Chianti on tunnettua italialaista punaviiniä, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa, ja miksi Chiantit ovat niin suosittuja?
MTV Uutisten tuoreessa Halpa vs. kallis -jaksossa maisteltiin pääsiäisen kunniaksi punaviinejä, tarkemmin ottaen Chianteja. Mitä nämä tunnetut italialaiset punaviinit oikeastaan ovat, ja mitä Chianteista pitäisi tietää? Perehdyimme aiheeseen.
Anoran viiniasiantuntija Markus Hannulan mukaan Chianti on viininä monelle suomalaiselle jo entuudestaan tuttu Italian ja erityisesti Toscanan matkojen ansiosta. Moni on kuullut Chiantin mainittavan myös elokuvissa ja televisiosarjoissa.
– Chianti on yksi italian tunnetuimmista viinityyleistä tai viinialueista. Ihmiset kyllä tunnistavat Chianti-nimen, mutta eivät välttämättä tiedä, mitä se tarkoittaa.
Tyypillinen toscanalainen viinimaisema Chiantin alueella.
Pitkän historian omaava punaviini
Chianti tulee siis Italian Toscanasta ja alue rajautuu pohjoisessa Firenzeen ja etelässä Sienaan. Chianti-viinien päärypälelajike on sangiovese, mutta viineissä voidaan käyttää muitakin rypäleitä tarkemmasta luokituksesta riippuen.
Chianti on Italian ensimmäisiä laatuviinejä, ja viinityylin nimestä on löytynyt mainintoja jo 1300- ja 1400-luvuilta. Virallisesti Chiantille määriteltiin tuotantoaluerajat vuonna 1716.
– Harvat viinit pystyvät juontamaan historiaansa niin kauas historian hämyihin. Siitä menikin pitkä aika, ennen kuin tehtiin mitään: vuonna 1932 Chianti jaettiin eri ala-alueisiin, joita on nyt seitsemän.
Chianti-pullon etiketistä voikin löytää maininnan Rufina, Montalbano, Colli Aretini, Colli Fiorentini, Colli Senesi, Colline Pisane, tai Montespertoli, joilla viitataan näihin ala-alueisiin.
Pieni Chianti-sanasto:
DOCG = Italialaisten viinien korkein laatuluokitus Denominazione di Origine Controllata e Garantia. Valmistusmenetelmät ja -paikka ovat tiukasti valvottuja ja pullosta löytyy virallinen etiketti. Chiantin alue sai DOCG-laatuluokituksen vuonna 1984.
Chianti DOCG = Niin sanottu ”perus Chianti”. Nuorehko viini, jossa sangiovese-lajikkeen osuus on oltava vähintään 70 prosenttia.
Chianti Classico = Chiantien ydinalue, jolta sanotaan tulevan alueen parhaat viinit. Vähintään 80 prosenttia Sangiovesea ja vähintään 12 kuukauden kypsytys.
Riserva Chianti Classico = Kypsytetty vähintään 24 kuukautta, josta 3 kuukautta pullokypsytystä.
Gran Selezione Chianti Classico = Kypsytetty vähintään 30 kuukautta, josta minimissään 3 kuukautta pullokypsytystä. Lisäksi oltava joko yhden tarhan viini, tai muutoin tuotettu tilan parhaista rypäleistä.
Miten Chiantista tuli niin suosittua?
Yksi tunnetuimmista Chianti-viinien tuottajista on vuonna 1877 perustettu Ruffino. Viinitila perustettiin tuolloin kaukaa viisaasti junaradan varrelle, jotta viiniä olisi kätevä kuljettaa muualle. Ruffino olikin ensimmäisiä tuottajia, joiden viinejä aloitettiin viedä Italian ulkopuolelle 1800-luvun loppupuolella.
Ruffinon Chianteista tuli nopeasti maineikkaita.
– Sen aikaiset julkkikset, kuten esimerkiksi Giuseppe Verdi, tykästyivät Ruffinon viineihin, joten ne saivat sitä kautta kannatusta.
Toinen maailmansota oli Ruffinolle tavallaan sekä tuhoisa että tuottoisa. Viinitilan läheistä junarataa pommitettiin ja alue kärsi tuhoista, mutta toisaalta tilan viinit tulivat sodan myötä tunnetuksi. Amerikkalaiset sotilaat nimittäin tottuivat juomaan Chianteja ja himoitsivat niitä kotiinpaluunsa jälkeenkin.
Näin avautuivat toden teolla kansainväliset markkinat Yhdysvaltoihin.
– Ruffinosta tuli aidon italialaisen lifestylen kuva ja tätä osattiin hyödyntää markkinoinnissa.
