Suomalaisen liike-elämän mahtinainen Kirsti Paakkanen vastaa puhelimeen runsas tunti sovitun haastatteluajan jälkeen vuolaiden anteeksipyyntöjen kera. Paakkasen Espoon-kodin laajennusprojekti on loppusuoralla ja tapaaminen arkkitehdin kanssa oli venähtänyt.
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran helmikuussa 2019, Paakkasen täyttäessä 90 vuotta. Paakkasen kuolemasta kerrottiin 5.11.2021.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran viikonloppuna.
Nyt on kuitenkin aikaa haastattelulle, jossa on tarkoitus käydä läpi tunnetun bisnesnaisen elämäntarinaa.
Täytätte ensi tiistaina 90 vuotta, miltä se tuntuu?
– Se tuntuu pahalta kun ikää katsoo, Paakkanen nauraa iloisesti eikä ole ihan tosissaan.
– Minulla on ollut rikas ja hyvä elämä, enkä voi muuta kuin kiittää. Olen sanonutkin, että onneni salaisuus on se, että olen kiitollinen kaikesta.
Jos 90 tuntuu paljolta, mikä sitten olisi henkinen ikänne?
– En ole sellaista ajatellut, kai minun täytyy tyytyä siihen, mitä luojani on minulle järjestänyt. En ala siitä protestoimaan.
– Välillä tämä ikä tuntuu hyvältä ja välillä taas ajattelen, että olisipa ihanaa, jos voisin perustaa vielä kolmannen yrityksen.
Jos sellaisen perustaisitte, minkä alan yritys se olisi?
– Omasta mielestäni minulla on monta hyvää ideaa, Paakkanen nauraa jälleen, mutta vastaa kysymykseen myös vakavasti.
– Minusta tuntuu, että minun kuuluisi tehdä hyväntekeväisprojekteja, koska olen saanut elämältä todella paljon. Tämä maa on niin hieno, kun täällä voi köyhän lapsenakin menestyä. Se on minusta aivan superhienoa, kun vertaa muihin maihin.
Paakkanen kertoo viettäneensä paljon aikaa esimerkiksi Ranskassa, eikä ole nähnyt siellä "ollenkaan niin hienoa ja sivistynyttä ilmapiiriä".
Paakkanen MTV:n lauantai-illan Huuma-ohjelmassa vuonna 2008.
Idea omaan mainostoimistoon tuli naisista
Paakkasen bisnesura alkoi, kun hän perusti naisten mainostoimiston Womenan vuonna 1969. Sitä ennen hän oli työskennellyt kymmenen vuotta mainostoimisto Mainos-Kunnaksessa.
Paakkanen sai oman osaston, jossa työskenteli pelkästään naisia. Hänen mukaansa idea omaan firmaan tuli siitä, miten mahtavia Mainos-Kunnaksen naiset olivat.
– Ne naiset olivat hirvittävän upeita työntekijöitä, ahkeria ja tunnollisia. Olen edelleen sitä mieltä, että naiset ovat upeita työntekijöitä.
Parhaiten Paakkanen tunnetaan kuitenkin Marimekosta. Paakkanen oli jo vetäytynyt eläkepäiville hulppeaan taloon Ranskan Rivieralle kun hän huomasi, ettei joutenolo sittenkään sopinut puuhakkaaseen luonteeseen.
Naiset ovat upeita ja ahkeria työntekijöitä, Paakkanen sanoo.
Paakkanen osti konkurssikypsän Marimekon vuonna 1991, pelasti yrityksen ja loi sen menestyskonseptin. Myös Marimekkoa muistellessaan Paakkanen puhuu naisista.
– Kun ostin Marimekon, siellä oli 95 prosenttia naisia, Ja ihan sama juttu muuallakin, he eivät itseään kyllä säästäneet.
– Että jos on joskus jäänyt kiittämättä niin tulkoon tässä nyt kiitos kaikille entisille marimekkolaisille ja womenalaisille. Kyllä me naiset olemme kovia työntekijöitä.
– Mentaliteetti on ollut sellainen, että meillä ei ole ollut varaa olla muuta kuin hyviä, tunnollisia ja ahkeria. Meillä on pieni kilpailuhenki aina päällä.
Lue myös: Luksusvaras iski 19 kertaa kalliilla omakotialueilla – murtautui Marimekon ex-omistajan kotiin parvekkeen kautta ja vei arvokoruja
Pankeissa ei luotettu naisyrittäjään
Womenan alku ei ollut helppo, ja Paakkanen joutui talousvaikeuksiin. Tuolloin hän huomasi, kuinka vaikeaa yrittäjänä oleminen oli naiselle.
– Minuun ei alkuun luotettu ollenkaan rahamielessä. Minulle tuli rahavaikeuksia, vuokrat ja palkat ja osa yrityksen rakentamiskustannuksista olivat maksamatta enkä saanut pankista rahaa.
Paakkanen on aina sanonyt, että yrittämisessä tarvitaan luovaa ajattelua, ja todistettu on, että sitä häneltä löytyy. Sama luova ajattelu tuli apuun, kun pankit tarjosivat lainapapereiden sijaan lämmintä kättä.
– Palasin siihen vanhaan ajatukseen, että oravannahoilla voi tehdä kauppaa, Paakkanen kertoo ideastaan, jolla firma pelastettiin.
