Pyrähdin viime viikonloppuna työporukalla pikkureissulle Portugaliin. Pyörimme Lissabonin lähistöllä piipahtaen itse pääkaupungissa nopeasti. Kolme päivää olivat täynnä ohjelmaa, joista esittelen tässä ruokapuolta.
SETÚBAL on 90000 asukkaan kaupunki ja vanha Portugalin kalastuksen keskus. Illastimme pienessä, viihtyisässä A Champanheria -ravintolassa. Paikka on tunnettu merellisestä ja tapas-henkisestä ruoastaan. Kahdeksan alkuruoan, pääruoan ja jälkkärin menu toi pöytään mitä moninaisempia annoksia, joita voisi kuvailla krouvisti fiiniksi. En kirjannut annoksia ylös, mutta päällimmäisenä mieleen palautuvat freshit osterit ja hämmentävällä tavalla maukas savustettuun omenaan upotettu mausteinen makkara, jonka kerrottiin olevan paikallinen perinneherkku. Kun kymmenen ruokalajin ja kymmenen euron paikallisten viinipullojen jälkeen laskuksi kertyi 44 euroa per syöjä, voi mestaa suositella varauksetta (mikäli tykkää merellisestä meiningistä).
Av Luisa Todi, 414 2900-455 Setúbal, Portugal 
Käväisimme myös tutustumassa Palmelan kaupungissa, Quinta do Piloton viinitilalla, jossa neljännen polven viinintekijä Filipe Carvalho Cardoso esitteli tuotantotilojaan, viinitarhojaan ja tietenkin pullotettuja herkkujaan. Mahtavan havainnollinen kierros viininteon joka vaiheeseen. Moscatel-rypäleet olivat muuten parhaita maistamiani viinirypäleitä. Toisin kuin kaupan rypäleet, näistä avautui maistaessa suora reitti lopputuotteeseen, rusinaiseen jälkkäriviiniin. Pulloja lähti kaupasta mukaan 3 kpl. Erinomaisia.
Quinta do Piloto -viinitila
Rua Helena Cardoso, Quinta do Piloto,
2950 - 131, Palmela, Portugal 
Viinitilan vieressä oli elämäni parhaan buffetin tarjoillut Dona Isilda. En hahmota, miten keittiö hoitaa likimain sadan ruokalajin tarjonnan tunnelman säilyessä viihtyisänä. Kylmä salaattipöytä, leikkelepöytä, keittoja, frittejä ja muita perinneherkkuja kruununa Arroz de Marisco, portugalilainen paella unohtamatta aivan överi-isoksi vedetty jälkkäripöytä. Kaikki safkat perinteistä portugalilaista keittiötä buffet-tasolla loistavasti edustaen. Paikka täynnä paikallisia sukujuhlia ja sunnuntaimessusta palaavia paikallisia. Ainoa ärsytyksen aihe oli heti alussa tullut toteamus, ettei kaikkia ruokalajeja pysty maistamaan, vaikka kuinka ottaisi pieniä haarukallisia lautaselle. Lisäksi pisti mietityttämään, onko portugalilaisessa keittiössä niin paljon "mössöruokia" kuin kuvittelen. Sen ihmeempiä rakenteita ei löytynyt, eikä erityisen kaunista kuvattavaa, vaikka maut hyviä olivatkin. Jos joku tuntee Portugalia paremmin, saa korjata näkemystäni. Mutta jos satut Setubalin ympäristöön, on tämä mesta joka tapauksessa lounasretken väärti.
PS. Portugalaisia klassikoita, Belem-leivoksia, täytyy hetikohta testata kotona.
Tsekkaa myös portugalilainen makumuisto keväältä, Helsingistä, kun maistelin superhyvää piri piri -kanaa.
Rua da Serrinha, São Brás, Palmela, Portugal 
