutta on hyvä esimerkki hiukopalasta, johon ei tarvita keittiötä ja jollaista kaipaisin useamman bistron ja pubin listalle. Kauniisti aseteltu annos toimii parhaiten kahdelle jaettuna viinilasillisen kylkeen, mutta ei ole liian suuri yhdellekään. Kyyhkyllä vauhditettu ankanmaksapatee tuo siihen ranskalaista otetta. Kumppaniksi kotikeittiöni yksi vakkaripunkuista ja siten takuuvarma Campolieti Valpolicella Ripasso. 
Vaimon ”Kuhaa ja taskurapua” (9,90/11,90) ilmeni terriiniksi, jota maustamaan oli laitettu paprikaista rouille-kastiketta. Hennolle kalan ja ravun maulle soosi oli turhan voimakas, mutta oikein annosteltuna suupalaan homma toimi varsin hyvin ja raikkaasti. Kolmesta kastiketujauksesta oli kaksi liikaa. 
Pääruoaksi valitsen ”Pariloitua vasikanmaksaa” (19,90), kun kerrankin sellaista on tarjolla. Pippurikastikkeen, pekonipapujen ja perunamuusin kera annos on varsin suuri. Maksa on paistettu täydellisen roseeksi ja päästän ilmoille toiveen, että sitä näkyisi joskus myös paikallisissa lihatiskeissä. Pippurikastike on ihan jees ja tuo annokseen paljon lisämakua, vaikka maksa ihan sellaisenaankin kelpaisi. Puolukat antoivat kaivattua pirteyttä ja happoa. Perunamuusi oli sen sijaan melko mautonta ellei peräti teollisen makuista. Viinilistalla oli vain yksi keskitäyteläinen punaviini, mutta onneksi tuo Brumont Tannat Merlot hoiti hommansa maksan kanssa varsin hyvin. 
Vaimon ”Parsa-lohibriossi” (19,50) yrttihollandaise-kastikkeella ja uppomunalla huusi melkoisesti suolaa, mutta onneksi sitä oli pöydässä myllyllinen. Kastike oli hivenen vaisu ja uppomuna ja kala hitusen turhan kypsiä, mutta ei kokonaisuus silti mahdoton ollut. Pienillä säädöillä, lähinnä lisää makua tuomalla ja kypsyydet kuntoonlaittamalla siitä saisi kelpo annoksen. 
Jälkiruoissa Frans Marie painottuu hyvin vahvasti suklaaseen. Eikä mihin tahansa suklaaseen, vaan korkeatasoiseen Valhornan valmistamaan. Ainoastaan jäätelöannoksessa ei (välttämättä) ole suklaata. En ole erityinen suklaafani ja vaimo vielä vähemmän, mutta annoin mahdollisuuden ”Valhorna Biskélia -maitosuklaamousselle” (8,90), jonka kyytiin on laitettu Opalys-valkosuklaakreemiä, suklaahippubiscottia, mustikkakastiketta ja marjoja. Varsin tuhti annos ja lautasella tapahtuu paljon, ehkä hitusen liikaakin. Mutta makujen puolesta selkeää ja suklaan kannalta hillityn voimakasta. Meille riitti mainiosti kimppaan jaettavaksi. 
Frans Marie uudistaa vanhaa ruokamaailmaa heijastanutta Fransmannia onnistuneesti. Vaikka Sokos Hotel Ilveksen yhteydessä toimivassa raflassa vihreä kortti vilahteleekin, ruoka maistuu kunnolla itsetehdyltä. Tyyli on hienostuneempaa kuin edeltäjällään, mutta bistromaisen krouvia tyydyttämään isonkin porukan mieltymykset ja suuremmankin nälän. Vihreän kortin eduksi laskettakoon S-ryhmän superdiili, Nicolas Feuillatte Brut -samppis hintaan 39,95. Kun samalla hinnalla myydään listalla vieressä Alkon kympin valkkaria, tuntuu valinta melkeinpä säästämiseltä.
Hatanpään valtatie 1, Tampere 