Ruoan hinta puhuttaa aina. Milloin se on liian kallista, milloin taas väärin halpuutettua. Keräsimme tammi-helmikuussa tasan kuukauden ajan kaikki kuitit talteen, jotta näkisimme paljonko meidän kahden hengen taloudessa ruokaan kuluu rahaa. Yritimme elää täysin normaalisti yrittämättä kuluttaa hitusenkaan vähempää kuin normaalisti. Takana oli myös ajatus osoittaa, millä hinnalla voi elää ruoan suhteen kuin kuningas. En usko, että söisin yhtään eri tavoin, mikäli tilillä olisi miljoona poikineen. Tietty siinä tilanteessa saattaisi hyvinkin olla mahdollista, että söisin sitä, mitä välimerellisen rantakaupungin kalastajat ovat saaliiksi saaneet. MTV Oy, All rights reserved
Kulunut kuukausi ei silti ollut täysin normaali. Vaimo reissasi opintomatkoilla ja söi ravintolalounaita, joista kertyi muutama lisäkymppi kokonaisbudjettiin. Kahviloihinkin paloi tuplasti normikuukauden verran. Toisaalta meille tarjottiin blogin myötä yhdessä kaksi raflaillallista ja minulle erikseen vielä parit, joten jos ne suhteuttaa koti-illallisen hintaan, loppusaldo on aika tarkasti kohdallaan. Minulle työnantaja tarjoaa viikottain yhden lounaan. Luonnollisesti ydintalvi vaikuttaa syötyihin ruokiin ja raaka-aineiden hintaan. Kesällä ruokalasku on tätä pienempi.
Tuona kuukautena emme syöneet omalla rahalla yhtään ravintolaillallista. Yksi 200 euron raflalasku vaikuttaisikin kuukauden ruokabudjettiin merkittävästi. Viiniä ja olutta emme laskeneet tähän mukaan.
VIIVAN ALLE. Päästän teidät nyt jännityksestä. Kuukaudessa meillä kahdella kului ruokaan yhteensä rahaa 534 euroa. Se on melko tarkasti se sama summa, joka kahdella vakitöissä käyvällä suomalaisella keskimäärin menee. Laskin sen mediaanipalkan (2934 eur) ja keskimääräisen ruokakulutuksen (13 %) mukaan nettopalkasta. Voin vannoa, että syömme keskivertosuomalaista paremmin kaikessa mielessä ja siis samalla hinnalla.
Mitä tuohon 534 euron summaan sitten kuuluu?
- Ravintolalounaat 95 eur
- Kahvilat 40 eur
- Ruokakauppa 399 eur, josta:
- Kasvikset ja hedelmät 111 eur
- Kala 54 eur
- Luomu 74 eur
Käytännössä sillä sai tekaistua seuraavat ateriat:
14.1. Sieni-pinaattilasagne
15.1. Kuhafrikadellit, curry-remoulade, tuorepasta
16.1. Sieni-maa-artisokkapiiras, kahvilakahvit
17.1. Chili con carne
18.1. Juustoinen kanapasta
19.1. Ruby Fellas -illallinen (tarjottu)
20.1. Kasvis-chow mein
21.1. Kasvispyttipannu
22.1. Pähkinäkuorrutettua turskaa
23.1. Paella
24.1. Lehtikaali-mac ’n’ cheese
25.1. Arancinit
26.1. Turska-tacot
27.1. Linssipata
28.1. Juustoburgeri
29.1. Burgeri, myöhäinen tapasillallinen
30.1. Kuhaa Meuniere
31.1. Iberico-possunposket sherryliemessä
1.2. Kuha-katkarapu-fenkolirisotto
2.2. Ravintola C -illallinen (tarjottu)
3.2. Italialainen peltilihapiirakka
4.2. Teriyaki-lohi
5.2. Intialainen take away
6.2. Simpukkapata
7.2. Stroganoff
8.2. Salamipasta
9.2. Paahdettua kukkakaalta kuskusin kera
10.2. Kuskussalaatti
11.2. Vaimo pizzalla, minä juhlissa
14.2. Salamipizza
15.2. Lihapullat spaghetilla
16.2. Maa-artisokkakeitto
Tällainen on siis ruokabloggarin ruokavalio ja sellaisen saa keskimääräisellä ruokalaskulla. Ruoan hinta voi toisinaan tuntua kalliilta, mutta en väsy jankkaamaan siitä, että kulutamme siihen vähemmän rahaa kuin koskaan. Maailmanhistoriassa ei ole hetkeä, että ruokaan olisi kulunut vain 13 % tuloistamme. Siksi ruoan tulisi maksaa entistä enemmän, kunhan se tarkoittaisi laadukkaampia raaka-aineita.
Kyttään aina kaupassa ihmisten ostoskoreja ja kauhistelen sitä roskan määrää, mikä niistä pursuaa. Keksejä, namipaloja, pakastepizzoja… On turhaa manata kauppalaskun suuruutta, mikäli tuohon roskaan kuluu kaksinumeroinen prosenttimäärä ruokalaskusta. Toinen seikka on lihan määrä. Lihan kuuluisi olla yksi raaka-aine muiden joukossa eikä se pakollinen lähtökohta aterialle. Kasvispainotteisina kuukausina (kerran viikossa lihaa) meidän kauppalasku tippuu yli 100 euroa.
Syödään hyvin ja ostetaan paremmin!