Päädyin viime viikolla mielenkiintoiseen ja polveilevaan keskusteluun broilerituotannosta. Minua valaistiin, että yleisesti marketeista saatavista broilereista ainoastaan L’Uomu Nokka on enää tavallista eettisemmin kasvatettua. Naapurin Maalaiskana kuulemma ei sitä enää ole.
Hämmennyin, vaikkakin olen viime aikoina ihmetellyt sen hinnan putoavan liki tai tismalleen tavallisen tehotuotetun broilerin tasolle. Halusin ottaa asiasta selvää.
KYSYIN SUORAAN. Laitoin viestiä Jyrki Sukulalle, joka toimii firman näkyvimpänä edustajana. Hän kertoi, että starttaamisvuoden 2014 kunnianhimoisista lähtökohdista ollaan otettu pari kukonaskelta taaksepäin. Hän avasi nykytilaa hiukan ja pyysi ottamaan yhteyttä firman maajohtaja Mikko Karrelliin, minkä tein. Kävimme asioita hyvin avaavan puhelinkeskustelun. Niputan Sukulan ja Karrellin kanssa käydyt pointit yhteen.
En tunne broilerikasvatuksen perusteita, joten kirjoitan sen varassa, mitä minulle sanottiin. Toivottavasti muistan edes oikein. Saa kommentoida, mikäli joku seikka särähtää korvaan.
LINTUJEN RAVINNOKSI valittiin soijan sijaan kotimainen härkäpapu ja herne, jotka eivät ilmeisesti pitkälle jalostetulle siipikarjan vatsalle sopineetkaan ravinnoksi pelkästään erityisen hyvin. Proteiini imeytyy niille liian heikosti. Oli pakko ottaa mukaan (GMO-vapaata) soijaa. Lisäksi ravintoon kuuluu kotimaista viljaa. Halua ja kiinnostusta muutamilla eurooppalaisilla tiloilla käytetyn hyönteisruoan käytölle löytyy, mutta antaa heidän ensin päästä kokeilussaan lopputulemaan.
KYSYIN KASVATUSTIHEYDESTÄ. Suomessa säädökset sallivat 42 kg neliömetrissä. Naapurin Maalaiskanan tavoite oli alkujaan 28 kg/m2. Nyt ollaan lähellä säädösten ylärajaa. Tiheys elää käytännössä monin tavoin. Linnun kasvaessa tila käy ahtaammaksi. Parviharvennus osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi lintujen keräämisessä syntyneiden siipivaurioiden takia. Broileri on laumaeläin ja kerääntyy luonnostaankin lähelle toisiaan ja elintila tiivistyy. Tämä kohta ei aivan vakuuttanut minua.
MIKSI ON PERÄÄNNYTTY? Miksi lähdetään ensin huutamaan eettisempää vaihtoehtoa ja lopulta tuotetaan melkein samaa laatua kuin suuret lihatalot? Simppeli vastaus, taloudelliset realiteetit. Niille yhtä yksinkertaiset taustat: kauppa eikä kuluttaja halua maksaa tehotuotettua enempää. Sain kuulla melko suoria esimerkkejä kaupan duopolin toiminnasta, mikä ei tietty yllättänyt lainkaan, mutta pistää joka kerta vihaksi, kun kuulee toimintatavat suoraan niistä kärsineen tuottajan suusta.
LIIAN HALPA LIHA. Broilerin filee maksaa tällä hetkellä marketeissa 10,-/kg. Koipireisi 2,-/kg. Se on hinta, johon kuluttajat ovat tottuneet. Moniko kuluttaja on kertaakaan miettinyt, onko se hirmuisen vähän? Se on. Olemme tottuneet väärään hintaan. On turha huudella ruoan kalleudesta, jos broilerin parasta osaa myydään kahden euron kilohinnalla. Se on revitty broilerin hyvinvoinnin selkänahasta.