Yhtenä Ruffinon tavaramerkeistä voidaan pitää niin sanottua fiasco-pulloa, eli olkiköynnöksellä vuorattua viinipulloa. Pullojen ympärille punottiin ennen olkiköynnös, joka esti pulloa rikkoutumasta kuljetuksissa ja samalla suojasi viiniä haitalliselta auringonvalolta.
Historiallinen pullomalli on nykyään Ruffinolla käytössä Chianti Superiore -punaviinissä ja pullon ympärille kääritty suoja on nykypäivänä kierrätyspaperista valmistettua.
Chiantin kulta-aika
Anoran Markus Hannulan mukaan 1970-luku oli Chiantin todellista kulta-aikaa ja viiniä myytiinkin järjettömät määrät. Koska kysyntä ohitti tarjonnan, alkoi viineissä näkymään myös laatuongelmia.
Tämä johti siihen, että hyvämaineiset tuottajat ryhtyivät kapinoimaan perinteistä Chiantia vastaan ja loivat supertoscanalaiset viinit. Ne olivat superlaadukkaita viinejä, jotka eivät kuitenkaan menneet Chiantin määritelmän sisään.
Supertoscanalaisten viinien valmistuksessa käytetään perinteisten Chianti-rypäleiden lisäksi myös kansainvälisiä lajikkeita kuten cabernet sauvignonia. Myös Chiantin määritelmää on sittemmin modernisoitu ja muokattu.
Ruffinon kuuluisa fiasco-pullo.
Onko Chianti automaattisesti hyvä viini?
Kuten sanottu, Toscanan Chianteja löytyy nykypäivänä monenlaisia eri luokitusten alta. Luokitusten perusteella voi päätellä jotain ainakin viinin tyylistä. Esimerkiksi perus Chianti on värimaailmaltaan usein vaaleaa, koska sangiovese-rypäleen kuorista ei irtoa viiniin runsaasti väriä. Perus Chiantia ei myöskään kypsytetä pitkään tammessa, jolloin lopputuloksena saadaan hedelmäisempi viini
– Kaikista Chianteista löytyy tumman kirsikan aromi, se on selkeä tunnistettava. Lisäksi voi löytyä esimerkiksi vähän mansikkaa, viikunaa ja tietynlaista yrttisyyttä. Chiantit ovat keskitäyteläisiä, eivätkä kovin tanniinisia. Kaikkia Chianteja yhdistävät todella hyvät hapot.
Mitä tiivimpään Chianti-aluerajaukseen mennään, sitä ryhdikkäämpää viini yleensä on.
– Chianti Classicoa on pitänyt kypsyttää jo 12 kuukautta tammessa, eikä sen valmistamiseen saa käyttää lainkaan valkoisia rypäleitä. Tämä tuo viiniin enemmän ryhtiä, tanniineja, mausteisuutta, yrttisyyttä ja rouheutta.
Chianti Classicon tavaramerkki on musta kukko.
Perus Chianti eli Chianti DOGC on siis usein keveämpää, mutta se ei Hannulan mukaan tarkoita missään nimessä sitä, että kyseessä olisi huonompi viini. Erilaiset Chiantit kertovat vain siitä, että kyseessä on monipuolinen viini.
– On keveämpää Chiantia, ja kun mennään Chianti Classicoihin, niin saadaan tuhdimpaa ja täyteläisempää. Riippuu myös viinintekijästä, mitä viinissä halutaan korostaa. Yhden tietyn pienen alueen sisältä löytyy valtavasti monimuotoisia viinejä, Hannula summaa Chiantin ytimen.
Lue myös: Juha ja Antti valitsivat liki 400 viinin joukosta vuoden parhaan punaviinin: "Enemmän kuin hintansa arvoinen"
Chiantin ja ruoan yhdistäminen
Chiantien monipuolisuudesta johtuen ne ovat myös loistavia ruokaviinejä. Hannulan mukaan perusajatus lähtee Chiantissa, kuten monessa muussakin viinissä siitä, että paikalliset viinit sopivat paikallisille ruoille. Keveämmät Chiantit ovatkin mainioita yleisviinejä esimerkiksi pizzan ja pastan kyljessä nautittaviksi.
– Chiantin voi yhdistää myös tomaattipohjaisten kastikkeiden kanssa, sillä tomaatin hapot sekä Chiantin hapot natsaavat hyvin keskenään.
Hyvin viilennettynä Chianteja voi kokeilla jopa voimakkaampien kalojen kaverina. Tuhdimmille Chianteille, classicolle, superiorelle tai riservalle, Hannula suosittelee myös tuhdimpaa ruokaa.
– Sitten mennään tummemman lihan maailmaan, riistaan tai lampaaseen. Tunnettu yhdistelmä on bistecca alla fiorentina, eli firenzeläinen t-luupihvi, Hannula vinkkaa.