Armeija marssii vatsallaan. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on paras mahdollinen hetki pohtia, millä sotiemme veteraanit ruokkivat itsensä taistelun tiimellyksessä. Minulle vinkattiin Korpisoturin keittokirjasta vuodelta 1944 eli itsenäisyytemme säilymisen kriittisiltä ajoilta jatkosodan pauhatessa (tai sen jälkeen). Kiitos vinkistä Petrille!
Tarkoitukseni oli kokata ruoka tai pari kirjan ohjeiden perusteella ja päästä edes makunystyröillä mukaan ajan henkeen. Reseptit ovat kuitenkin luonnollisesti suunniteltu täydellisen erähenkisiksi ja kokkausastiat ja metodit melko primitiivisiksi. Alkeelliset olot ovat lisänneet luovuutta, mutta säilyttäneet huumorintajun kuten kalakukon nurinperin-versiosta voi todeta. Käytyäni opuksen läpi, ymmärsin, ettei induktioliedellä hauduteltu ruoka vastaisi sotilaan pakissa nuotiolla kypsennettyä murkinaa. Olisi kotioloissa kenties jopa huonompaa. Muutama rosvopaistitekniikalla kypsennetty annos alkoi ihan kunnolla houkuttaa. Toisin kuin isänmaan sankarit, luovutin. Päätin kuitenkin jakaa muutaman näytteen, johon on hauska tutustua Maamme-laulun soidessa ja Tuntemattoman sotilaan pyöriessä taustalla. Kättä lippaan! Hyvää itsenäisyyspäivää!
HUOM! Lue koko Korpisoturin keittokirja täältä.
KUKKOKALA
iso kala
leipää
voita
Avaan kalan vatsan puolelta alkaen pyrstöstä melkein kurkkuun asti. Irroitan sisälmykset ja poistan ne vatsaan tehdystä aukosta. Huuhdon kalan, en suomusta sitä. Poistan selkärangan katkomalla kylkiruodot. Isonnettuun vatsaonteloon sijoitan mukana ollutta pehmeää leipää, jonka päällä olleen voin tasaan sen molemmile puolille.
Nuotio on hiilloksella. Asetan kalan kyljelleen hiilille. Peitän nuotion kaloineen lepänlehväkerroksella (talvella naavaa ja sen päälle kuusen oksia). Syntyy kova veto ja kuumuus, jossa iso kala paistuu viidessä minuutissa tarvitsematta sitä edes kääntää.
Kala avataan kuten lompakko. Voista ja leivästä se on saanut mausteeksi tarvittavan suolan ja rasvan. Leipään on tullut ihana säväys. Syödään kuumana. nahka suomuineen jää jäljelle.
Savolaisten kalakukkoon pannaan kala leivän sisään. Tässä siis leipä kalan sisään: Kukkokala.
Suolapussi unohtuu helposti, mutta voileipä on useinkin matkassa.
(Luutn. Lauri Aalto)
ASEMIEHEN HERKKU
mätiä
voita
suolaa
(leipää tai perunoita)
Kalan mäti ja voi tai muu rasva aineksina. Kahvikupillinen mätiä riittää päästämään 3-4 asemiestä hyvin herkun makuun. Kahvikupillinen käristyy hyvin, jos rasvaa on teelusikallinen. Jos mädissä on kalvo, poistetaan se. Mäti käristetään rasvassa noin 10 min. Sitä on hämmennettävä koko ajan. Pakki, sen kansi tai muu pannu soveliaat käristysvehkeet. Suolaa joukkoon. Nautitaan kuumana tai kylmänä leivän tai perunoiden kanssa.
