Tuoreessa väitöstutkimuksessa tarkasteltiin sitä, millainen suhde suomalaisilla nuorilla on kouluruokaan.
Kristiina Janhosen tuore väitöstutkimus osoittaa, että vaikka jopa 80 prosenttia koululaisista syö päivittäin koulussa lämpimän aterian, ei kouluruokaa aina arvosteta.
Kouluruoka jää nuorilla usein syömättä
Väitöstutkimuksessa selvisi, että pelko yksin jäämisestä ja halu kuulua joukkoon olivat nuorille tärkeitä perusteluja kouluruoan väliin jättämiselle. Moni ostaa koulupäivän aikana ruokaa kaupasta, vaikka tarjolla olisi myös ilmainen lounas.
– Nuoret pitivät kouluruokailua omana vapaa-aikanaan, mikä on ristiriidassa kouluruokailun kasvatuksellisten tavoitteiden kanssa. Tarvitaan lisää rakentavaa keskustelua siitä, miten ajatus kouluruokailusta nuorten vapaa-aikana ja kasvatuksellisena tilanteena voitaisiin yhdistää. Arvostus ja innostus kouluruokailua kohtaan syntyvät omakohtaisen merkityksen löytymisen kautta, Janhonen toteaa.
Nuoret mukaan kouluruoan suunnitteluun?
Kouluruokailu on tärkeä tapa toteuttaa ruokakasvatusta koululaisille. Janhosen tuoreen väitöstutkimuksen mukaan nuoret tulisikin ottaa vahvemmin mukaan ruokailun suunnitteluun.
Janhosen väitös osoittaa, että kouluruoan maku ja syömisen sosiaalisuus ovat nuorille keskeisiä asioita. Tänä vuonna astuvat voimaan uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat, joissa korostetaan nuorten osallistamista oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun.
Janhonen painottaakin keskustelun tärkeyttä: aikuisten laatimat kouluruokailua koskevat säännöt tuntuvat nuorista vierailta. Lautasmallin noudattamista tärkeämpää nuorille on etenkin ruoan hyvä maku, mutta myös syömistilanteen sosiaalisuus ‒ syöminen yhdessä ystävien kanssa.
– Kouluruokailu on keskeinen tapa opettaa lapsille ja nuorille tasapainoisia ruokatottumuksia ja hyviä ruokatapoja, Janhonen toteaa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kouluruokailu on nuorille paljon muutakin kuin vatsantäytettä. Parhaimmillaan ruokailutilanne voi toimia monipuolisena kasvatustilanteena, jonka suunnitteluun nuoret itse osallistuvat.
Lähde: Helsingin yliopisto