Kasvukausi on jo käynnissä. Ruukut täyttyvät hiljalleen siemenistä kevätaurinkoa ja plussakelejä odottamaan. Kesä on ihan pian! Ja tärkeää! Otan ilomielin vastaan kaikki neuvot ja kritiikit kokeneemmilta puutarhureilta. Pistäkää tulemaan kommentteihin!
Kasvatusintoni syttyi muutama vuosi sitten, kun iskimme parvekkeen täyteen ruukkuyrttejä. Osan kasvatimme siemenestä, osan ostimme valmiina ja vaalimme rakkaudella. Lopputulokset olivat yllättävän hyviä. Kiinnostus kasvatukseen kasvoi kaiken aikaa ja kun viime kesänä tarjolle tuli tiskin alta puutarhamökki, tartuimme tilaisuuteen heti kiinni.
Vihertävä peukalo Kaupat tehtiin vasta juhannusviikolla, joten kasvukauden valmistelu jäi välistä. Ja koska uudessa mökissä ei ollut vielä kunnollista kasvimaata, aloimme nakuttaa kasvulaatikoita pikavauhtia. Mullat sisään, siemenet ja taimet maahan ja jännäämään. Yrttitaimet lähtivät kunnon mullassa kasvamaan huikeaa vauhtia. Muka harvakseltaan istutettu yrttilaatikko pursusi kuukauden päästä puskaa joka suuntaan. On mahtavaa, kun voi hakea mitä tahansa yrttiä omalta pihalta kesken ruoanlaiton! Säästyy rutkasti aikaa ja vielä enemmän rahaa. Ensimmäisten versojen puskiessa vauhdilla mullasta, syntyy kasviin jännä yhteys. Sen kasvamista seuratessa oppii raaka-ainetta arvostamaan aivan uudella tavalla. Ensimmäinen itse kasvatetuista raaka-aineista valmistettu ateria oli nöyrä, mutta ylpeä kokemus. Se täytyy vain itse kokea.
Ylläreitä Koska kaupat tehtiin varsin nopealla aikataululla, emme liiemmin ehtineet perehtyä kasvimaan saloihin ja koimmekin muutamia hauskoja yllätyksiä. Kaupan tammenlehväsalaatti kasvoi liki metriseksi. Samoin korianteri. Minttu ja kirveli leviävät kulovalkean tavoin. Oreganossa on kauniit kukat, mutta sen maku taisi kärsiä kukkiessa. Toisaalt aolen talven aikana huomannut oreganonkukkia käytettävän monessa keittokirjassa. Salviaa tulee paljon ja sen lehdet ovat valtavat verrattuna kaupan versioon. Sain toteutettua monivuotisen haaveen ja maistettua kesäkurpitsankukkaa. Niitä alkoi puhjeta tasaista tahtia ja friteeratuista versioista tuli ehdottomia kesän lemppariruokia. Laakeripuu ei viihdy lainkaan mullassa, mutta ruukussa terassilla oikein mainiosti. Varrellinen rosmariini oli paras parinkympin sijoitus, jonka puutarhaan teimme. Siitä saa satoa valtavasti ja se näyttää upealta. Kotona emme ole sellaista saaneet pidettyä elossa. Kaksi on menehtynyt ja varsin nopeasti.
Arkkivihollisia Muutama ikäväkin yllätys tuli kohdattua. Tontilla oli päässyt kasvamaan melkoinen etana-armeija. Karkea arvio tuhoamistani etanoista liikkuu 500 kappaleen tienoilla. Vaimolleni kehkeytyi etanainho lautasella, mutta itse syön niitä vastedes mielellään kostonkiilto silmissä. Toinen arkkivihollinen muodostui elämänlangasta. Viheliäinen rikkakasvi valtaa maaperän ennennäkemättömällä raivolla ja kuristaa muut kasvit hengiltä. Uskomaton tapaus! Moni neuvoi käyttämään aseena Roundupia, mutta alusta lähtien oli selvää, että yhtä ainutta Monsanton tuotetta ei meidän tontille ruiskuteta. Intoudun todennäköisesti kirjoittamaan aiheesta vielä irvokkaan jutun, mutta sitä ennen kannattaa tutustua aineeseen netissä ennenkuin myrkyttää sillä maaperänsä, itsensä ja jälkikasvunsa. Pöyristyttävä aine ja vihaamani yhtiö. Kannattaa googlata sekin. Monsanto.
Uusi kausi
Laitoin pari viikkoa sitten kesällä hankkimani chilit itämään ikkunalaudalle. Alkoi olla kuulemma jo aikakin. Lajikkeet ovat Jalapeno-lajia oleva Jalastar ja toinen sitrushedelmän tuoksuinen ja makuinen Hot Lemon. Vaikuttivat hauskan erilaisilta vaihtoehdoilta. Aion kyllä tällä viikolla hankkia pari lajiketta lisää. Laitoin munakennojen pohjalle pikkukiviä "salaojaksi", kippasin multaa päälle ja siemenet aika pinnalle. Pidän chilejä pleksikuvun alla lämpöä keräämässä. Huolehdin, ettei multa pääse kuivahtamaan eikä homehtumaan. Toinen lajike puskee jo muutaman sentin vartta, mutta toisesta ei ole vielä tietoakaan. Chilikasvattajat! Sana on vapaa kommenteissa.
Viikonloppuna pitäisi varmaankin käydä siemenkaupoilla ja laittaa joitakin yrttejä alulle. Etunenässä rosmariini ja kirveli. Hitto, kun oikein innostuu ajatellessaan! Kukapa olisi muutama vuosi sitten uskonut?!
