Ilmastokeskustelun buustaama keskustelu lihansyönnistä on vellonut valta- ja sosiaalisessa mediassa nyt vuoden ylikierroksilla. Kirjoitin jo reilu vuosi sitten siitä, miten aihe tyhmentää ihmisiä, tai nostaa esiin heidän typerimmät ajattelumallit. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja luen uskomattomia kommentteja liki päivittäin uutisvirrassani ja myös Sivumaun Facebook-sivulla.
Viime viikot olen hämmästellyt keskustelun kääntymistä tuottajiin. Vaikka aihe keikkuu sivulla lähes päivittäin ja herättää valtavasti keskustelua (kiitos siitä), olen nähnyt vain muutaman tuottajia kritisoivan kommentin. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö heitä syyllistettäisi foorumeilla, joita en seuraa, mutta aistin ilmapiirissä silti enemmän syvää syyllistymistä.
Tuore kohu nousi Jenni Haukion pokatessa Kiitos eläimiltä -palkinnon tunnustuksena eläinten hyväksi tekemästään työstä. Palkintopuheessaan hän sanoi mm. näin:
”Suomessa kuolee vuosittain yli 70 miljoonaa tuotantoeläintä. Jokainen niistä olisi halunnut elää. Viime kädessä näiden eläinten kohtalon – sen, millaisissa olosuhteissa nämä yksilöt ainutkertaisen elämänsä viettävät – ratkaisevat kuluttajat, siis meistä jokainen.”
Suomen virallinen populistiloukkaantuja, Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin tulkitsi tämän hyökkäykseksi tuottajia kohtaan ja tuottajat nyökyttelivät. 1127 ”maaseudun ammateissa ja elämäntehtävässä toimivaa ihmistä” kirjoitti Haukiolle kirjeen, jossa toruivat kannanottoa.
Haukion lempeän puhuttelun kohde on kuluttajat, eivät tuottajat, mutta tuottajat ottivat tämänkin henkilökohtaisena loukkauksena. Näkeekö kukaan lihantuottajia ihmisinä, jotka kasvattavat karjaa, jotta pääsevät omaksi ilokseen lopulta tappamaan sen? Kirjeessä kysyttiin, ”minne tuotantoeläimet laitetaan, jos niitä ei saa kasvattaa ja teurastaa ihmisille ruuaksi?”. Kukaan, myöskään Haukio, ei ole ajamassa lihatuotantoa alas, saati nopealla syklillä. Mikään vaikuttava taho ei ole kieltämässä lihansyöntiä. Minne kaikki se tuotettu paperi laitettiin, joka korvattiin digillä? Ymmärrän hädän, jota orastava kulttuurimuutos nostaa esiin. Maailma elää ja muuttuu vauhdilla, mutta silti kovin hitaasti. Ilmaston suhteen toivottoman verkkaisesti.
Arvostan maanviljelijöitä ja kotieläintuottajia valtavasti ja niin tekee Suomen kansakin. Maanviljelijä oli suomalaisten 56. eniten arvostama ammatti heti syyttäjää, everstiä ja kenraalia ylempänä. Kuten niin monen ammatin suhteen, palkkatasoon arvostus ei vaikuta, koska markkinat määräävät ja kuluttajat sitä tukevat. Lähtökohta on silti, että me syömme aivan liikaa lihaa ja kulutamme maitoa.
Pyydän silti tuottajilta malttia ja hahmotuskykyä keskusteluissa. Olen tällä viikolla lukenut niin monta typerää kommenttia, että arvostus uhkaa murtua. Jotkut roudasivat nautoja Helsingin yliopiston eteen? Mikä on se ajattelukulku, jonka kautta tempaus lisäisi lihansyöntiä? Kulutustottumukset elävät kaiken aikaa. Paperi- ja postimiehen korvaa digi, pankki- ja vakuutusvirkailijan korvaa digi. Tulisiko työntekijöitä seisottaa palvelupisteillä vain, jotta rakenteet pysyisivät? Ilmastoa ja terveyttä huomioivan ruokavalion kasvava trendi on osa luovaa tuhoa, uudistumista.
Media- ja markkinointialalla yli 20 vuotta toimineena voin kokemuksesta sanoa murroksen olleen valtavaa. Monet työnantajani ovat kaatuneet sen tiimellyksessä. Oma toimenkuvani on muuttunut radikaalisti ja muuttuu, sopeutuu, kaiken aikaa. Haluaisin mainostajien mainostavan vähemmän. Mutta samalla panostavan laatuun. Näin ei oma toimeentulo vaarantuisi massatuotannon pienentyessä ja voisin tehdä työtäni yhä enemmän niin hyvin kuin vain suinkin osaan. Samaa suuntausta toivon lihan tuotantoon ja syöntiin. Kun söisimme lihaa harvemmin, mutta arvostaisimme laatua, kokisimme suurempia makuelämyksiä, tuottaja voisi panostaa entistä enemmän eläimiinsä ja säilyttää elinkeinonsa ja -tasonsa. Kuulostaahan se äkkiseltään utopialta, mutta onko se sitä? Se on kiinni juuri sinusta, kuluttaja.
Ollaanhan ihmisiksi. Kaikki ei tapahdu oman mielen mukaan, oman navan ympärillä. Mutta mikään ei muutu, ellei joku suutu.
PS. Keskustelu käydään Sivumaun Facebook-tilillä.
Pysyt parhaiten kärryillä uusista ruoista ja tuulista seuraamalla Sivumakua myös Instagramissa (myös Stories) sekä Twitterissä.
HUOM!
Jos ihmettelet, miksi tämä ruokablogi puhuu ilmastonmuutoksesta, lue tämä.
Jos haluat tietää, miksi syyllistäminen tai syyllistyminen ei ole toimivaa, lue tämä.
Jos haluat tietää, miksi elintapasi ei ole kenties niin kestävällä pohjalla kuin kuvittelet, lue tämä.
Tsekkaa blogin kasvisruokareseptit