Kaupan on turha huudella, että on pakko saada ostettua sisään samaan hintaan, koska kuluttajat eivät maksa enempää. Paskat. Ette ole edes yrittäneet. Kilpaa huudatte omasta vastuunkannostanne, mutta lopulta se näkyy ”vastuunkannossa” kuluttajan kauppakuitin pienentämisessä. Kyllä. Me huusimme duopolin mahdollistavan ylihinnoittelun ja vaadimme hintojen alentamista. Vastasitte halpuuttamisella, jota revitään eniten tuottajien selkänahasta ja sitä kautta myös vaikka näiden broilerien hyvinvoinnista. Vastaatte kotimaisen tarjonnan lisäämisellä, mutta kuinka paljon se on näkynyt tuottajien palkkapussissa?
Todellista vastuunkantoa olisi edistää asioita, jotka eivät ole rahallisesti mitattavissa. Omalähtöisesti eikä kulutustrendiraportin pohjalta. Älkää verhoutuko asiakkaiden halujen taakse. Teillä on voima. Teillä on resurssit muuttaa asioita. Älkää pelkästään juosko asiakkaiden muuttuvan arvomaailman perässä. Luokaa sitä. Te pystytte siihen. Tähän asti ette ole vain halunneet.
MAHDOLLISUUS PARANTAA. Uskoin Sukulan ja Korrellin sanoihin firman tavoitteista tuottaa parempaa broileria. Kuulin lukuisista pienistä tavoitteista, joiden kautta kokonaisuus kiipisi hiljalleen kohti alkuaikojen ideaalia. Sinne ei nykyisillä pelisäännöillä päästä. Firma on yhä pieni, yhdeksän tilaa kattava. Se pystyy muuttamaan toimintojaan nopeasti, jos mahdollisuus tulee eteen. Isot kotimaisetkaan lihatalot eivät siihen pysty. Tarvitaan kulutustottumusten muutosta.
KULUTTAJAN VASTUU. Tässä kohtaa esiin nousee kuluttaja. Sinä ja minä. Et voi vaatia tuotantoeläimille parempaa kohtelua, ellet ole kaupassa valmis maksamaan siitä. L’uomu Nokka maksaa sen, mitä lihan kuuluisi oikeasti maksaa. Se maksaa broilerifileenä paljon, koipireitenä omalle kukkarolleni sopivasti. Se maksaa sen verran, mitä oikein kasvatetut linnut ansaitsevat. Meidän kaikkien täytyy muuttaa ajatteluamme ja totutella hiljalleen arvostamaan lihaa ja sen alkuperää. Eläintä, joka tapetaan meidän lautasellisen takia. On kohtuutonta, että sen lisäksi luonnoton luontokappale elää huonon elämän.
PUUTE KOMPROMISSISTA. Petyin melko suuresti kuullessani, ettei perinteisen tehotuotetun ja luomubroilerin välissä ole enää selkeää kompromissivaihtoehtoa. Petyin myös kuullessani, ettei mikään tunnu tässä bisneksessä muuttuvan. Kauppa määrää, mutta kuluttaja vaikuttaa, jos vain haluaisi. Viime vuosikymmeninä suomalaiset ovat vaikuttaneet vain tuotantomäärään. Eettisempi kulutus lisää eettisempää tarjontaa ja tarjonta laskee lopulta sen hintoja. Aion yhä suosia Naapurin Maalaiskanaa, mutta panostaa entistä tiiviimmin luomutuotantoon. Syödä broileria kerran vähemmän, jotta raaskin maksaa seuraavalla kerralla enemmän. Asiat muuttuvat yhden trendin myötä. Kun kuluttajat suuntasivat kasviksiin, buumin ympärille kasvoi ja kasvaa uusia yrityksiä ja tuotteita. Olemme nyt alkaneet arvostaa kasvisruokaa. Olisiko seuraavaksi eläimien aika?
PS. Kirjoitin viime vuonna myös broilerista. Käsittelin mm. ihmisten luukammoa. Miksi valitsemme broilerista mauttomimman osan ja maksamme siitä kalleimman hinnan? Lue aiheesta täällä.