Järvenpään Sesonki nostaa satokauden starat framille vankalla osaamisella, mutta miksi paikassa täytyy aloittaa aina pahastumisen kautta?
Ravintola-arvostelua kirjoittaessa ei kukaan lähde puhtaalta pöydältä. Toisin kuin vaikka viinien sokkotastingissa ravintolakokemusta ei pysty elämään tietämättä enemmän tai vähemmän paikan taustoja. Kun syö järvenpääläisessä Sesonki Gastro Barissa alle kuukauden päästä Hesarin ja ravintoloitsija Matti Jämsénin kimpassa aiheuttaneen somekohun jälkeen, on keissi väistämättä mielessä. Tapaus ja sen kautta muiltakin kuullut jutut saivat miettimään ravintolavaraustani uusiksi, mutta totesin haluavani nähdä, mitä yksi kokemus lisää paljastaa paikan olemuksesta.
Edellä mainitun kohun aiheutti Jämsénin Facebookissa antama vastine kritiikkiin. Lopulta siitä tuli turhan perinteinen kiukuttelu arvostelijoiden pätevyydestä, johon lähinnä alan tyypit tyytyivät taputtamaan selkää ja haukkumaan Hesarin surkeutta. Mikäli Jämsén toivoo ravintoloita arvostelevilta enemmän koulutusta, kertoo ulostulon tyyli enemmän hänen sinnittelystään nykyajan rattaiden perässä. Toivottavasti pääsee kyytiin.
ASIAAN. Hesarin toimittaja oli saanut nippanappa neuvoteltua maistelumenuunsa pääruoan vaihdon. Itselleni menu kuulosti hyvältä sellaisenaan, joten valinta oli helppo. Vaimo sen sijaan halusi kalaa, jota maistelumenulla ei ollut. Tarjoilija kertoi tilauksen yhteydessä, että maistelumenua tarjoillaan vain koko pöytäseurueelle. Siitä ei ollut mainintaa missään. Sen sijaan maistelumenun viidestä annoksesta voisi ottaa kolme viimeistä, jolloin tulisi alku-, pää- ja jälkiruoan kombo (41 eur). Uusiksi miettimään.
MIKSI TAAS? Vaimo halusi à la cartelta kaksi alkuruokaa ja pääruoan. Se istui oman menuni rytmiin mahdollisimman huonosti ja halusin muutenkin syödä enemmän kuin kolme annosta. Kysyin, josko voisin nauttia toisen blokatuista alkuruoista maistelumenulta, jotta voisimme syödä vaimon kanssa kolme ruokaa samaan tahtiin. Huomautin, ettei se varmaan aiheuttaisi kovaa hämminkiä keittiössä, koska lauantai-iltana paikalla on meidän lisäksi vain kuusi ruokailijaa. Tarjoilija kertoi hiukan vaivaantuneena ymmärtävänsä tilanteen, mutta Jämsén on tarkasti kieltänyt vaihdot. Olen ikkunapaikalla katsomassa Citymarketin parkkipaikkaa bistrossa, jossa en saa tilata edes toista kahdesta haluamastani annoksesta.
Tarkoitukseni oli kaikkea muuta kuin hakea vahvistusta Hesarin kertomalle toiminnalle, mutta tässä sitä ollaan. Hillityn lempeän ulkokuoreni alla kiehuu ja kerään epätoivoisesti mieleeni positiivisia ajatuksia, koska haluan myös ymmärtävän ystävällisten tarjoilijoiden fiiliksen säilyvän hyvänä. Kiellettyjen annosten sijaan à la cartelta olisi luvallista tilata alkupaloja. Puoliväkisin valitsen Sesongin riimihärkää, savustettua ranskankermaa ja Västerbottens-juustoa (13 eur), vaikka riimihärkäannokset ovat yleensä varsin tylsiä.
ALKURUOAT. Ans kattoo, tämäpä toimi mallikkaasti. Kaikki elementit tukivat toisiaan ja toivat vuoron perään raikkaita sävyjä ja syvyyttä, pehmeyttä ja rapeutta. Västerbottens oli hitusen turhan tymäkkä juusto tähän komboon ja sitä oli liian paljon, mutta menköön. Juuri tällaista kuvittelinkin Sesongin ruoan olevan.
Vaimon Silliä Sesongin tapaan, kananmunaa, perunaa ja marinoitua sipulia (11 eur) puhui suomalaista kesää. Valtaosin tuttuja perusmakuja, jotka oli koottu herkulliseksi kokonaisuudeksi. Kevyesti savustettu kananmuna nosti kombon sopivan irti kotiruoasta kauniin ulkonäön lisäksi. Varsin suuri annos alkuruoaksi.
TOISET ANNOKSET. Toiseksi annokseksi ja varsinaiseksi menuni aloitukseksi Kotimaista varhaisperunaa herneitä ja juustoa. Hämmentävän hauska oodi suomalaisen varhaisperunan hienoudelle. Perunat ovat piilotettu sulatetun vuohenjuustolätyn alle. Maitovaahto pehmentää, herneet tuovat sävyä. Mukana myös Västerbottens-juustoa antamaan syvyyttä. Itselleni toinen annos sitä putkeen, mitä ei olisi tapahtunut pitkällä maistelumenulla. Pidin annoksen yksinkertaisesta kauneudesta. Sokkona suussa rustiikkisen nostalgista, silmät ja korvat avonaisina kotimaisen suven harmoniaa.
