Peltipizza kuuluu peltilihapiirakan kanssa niihin samoihin suomalaisiin keittiöklassikoihin, joita nautittiin ja nautitaan yhä illanistujaisissa ja viikonlopun iltapalana saunan jälkeen. 
Täytyy tunnustaa, etten ole peltipizzaa aiemmin tehnyt, perinteistä pyöreää pizzaa sitäkin useammin (pizzareseptit). Useimmiten suomalaisen peltipizzan täyte lähtee jauhelihasta. Sen päälle ladotaan tomaattisiivuja ja emmentalia. Usein myös ananasta. Kuulun niihin italialaisittain ajatteleviin, joiden mielestä ananas ei pizzaan kuulu. Kotimainen peltipizza onkin mun silmin enemmän piirakka kuin pizza. Pullollaan täytettä eikä pohjakaan ihan perinteistä roomalaistyylistä peltipizzaa vastaa. En kritisoi kansallisherkkua lainkaan, mutta jos erotetaan se ainakin tässä yhteydessä pizzan käsitteestä.
ROOMALAISTYYLINEN PELTIPIZZA eli pizza in teglia kuuluu italialaisiin katuruokaklassikoihin, joita napataan slaissi mukaan ja syödään kädestä, ei ikinä haarukalla ja veitsellä. Tästä on seurannut hämmennystä Suomessa, kun mielestäni maan parasta pizzaa tarjoileva Pizzarium (arvostelu) on noudattanut tätä perinnettä myös meidän kulttuurissa. Halusin löytää tavan tehdä mehevää, paksupohjaista pizzaa ilman pizzauunia. Onnistuin aikas hyvin heti ekalla kerralla. Kohotin taikinaa jääkaapissa yön yli, levitin pellille ja annoin lämmetä huoneenlämpöiseksi samalla yhä kohoten. Taikinaa oli kuitenkin liikaa ja pohjasta tuli turhankin pullea. Alkoi lähestyä focaccia-tasoa. Mutta maku oli silti loistava ja rakenne mehevä ja siksi tohdin postata ohjeen. Seuraavalla kerralla jaan taikinan kahdelle pellille, jolloin kevyempään pohjaan muodostuu helpommin ilmakuplia. Toimii varmasti niinkin. Varmaankin lyhennän paistoaikaa.
TÄYTTEEKSI halusin ihan kaikkea, mutta toimivina komboina. Jaoin pellillisen neljään osaan:
1) sinihomejuusto-parmankinkku-viikuna-balsamico (ei mozzarellaa, tämä on bianco eli myös ilman tomaattikastiketta)
2) salami-paahdettu kirsikkatomaatti-poblanochili (mieto)
3) peruna-sardelli-rosmariini-parmesan (bianco eli ilman tomaattikastiketta, tsekkaa tarkempi ohje)
4) artisokka-oliivi-grillipaprika-basilika
+ mozzarellaa
SUPERUUNI. Sain pari viikkoa sitten testiin Boschilta kunnon Serie 8 -superuunin, jonka kaikkia ominaisuuksia en ole ehtinyt vielä edes löytää saati kokeilla. Mukana on mm. mikro- ja höyrytystoimintoja ja niiden yhdistelmiä. Pizza oli mahtava koetinkivi ja käytin uunin suosittelemaa pizzanpaistotoimintoa. Paksupohjaiseen pizzaan se toimi oikein hyvin. Käytännössä se tarkoittaa keskitasolla 200-220 asteessa n. 25 min. Ohutpohjaisessa pizzassa pistän aina täydet tehot, mitä uunista lähtee, mutta nyt taikinan sisuksenkin tuli kypsyä eikä pelkästään pinnan rapeutua.
Taikinan tein roomalaiseen pizzamestari Gabriele Boncin ohjeella (lue tarkemmin täältä). 
PIZZATAIKINA
1 kg (14 dl) erikoisvehnäjauhoja
7 dl vettä
4 rkl oliiviöljyä
1 rkl merisuolaa
7 g kuivahiivaa
Sekoita kulhossa lusikalla keskenään jauhot, hiiva ja vesi. Kun kaikki on sekaisin ja möykyt poissa, lisää suola ja sitten öljy. Taikina on varsin kosteaa. Sen kuuluukin olla. Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja vaivaa sitä helläkätisesti ja jaa se puoliksi. Ota taikinaa kiinni ulkokulmista, nosta hiukan ilmaan, käännä 90 astetta ja laske takaisin alas. Toista tämä muutaman kerran ilman muuta vaivausta. Nosta ja käännä, nosta ja käännä. Taikinan tahmaisuus vähenee joka kerralla. Öljyä kulho kevyesti ja aseta taikina lepäämään siihen 15 minuutiksi. Tee nosto- ja kääntökierros kolme kertaa. Taikinan pitäisi lopussa olla kimmoisaa eikä tahmeaa. Laita taikina takaisin kulhoon, peitä tiukasti tuorekelmulla, laita jääkaappiin ja anna kohota 1 vrk.
Ota taikina seuraavana päivänä pari tuntia ennen paistoa lämpiämään huoneenlämpöiseksi. (Tässä kohtaa voit jakaa taikinan kahteen osaan, ellet halua todella pulleaa pohjaa, mikä sekin kyllä toimii.)
Voitele (puhdas) uunipelti oliiviöljyllä ja kumoa taikina sille. Levitä taikina tasaisesti pellille liikaa painamatta, ettei kallisarvoisat kuplatpoksahtele. Anna kohota rauhassa pari tuntia.
PIZZAKASTIKE
riittää yhteen pellilliseen
400 g paseerattua tomaattia
2 rkl tomaattipyreetä
3 valkosipulinkynttä, murskattuna ja hienonnettuna
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1,5 rkl kuivattua oreganoa
0,5-1 tl chilirouhetta
1 tl fenkolinsiemeniä, morttelissa jauhettuna
1 tl sokeria
suolaa
mustapippuria
Kuumenna kattilassa oliiviöljy keskilämmöllä. Lisää valkosipuli ja chili ja kuullota puoli minuuttia. Lisää tomaattipyree ja kypsennä sitä minuutin verran. Lisää tomaattimurska, punaviinietikka, oregano, fenkolinsiemenjauhe. Hauduta 30 min. Mausta mieleiseksi suolalla, pippurilla ja sokerilla.
TÄYTTEET: mitä haluat, vaikka yllä mainittuja.
PIZZAN VIIMEISTELY
Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Levitä pizzakastiketta pohjaan, jos haluat sitä pizzaasi. Lado päälle loput täytteet, mutta älä vielä mozzarellaa. Laita pizza uuniin ja laske lämpö 220 asteeseen.
Pizza paistuu n. 25 minuuttia (jos taikina jaettu kahdelle pellille, niin vähemmän), mutta tsekkaa 20 minuutin kohdalla, onko reunoissa jo ruskeita kohtia. Ota pizza uunista ja revi päälle mozzarellaa ja laita takaisin uuniin n. 5 minuutiksi. Kun pizza on herkullisen näköinen ja mozzarella kauniisti sulanut, ota pois uunista. Jos saat pizzan nätisti liu’utettua leikkuulaudalle, tee se ja leikkaa palasiksi. Jos leikkaat pellin päällä, varo, ettei terä naarmuta peltiä. Ota slaissi kouraan ja iske kiinni.