(Kapt. Martti Keltanen)
SAVIKUKKOSÄILYKE
lintua, valmiiksi paistettuna
voipaperia
savea
Valmiiksi paistettu lintua, puolisuolaista tai keitettyä, vaikka raakaakin kalaa. Voipaperia. Savea. Säilöttävä ruoka (valmistettava) kääritään ensin 3-4 kertaisen voipaperin sisään. Sitten vatkatusta savesta tehty savileipä kääritään paketin ympärille. Pajun kuorta sidenaruksi. Saa kuivua 1/2 tuntia ennen paistamista. Asetetaan tulee, jossa se kuumuuden vaikutuksesta tulee hieman punertavaksi, mutta ei tulenväriseksi. Savikukko säilyy siksi, kun ruokaa tarvitaan, sillä basillit kuolevat kuumuudessa.
Jos ei tahdo säilyttää ruokaa, voi valmistaa ateriansa siten, että kaksi savivatia asetetaan vastakkaisn ja kiinnitetään ne rautalangalla.
Savikukkosäilyketeollisuudessa on käytettävä uutta käyttämätöntä savukeimuketta (puist) saven läpi työnnettynä varaventtiilinä, ettei koko kukko halkea, jos paisti on niin vesipitoista, että höyryä muodostuu kovin paljon. Pätee siinä tikulla pistetty reikäkin., joka heti on tukittava tuoreella savella, kun kukko otetaan tulesta.
Teeri on sopiva koko, paistettava ensin hiilillä. Irroitetaan jalat, kaula ja lentimet samoin lihasmaha. Metsosta tehdään pari kukkoa. Kolmekiloisesta hauesta saa pari makkaranmuotoista kukkoa katkaisemalla kalan kahtia.
(Luutn. Lauri Aalto)
HIRVEN TAPPAJAISTEN KÄYTÖSTÄ.
hirven maksaa
hirven munuaisia
hirven sydän
Kuinka monesti rintamien hirvenhiihtäjät jättävätkään kaikki hirven ”sisuskalut” metsään ahmojen ja korppien ruuaksi, vaikka käskyille kuuliaisina raahaavatkin pois metsästä esim. vuodan. Mutta näin menetellen jäävät juuri parhaat herkut. Erikoisesti munuaisten, maksan ja sydämen sekä niiden ympärillä olevien rasvojen tarkka talteenotto tarjoaa metsämiehille mahdollisuuden hyvin helposti valmistettavaan herkkuun. Eikä siihen tarvita muuta kuin sulattaa hirven munuaisrasva kenttäpakissa ja keittää sitten kappaloidut munuaiset, maksa ja sydän tässä rasvassa. Munuaiset ja maksa kypsyvät pian, sydän sitkeämpänä vaatii enemmän aikaa. Tämän jälkeen voi rasvassa keittää hirvenlihaviipaleita. On varottava, ettei rasva pala. Ja muistettava, että kokonaankin kiehuvan rasvan sisällä oleva liha voi palaa, vaikka ympärillä oleva rasva ei vielä palakaan. Kiehuvan rasvan lämpötila on nimittäin paljon suurempi kuin kiehuvan veden.
(Kapt. Mikko Rossi)
JUUSTOPERUNASALAATTI
juustoa
voita
perunoita
sipulia
pikanttikastiketta (tai sinappia ja etikkaa)
Voinappi ja juustonappi lämmitetään sen verran, että käy helpoksi vaivata ne sekaisin. Sitten lisätään pikanttikastiketta tai sinappia ja etikkaa, kunnes kirpeän rasvainen kastike on valmis. Keitettyjä perunoita leikataan suikalaiksi ja sipuli hakataan hienoksi joukkoon. Kastike kaadetaan lämpimänä perunasuikaleiden ja sipulien päälle ja hämmennetään varovasti. Kun tämä ”iltaherkku” on kunnolla jäähtynyt, se nautitaan leivän päällysteenä korvikkeen kera.
(Kapt. Matti Viherjuuri)
KORKOLAPUT
juustoa
vehnäjauhoa
Juustosta leikataan n. sentin paksuisia viipaleita, jotka kastellaan vedessä ja kieritetään vehnäjauhoissa, jos niitä on. Paistetaan hyvin kuumassa rasvassa, keltaisen ruskeiksi. Syödään kuumana tai kylmänä.
(Korpr. Jörn Lindholm) 