Vaimon Lohitartaria, herneitä ja piparjuurella maustettua kermaviiliä (12 eur) oli tuhti alkuruoka jo pelkästään, saati yhden alkuruoan jälkeen. Maut olivat raikkaita ja maukkaita, mutta koostumukseen vaikutti turhan paljon yltiöpäinen hernepyreen määrä. Mummonkurkuista ja retiisistä olisi saanut lähteä enemmänkin rapsakkuutta tasapainottamaan tartarin pehmeyttä. Sivuun tarjoiltu kermaviili oli kosteaan annokseen hivenen turha, vaikka idean ymmärränkin. Piparjuuri olisi voinut päästä enemmän esiin.
PÄÄRUOAT. Maistelumenun pääruoaksi Grillattua karitsanniskaa, hiillostettua sipulia ja karhunlaukkaa. Annoksen mielenkiintoisimmaksi elementiksi nousee sipulisella kastikkeella täytetty kroketti. Lihaa on paikan tyyliin sopien reippaanpuoleisesti. Sipulia olisi voinut hiillostaa hitusen enemmän. Kokonaisuus ehtaa suomalaista bistroruokaa.
Vaimon Miedosti savustettua lohta, kantarellimuhennosta, perunaa ja mummonkurkkua (25 eur) oli syvien sävyjen suurikokoinen lopetus. Savunmaku toimi, mutta miedoksi sitä ei voi mitenkään sanoa. Tuhdin aloituksen jälkeen jäi toinen suuri lohipala nauttimatta. Osaset toimivat hyvin kimppaan, mutta kolmessa annoksessa putkeen olleet mummonkurkut alkoivat käydä tylsäksi.
Ennen jälkkäriä tarjoillaan herukoilla vauhditettua maistuvaa panna cottaa.
PÄÄTÖKSEKSI annos Sesongin mansikkamaitoa eli mansikkaa kolmella tapaa: maitona, crumblena ja ehtana itsenään. Ei tästä voi kuin pitää. Kesän yksi rakastetuimmista raaka-aineista on kunnolla framilla kertoen sen pehmeän makeaa tarinaa.
Otimme annoksille suositusviinit. En erittele niitä, koska postauksessa on tekstiä muutenkin riittämiin ja viinit voi helposti tiivistää. Sesongin viinivalinnat ovat tasokkaita ja pyrkivät enemmän tukemaan ruokaa kuin yllättämään. Se on tällaisessa paikassa toimiva ratkaisu ja mukailee myös ruokatyyliä. Isohkona miinuksena voi sanoa jokaisen viinin tarjoilulämpötilan olleen reippaasti turhan korkea. Sesonki luottaa satokauden antimiin ja osaa nostaa tyylikkäästi valokeilaan. Ei yritetä räjäyttää pankkia, vaan uskotaan oman osaamisen ja sesongin starojen kantavan. Ja kantaahan ne.
PALVELU on alun tarjoilijoista riippumattomista mutkista huolimatta läpi illallisen ystävällistä. Kun eteen isketään vielä maltillinen 162 euron lasku, voi kokonaisuutta kehua hyvästä hinta/laadusta. Saldo kattoi 3 ruokalajin maistelumenun ja viinipaketin (22 eur), 3 alkuruokaa ja yhden pääruoan suositusviineineen sekä kaksi espressoa. Annokset olivat isoja, joten kannattaa miettiä tarkkaan kahta alkuruokaa ennen pääruokaa. Sivulauseessa syyksi viitattiin Järvenpäätä. Kuulin myös muistutuksen viereiseen pöytään auton siirtämisestä ulkoparkkipaikalle, ettei käy kuin "sille eräälle". Mietin, viittasivatko tässä aiheesta kirjoittaneeseen Gastronomi Kiiskiin, jonka auto jäi parkkihallin lukittujen ovien taakse kellon tullessa kymmenen kaupan sulkeuduttua.
VIELÄ LOPUKSI kommentti ravintolakeittiöihin. Toimin alalla, jossa luovuus on kaiken ytimessä. Teen usein asioita, jotka ovat vastoin näkemystäni, koska asiakas haluaa niin. Välillä perustelen vielä uusiksi ideaani, mutta asiakas saa aina voittaa. Se ei ole nöyrtymistä, se on palvelemista. Te ette ole taiteilijoita, vaikka sellaisen sielu sisällä eläisikin, te olette ruoantekijöitä ja palvelukokemuksen luojia. Ego hittoon ja palvelemaan!
Ravintola Sesonki
Helsingintie 41, Järvenpää
PS. Keskustelu aiheesta käy kuumana Sivumaun Facebookissa. Tule mukaan!
PPS. Moni on kritisoinut tämän tekstin pohjalta haluani muuttaa maistelumenun sisältöä. En ole muistaakseni koskaan elämässäni halunnut tehdä niin. Lukee ihmiset ne tekstit, joita kritisoitte!