Viinimatka Saksaan: Viinitilat - osa 1

MTV Oy, All rights reserved

Saksan-viinireissu pyörii yhä mielessä ja vihdoinkin sain kahlattua kaikki tuhat kuvaa läpi. Viidessä päivässä ehtii kokea mahottoman paljon ja muuttaa ymmärrystään koko viinimaailmasta. Koto-Suomessa on tullut sen jälkeen tehtyä sekä uusia löytöjä Alkosta, mutta myös manattua valikoiman suppeutta entisestään. Helpoimpana vinkkinä voisi heittää kotkatunnuksella varustettujen VDP-tuottajien suosimista. Ei ole tullut vielä yhtään keskinkertaista viiniä vastaan. Kyseessä on siis parinsadan saksalaisen eliittituottajan porukka, jonka jäseneksi ei voi hakea, vaan sinne kutsutaan.

MATKA- JA VIINIVINKKEJÄ. Kävimme monella mahtavalla tilalla ja ajattelin nostaa niitä esiin esittelymielessä sekä vinkkinä matkakohteeksi. Eteläisen Saksan viinialueet ovat verrattain pienellä alueella ja viikon reissulla ehtii nähdä ja kokea vaikka kuinka paljon. Molemmat hotellimmekin olivat ison suosituksen arvoisia.

Viinialueilla ajaminen on elämys itsessään. Katsoo minne hyvänsä, avautuvat rinteiset viinitarhat edessäsi juuri niin romanttisesti kuin voisi kuvitella. Vieraillut viinitilat ovat vahvasti perhevetoisia. Se tuo kokemukseen lämpöä, joka kestää lasiin asti. On upea tunne maistella viinejä samaan aikaan, kun niiden tekijä kertoo niiden synnystä. Mitä lähdettiin hakemaan, millainen satokausi oli ilmoiltaan ja miten lopputulos nähdään.

ECOVIN. Ensimmäisenä iltana meitä isännöi Nackenheimin St. Gereon -ravintolassa Ecovin-järjestö. Kyseessä on luomusta vielä tiukemmat laatuvaatimukset omaava, 250 tilaa kattava järjestö, jonka viinit tunnistaa Ecovin-tunnuksesta (kts. kuva alla).

WEINGUT RINGS. Toinen päivä alkoi Pfalzin Freinsheimissa sijaitsevalla Weingut Ringsin tilalla. Kahden veljeksen vetämä viinitalo on kovassa nosteessa, ellei voi puhua jopa hypestä. Isän siirryttyä viininteosta syrjään 2008 Steffen ja Andreas Rings iskivät kaikki paukut laatuun ja tulos oli huikea. Tila sai seinäänsä VDP-kyltin ennätysajassa. Markkinoinnista vastaavan siskonsa esitellessä viinejä tunnelma oli dynaamisempi kuin millään reissulla vieraillulla tilalla. Sisarusten välillä oleva fiilis oli silti erittäin lämminhenkinen, ylpeä ja nöyrä. Voisi kutsua myös moderniksi. Tästä porukasta kuullaan vielä reilusti lisää. Viinit häkellyttivät, mutta idioottina en halunnut ostaa vielä ensimmäisestä paikasta tuliaisia, mikä korvensi koko loppureissun. Ringsin viinejä on kuulemma alettu tuoda myös Suomeen, joten tartu heti kiinni, jos näet ravintolan listalla!

[embed]https://youtu.be/W4z3efVL_UU[/embed]

 

BASSERMANN-JORDAN. Lounas nautittiin 1700-luvulla perustetun Bassermann-Jordanin viinitalon vieressä sijaitsevan Ketschauer Hof -hotellin Bistro 1718 -raflassa. Kulttuuriero Ringsiin oli huomattava. Täällä voima lähti perinteistä ja itsevarmuus oli synnynnäistä. Ei silti ylimielistä. Saksan viiniteollisuus on kokenut matkan varrella liikaa kolhuja sellaiseen. Uusi palo on kuitenkin voimissaan ja Bassermann-Jordanin Rieslingit erittäin kovassa kunnossa. Ravintolan safka oli ”ihan kiva”. B-J:n viinejä myy Tampereen Viinitukku.

WILHELMSHOF, RAUMLAND, SCHLOSS VAUX. Lounaan jälkeen lähdettiin tutustumaan saksalaisiin skumppiin, sekteihin. Ovat huippukamaa, mutta Alkosta niitä löytyy yhden käden sormin laskettava määrä. Saksalaiset juovat muuten kuohuviinejä eniten maailmassa. Ehkä siksi niitä ei riitä paljoa vientiin.

Tasting pidettiin Wilhelmshofin viinitalossa Siebeldingenissa. Mukana olivat myös viinitalot Raumland ja Scloss Vaux. Upea kattaus erityylisiä kuohuvia ja nöyrän lämmintä asennetta. Viinitilalliset taitavat olla keskimääräistä mukavampia tyyppejä? Kaikki lähtee perheen voimasta ja yhdessätekemisestä. Ja laatu on käsittämätöntä, kun ottaa huomioon, ettei näitä skumppia meidän leveysasteilla liiemmin näe. Oma suosikkini oli Raumland ja heidän 9. Triumvirat Grande Cuvée brut 2009. Wilhemshofin Thorsten vei meidät vielä tutustumaan kauniiseen viinitarhaansa. Parasta antia heiltä oli Patina Riesling brut 2007.

WEINGUT BENZINGER. Illallinen nautittiin Kircheimissa, Weingut Benzingerissa. Ensimmäistä kertaa reissulla iskettiin kouraan oranssia viiniä. Viinintekijä Volker Benzinger kertoo tehneensä viiniä 30 vuotta ja saaneensa aivan uusia kicksejä oranssin viinin myötä. Monta asiaa piti tehdä toisin ja löytää idea uudelleen. Oranssit viinit ovat usein melko haastavia ja hän halusi viinistään helpommin lähestyttävän. Siinä myös onnistui. Oikein herkullinen eikä aika mene juoman kompleksisuuden pohtimiseen.

Volkeria tulkkaava Sylvia-tytär on ollut taannoin myös Saksan viinikuningatar. Vähän kuin meillä Pauligin Paula-tyttö, mutta isommin. Kuningattaren tehtävänä on edistää saksalaisen viinin ilosanomaa niin maan sisällä kuin vientitarkoituksiin. Myöhemmin reissussa tutustuimme nykyiseen viiniprinsessaan, mutta siitä sitten myöhemmin. Illallinen oli Benzingerien omassa ravintolassa, joka myös on vierailun arvoinen.

Lue myös:

    Parhaat ruokaohjelmat