Saksa tekee maailman parhaita valkoviinejä ja juo eniten kuohuviiniä. Niistä me suomalaiset pääsemme nauttimaan turkasen vähän.
Takana neljä päivää Saksan Rheinhessenissä maistellen maailman parhaita valkoviinejä ja Pinot Noireja. Koska monet perustiedot tulivat kohtalaisen selviksi viime pressimatkalla kaksi vuotta sitten, pystyi tällä kertaa keskittymään muihinkin seikkoihin ja ajattelemaan asioita laajemmin.
Ennen kuin raportoin viinitiloista, avaan hiukan mieleen tulleita ajatuksia. En välttämättä jäsennellysti, mutta koittakaa pysyä mukana.
Saksalaisessa viinikulttuurissa on monta yllättävää seikkaa. Aloitetaan vaikka siitä, että sakemannit juovat eniten skumppaa koko maailmassa per capita. Vain 2 % paikallisesta kuohuvasta, Sektistä, menee vientiin. Todella sääli, koska olen maistanut kymmeniä huikaisevan hyviä laatuja.
Saksa on myös määrällisesti maailman suurin viinin maahantuoja. Sitä selittää pari asiaa. Saksalaiset tuottavat itse vain puolet kuluttamastaan viinin määrästä. Tuotu viini on kuitenkin pääosin halpaa espanjalaista tai italialaista, joten rahassa mitattuna he ovat vasta kolmantena ja kaukana USA:n tuonnin arvosta.
HISTORIIKKI. Lyhyt, subjektiivinen ja mutkia oikova historiikki saksalaisesta viinikulttuurista. Sodan jälkeen jatkunut viininviljely ajautui painottamaan tuotetun viinin määrää laadun kustannuksella, mikä heitti synkän varjon saksalaisen viinin ylle sekä kotimaassa että ulkomailla. En ymmärrä, miten viinintekijät yhä jatkuvasti surkuttelevat tuota mielikuvaa etenkin omien kansalaistensa suhteen. Kun itse pidän saksalaista Rieslingia lähtökohtaisesti parhaana valkoviininä koko maailmassa, on vaikea käsittää, että niin moni saksalainen ei sitä hahmota.
Suuri muutos tapahtui vuosituhanteen vaihteen tienoilla, jolloin monet nuoret ottivat vanhempiensa viinitarhat vastuulleen. Tuntuu, että sukupolvenvaihdos tapahtui maassa tarkoituksettoman kollektiivisesti, koska useimmat tapaamani laatutuottajat ovat kukin n. 35-50 -vuotiaita. He päättivät tehdä asiat toisin ja hämmästyttävän nopeasti vanhan merenpohjan kalkkikivimaastosta alkoi kummuta huippuluokan Rieslingia, Pinot Gris’tä, Pinot Blancia ja Pinot Noiria, joka Saksassa kulkee pääosin nimellä Spätburgunder. Ilmaston lämpenemisen myötä tulemme jatkossa näkemään reilusti kirjavampaa rypälesatoa. Sitä ennen maailman on opittava erityisesti saksalaisen Rieslingin ja Pinot Noirin ilosanoma.
MENNÄÄN SUOMEEN. Ja Alkoon. Saksalaiset viinit laitetaan yleensä Muut maat -kyltin alle. Noin neljää valkkaria, joista 1-3 heikkolaatuista, yksi hyvä keskihintainen, joskus harvoin vähän parempi parinkympin pullo vielä päälle. Surullista. Maistoin pelkästään yksillä viinimessuilla reilua sataa Rieslingia, joista Alko on ottanut valikoimiinsa aniharvan ja niistäkin vain pari löytyy paremmin varustettujen myymälöiden hyllyiltä. Seurueessa olleet norjalainen ja ruotsalainen eivät valittaneet monopolistaan. Syykin alkoi selvitä. Heidän monopoleidensa valikoima näyttää Alkon todelliset kasvot.
Tein saman haun kunkin firman kotisivuilla: saksalaiset valkoviinit 0,75 l pullossa. Alko 153 kpl. Ruotsi: 391 kpl. Norja: 1069 kpl. Meidät pakotetaan kuuntelemaan iskelmää, poppia ja suomirokkia, muiden pohjoismaalaisten päästessä valitsemaan lasiinsa jazzia, hip hopia, klassista, heavya, psykedeelistä yms. Laskin kuukausi sitten lähi-Alkoni hyllyjä. Italialaisista punaviineistä liki 50 oli Veneton alueelta muiden alueiden yhteissaldon ollessa 30 kpl. Tiedän, että suomalaiset tykkäävät punaviinissä hiukasta jäännössokerista. Minä en niinkään, mutta minkäs teet? Italo-punkkuja Alko tarjoaa 513 erilaista ja Norjan Vinmonopolet 2489 kpl. Me jäämme niin monesta hyvästä paitsi.
Alkon ongelma on tyypillisen suomalainen. Haetaan sitä pirun konsensusta. Kaikkea pitää olla kaikille ja hyllytila jaetaan väkisin eri maiden kesken, ei tuotelähtöisesti. Samalla ravistetaan suomalaisille tuntemattomat viinimaat pois sekoittamasta pakkaa. Miten upeita viinejä vanhan itäblokinkin maat tuottavatkaan, esimerkkinä vaikka Unkari, Georgia ja Tsekki! Kahdesta ensimmäisestä voit säkällä löytää yhden pullon.
Olisittepa nähneet brittiläisen viinikirjoittajan ilmeen, kun kerroin, ettei Suomeen saa edes tilata viinejä ulkomailta. ”Eikö se ole vastoin EU-lakeja?” ”No joo, mutta meillä nyt tehdään silti näin.”
Kuten aiemmin kerroin, Suomi ei ole vielä kummoinen viinimaa. Eikä Alko sitä paranna. Yhä liki puolet juodusta alkoholista on olutta. Väkeviä juodaan hiukan enemmän kuin viiniä. Siis määrällisesti eli mukaan mahtuu monenlaista ryyppäystä. Kokonaiskulutus kuitenkin laski viime vuonna 4,4 %, joten olemme hyvällä tiellä. Eikä se apocalypsekaan tapahtunut nelosoluen mennessä kaupan hyllylle. Nuoriso juo vähemmän kuin koskaan. Ehkä meillä alkaa tapahtua sama kuin Saksan viinitarhoilla vuosituhanteen taitteessa. Alamme arvostaa laatua määrän sijaan. Sillä reitillä Alko on tiellä. Monopoli hittoon!
HUOM! Pääset maistamaan Saksan parhaita viiniherkkuja Riesling- ja Spätburgunder-viikoilla 14.-26.5.2018 eri puolilla Suomea.
PS. Lue lisää saksalaisista viineistä viime reissultani! Tulossa toki vielä tunnelmia äskeisestä matkasta.