Ei ole varsinaisesti olemassa sellaista ruokaa kuin italialainen. Saapasmaan ruokakulttuuri koostuu pitkälti alueellisista erikoisuuksista. Mitä yhdessä kaupungissa tarjotaan jokaisessa ravintolassa, ei näy 100 kilometrin päässä naapurissa välttämättä lainkaan. Siksi olemme jaksaneet kohdentaa reissujamme pääosin tuohon yhteen maahan, josta löytyy ammennettavaa niin ravintolaelämysten kuin kotikeittiöön kumpuavien vaikutteidenkin osalta aina seuraavaan reissuun asti. Tässä esittelyjä Genovassa vierailemistamme ravintoloista, joista ei löydy turistimenuja. (klikkaa kuvia suuremmaksi)
Välimeren toiseksi suurin satama
Rannikkokaupunkina merenherkuilla oli olennainen osa ruokalistoilla. Menuja hallitsivat kaksi olennaista tekijää, pesto ja anjovis. Molempia oli hyödynnetty monipuolisesti annosten pää- ja sivuosissa. Kaupungin muita lahjoja ruokamaailmalle ovat focaccia- ja farinata-leivät. Kesän myötä frittiruokia oli tarjolla paljon. Sehän passasi. Frutti di mare -tarjonta oli sen verran runsas, että totesin pystyväni hylkäämään maalla kulkeneen lihan syömisen kokonaan, mikäli vastaavaa olisi aina tarjolla. Suomalaisten raflojen perussynti on liian kypsä kala. Genovassa sain eteeni pelkästään ensiluokkaista työnjälkeä. En tiedä varmasti, mistä paikallinen tonnikala on peräisin, mutta annoin itselleni luvan herkutella sillä monen vuoden tauon jälkeen. Suomessa en siihen koske kannan heikon tilan ja ryöstökalastuksen takia. Pesto maistui yllättävän samalta kuin itse tekemäni ja sen olemus ja väri vaihtelivat samoin kuin kotikeittiössänikin. Avotulen äärellä paistettu focaccia oli tietenkin omaa luokkaansa. Farinatan koostumus valkeni minulle vihdoin ja varsin lähelle olin päässyt sitä sokkokokeiluillani.
Kokemus on osoittanut, että jälkiruokakulttuuri on Italiassa melko köyhä. Roomassa jaksoimme metsästää täydellistä tiramisua, mutta tällä kertaa jätin jälkkärin syömättä tai jaoimme yhden annoksen vaimon kanssa.
RAVINTOLOITA
L'aterier deo sapori liguri oli viehättävä ja keskimääräistä korkeatasoisemman oloinen ravintola Porta Sopranan kahden tornin lähellä. Lämmintä iltaa oli hienoa viettää ravintolan terassilla. Omistaja oli ystävällinen ja osasi englantia varsin hyvin, vaikka pahoittelikin sen puutteita. Palvelu toimi mallikkaasti. Ruoka oli yksinkertaisen maistuvaa ja esillepano tavallista kauniimpaa. Suomessa kiinnitetään aivan liikaa kauniisiin annoksiin maun kustannuksella. Italiassa loistava annos näyttää usein varsin rustiikkiselta kotiruoalta. 4 hlön illallinen 2,5 ruokalajilla ja laadukkaalla viinipullollisella kustansi yht. 144 euroa.
L'aterier deo sapori liguri (www)
Via di Porta Soprana 55 R, Genova
Trattoria Rosmarino (www)
Salita del Fondaco 30, Genova
Trattoria della Raibetta osui sattumalta kohdalle ja osoittautui mutkattomaksi paikallisen keittiön ravintolaksi, jossa yksi tarjoilija onnistui hoitamaan uskomattoman hyvin koko (pienehkön) salillisen asiakkaita. Englantia osattiin välttävästi. Ruoka oli kotoisaa ja kikkailematonta. Hyvää, mutta ei muistiinjäävää. 4 hlön illallinen 2 ruokalajilla + 1 jälkkäri ja laatuviinipullo yht. 140 euroa.
Trattoria della Raibetta (www)
Vico Caprettari, 10-12 
Trattoria Antica Sa Pesta oli reissun paras löytö. Lounasaikaan harhailimme pitkin Genovan todella kapeita katuja ja horjahdimme tähän yllättävän isoon pieneen ravintolaan, jonka näyteikkunat toimivat puu-uunissa paistettujen herkkujen vitriininä. Kaakeleilla vuorattu ravintola oli meluisa, ahdas ja ystävällinen – siis aito italialainen. Asiakkaina pelkästään paikallisia. Veikkaan, että kymmenen vuoden päästä muistan tältä reissulta juuri tämän paikan. Niin ja ruoka, sekin oli vaatimattoman erinomaista. Kokeile ihmeessä talon herkkulautasta! 4 hlön lounas talon viinikarahvilla (0,5 l) ja oluella 44 euroa.
Trattoria Antica Sa Pesta (www) Via dei Giustiniani 16 R, Genova 
La Taverna di Colombo
Vico Of Science 6r 