Kun monissa laadukkaissa tamperelaisissa ravintoloissa (mm. 4 vuodenaikaa, Wistub Alsace) työskennelleet konkarit pistävät hynttyyt yhteen, uskaltaa toivoa jotain hyvää kaupunkiin. Tampereen Työväen Teatterin kyljessä sijaitsevan Ravintola Natalien slaavilainen konsepti alkoi muodostua vanhan maailman näyttämöksi. Tilaan puhallettiin kerralla uutta henkeä Helinä Hirvikallion, Riku Mäkisen ja Antto Perä-Rouhun luotsaamassa Ravitsemisliike Aistissa. Tunkkaisuutta kevennettiin ja sisään tuotiin paloja maaseudulta. Kuten ruoka, myöskään sisustus ei liikaa alleviivaa raflan tyylisuuntaa. 
Torstain alkuiltana Aisti on jo täynnä eloa. Ensimmäiset seurueet ovat juuri poistuneet teatteriin ja paikan on vallannut Tampereen kauppahallin poppoo. Tähän paikkaan letkeä tunnelma sopii erinomaisesti. (Otin kuvan tyhjästä osasta.)
Aistin menu on napakan sopiva. Ruokalajeja löytyy joka nälkään ja makuun, mutta ei ylenpalttisesti. Tänne on helppo tulla niin iltapalalle kuin hienommalle illallisellekin. Neljän hengen seurueemme ottaa alkuun Lohiconfit'ä vanilja-tillikreemin ja mummon kurkkujen kera (8 eur), Vorschmack-piirasta punajuurimajoneesilla (12 eur) sekä Ankanmaksaterriiniä viikunahillokkeen ja briossin kera (14 eur).
Varsin kesäinen lohiannos on ”ihan kiva”. Raikas, paljon sävyjä kuten kuivattu oliivi ja todella hillitty vanilja, mutta palsternakkamousse olisi kaivannut lisää makua. Vorschmack-piiras oli erinomainen versio perinneherkusta eikä tätä lajia liiemmin näy Tampereen ravintolamenuilla. Parhaiten kuvannee, että vorschmack maistui juuri siltä, miltä kuuluu. Punajuurimajoneesin kera annos nousi loistavaksi, mutta perus tallaajan alkuruoaksi se oli turhan tuhti. Moni voi pitää sitä myös positiivisena puolena. Tämä ja olut iltapalaksi? Mainio idea!
Ankanmaksaterriini oli paljaaltaan makuuni turhan voimakas, mutta viikunan makeuden ja briossin rasvaisuuden kanssa kombo oli loistava. Kylkeen suositeltu alsacelainen Domaine Andre Kientzler Gewürztraminer komppasi makeuden kanssa tyylikkäästi. 
Pääruoaksi tilasimme pöytään päivän kalaa eli Kuhaa fenkolisiemenkastikkeen ja savukala-perunan kera (24 eur) sekä Glaseerattua sorsanrintaa, maustepippurikastiketta ja pihlajanmarja-perunaa (26 eur). Kuha oli taiten kypsennetty ja kokonaisuus rokkasi. Kastikkeen fenkolin tuoksu huumasi ja toi hienoa sävyä. Perunoissa oleva savukala nosti annoksen kalaisuutta ja lisäsävyjen kautta kokonaisuutta palkintopallille. 
Villin sorsanrinnan kohdalla varoiteltiin mahdollisista hauliylläreistä. Ymmärrän huomion, koska olen yhden hampaani sellaiselle menettänyt. Täydellisen rosee paisto, maustepippurin syvyys ja perunan pehmeys pelasivat upeasti yhteen. Pihlajanmarjaa en olisi sokkona maistanut, mutta ainesosan tietäen se toi kivan vivahteen mukaan. Itävaltalainen Moser Seppin Blauer Zweigelt Hedwighof oli ennestään hyväksi havaittu viini, joka toimi sorsan kavaljeerina mallikkaasti. Pehmeä ja marjaisa. 
Jälkkäriksi vielä Vaniljavoissa paistettua Kruunun kakkua ja hunajajäätelöä (8 eur) sekä Omenatorttua, suolatsinuskikastiketta ja ruusujäätelöä (8 eur). Kruunun kakusta seuralaiset kommentoivat sen olevan paras jälkiruoka aikoihin. Omenatorttu oli lisukkeineen meille turhan makeuden karttajille mahtava päätös aterialle. Kuten läpi aterian, toimi kolmen osasen yhdistelmä yhdessä ja erikseen loistavasti. 
Kävimme aiemmin Aistissa syömässä Astetta paremman woikkarin eli savustettua, ylikypsää härän entrecôtea, briossia, tryffelikreemiä ja maalaislohkoperunoita (16 eur) sekä Wanhan maailman kalakeiton lohesta ja meritursaasta sahrami-tomaattiliemessä anisviinamajoneesin kera (20 eur). Woikkari on loistava hiukopala nopeaan piipahdukseen ja kalakeitto hekumallisen hyvä ja järjettömän kokoinen, yhden annoksen ateria.
Aistin olennaisin hienous piilee kokonaisuuden hallinnassa. Mikään yksittäinen asia ei ole huippu, mutta kun hirmuhyviä osasia niputetaan tarpeeksi yhteen ilman heikkoa lenkkiä, kuittaa laskun hymyssä suin. Aistin juju lepää asioiden tekemisessä yksinkertaisesti, mutta vankalla ammattitaidolla. Missään ei yritetä kikkailla tai tehdä erityisempää vaikutusta. Kun kaikki tehdään kunnolla ja rehellisellä otteella, vaikutus vain syntyy. Ruoassa ei ole paljon elementtejä eikä se niitä kaipaa. Kuvailisin tyyliä krouvin hienostuneeksi, krouvia lievästi painottaen. Raaka-aineet tulevat Suomesta, mutta annoksissa on selkeää ranskalaista otetta. Kumpaakaan maata tai muutakaan alleviivaamatta. Aisti pyrkii tekemään vain hyvää ruokaa turhaan otsikoimatta. Palvelu on ystävällistä ja mutkatonta ilman erityishuomioita. Ruoasta sen sijaan haluan heittää erityishuomion suolan käyttöön, joka oli täydellistä joka kohdassa. Pieni iso asia.
Kun kahden henkilön, viiden ruokalajin (jälkkäri ja avec kimppaan) lasku hyvien viinien kera nousee 108 euroon, kuittasin laskun erittäin tyytyväisenä. On alkanut ärsyttää, että hyvän illallisen laskut kipuavat 200 euroon ja yli. Jos puolet vähemmällä saa näin onnistuneen illan, taidan köpötellä kodin viereistä Hämeenpuistoa alaspäin useammankin kerran muutenkin kuin lenkkivaatteissa.
Hallituskatu 19, Tampere