Paakkanen on saanut myös useita kunniamerkkejä.
Minkkiturkki joutui panttilainaamoon
– Olen Saarijärveltä syntyisin ja siellä oli saarijärveläisillä nuorilla miehillä minkkifarmi. He myivät minulle kaksi säkillistä minkinnahkoja. Vein ne Tarja Heiskaselle ja hän teki niistä minulle nilkkapituisen minkkiturkin, Paakkanen kertoo.
– Kun rahavaikeudet koittivat, minä käytin vanhaa ja tunnettua laitosta, panttikonttoria. Vein sinne pitkän minkkiturkkini ja se oli ensimmäinen ja ainoa rahoitukseni.
Hän kertoo oppineensa tapauksesta.
– Sen jälkeen ymmärsin, että rahatilanne yrityksissä on ihan oma juttunsa, eikä minulle enää myöhemmin tullut varsinaisesti rahaongelmia. Osasin säädellä kustannuksia ja opinkin tästä tapauksesta jotakin.
– Minulle tuli myös vähäksi aikaa vastenmielisyys pankkeja kohtaan. Ajattelin, etten tarvitse pankkeja vaan hoidan itse omat raha-asiani. Ja niin teinkin, en tehnyt velkaa.
Minkälaisena näette naisten aseman kehityksen ja nykytilanteen verrattuna siihen, kun te aloititte liike-elämässä?
– En halua olla negatiivinen, koska hyvinhän siinä kävi ja amerikkalaiset ostivat Womenan minulta 20 vuotta myöhemmin. Selvisin aika upeasti siitä alustakin, vaikka täytyy myöntää, että oli se pientä taisteluakin naisena.
– Nyt puhutaan paljon eriarvoistumisesta, ja sellaista varmasti myös on, mutta olen siitä hiukan eri mieltä. Tässä maassa meillä naisillakin on ollut ja on aivan huikeat mahdollisuudet tehdä työtä ja rakentaa elämää siihen suuntaan kuin itse haluaa.
Kirsti Paakkanen Linnan juhlissa vuonna 2013.
Unelma Jaguarista ja afgaanikoirista täyttyi
Paakkanen on kotoisin hyvin vaatimattomista oloista. Julkisuudessa on kerrottu, kuinka hän nuorena leikkasi aikakausilehdestä talteen Jaguar-auton ja afgaanivinttikoiran kuvat ja päätti, että sellaiset hän vielä hankkisi.
– Olin nuorena hirveän kova unelmoimaan. Äitini on kirjoittanut aforismikirjani takasivulle aforismin, jossa sanotaan näin: "Ellei ole unelmia, niiden ei ole mahdollisuus koskaan toteutua".
– Jaguaari ja afgaanikoirat olivat minulle ne tärkeät asiat. Molemmat ovat täyttyneet ja olen ollut hirveän onnellinen niistä. Olen ilmeisesti aika paljon visualisti ja kauniit asiat ovat minulle tärkeitä.
Afgaanivinttikoiria Paakkasella oli lopulta kolme.
– Ne ovat niin upeita että! Ja niin ylpeitäkin.
Hän kertoo välillä herkutelleen yhdessä afgaanikoiriensa kanssa.
– Meillä oli sellainen iso, kaunis Nuutajärven lasilautanen ja laitoin siihen meille kaikille pieniä herkkupaloja. Koirat seisoivat siinä minun vieressäni ja katselivat toisiaan, kun annoin herkkupalan aina yhdelle ja pistin siitä myös omaan suuhunikin.
Tulitte vaatimattomista oloista ja onnistuitte saavuttamaan paljon. Uskotteko, että kovalla työllä pystyy vielä nykyäänkin nousemaan?
– Onnistuminen on kiinni henkilöstä ja siitä, kuinka asioita hoitaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä.
– Mutta kyllä sillä on suuri merkitys, että Suomi on mahdollisuuksien maa ja täällä menestyy kun tekee työtä.
Marimekon nykyinen toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko ja Kirsti Paakkanen vuonna 2017.
Halusi sisustusarkkitehdiksi
Nuorempana Paakkanen halusi sisustusarkkitehdiksi.
– Mutta kun harkitsin asiaa, tulin siihen tulokseen, että kuolisin nälkään, koska kukaan ei antaisi minun sisustaa kotiaan. Valitsin markkinoinnin ja se oli hyvin onnistunut päätös. Se oli minun alaani ja siitä on ollut minulle paljon iloa ja hyötyä myöhemmin.
Onko elämässänne jotain, mitä nyt tekisitte toisin tai jättäisitte tekemättä?
– Totta kai, mutta on liian pitkä lista, jos alkaisin niitä tässä luetella. En voi henkseleitä paukuttaa, että elämä olisi ihan parasta ollut. On paljon sellaista, mitä olisin voinut tehdä toisin. Olisin voinut olla kypsempi monissa ratkaisuissani.
Lapsettomuus "elämän suuri tragedia"
Teillä ei ole omia lapsia, onko se koskaan harmittanut?
– Se on ollut elämäni suuri tragedia. Minua oli hoidettu väärällä diagnoosilla, vatsakalvotulehdusta luultiin marjamyrkytykseksi. Lapsettomuuteni johtuu sen epäonnistuneesta hoidosta.
Lapsettomuus johti lopulta Paakkasen ja hänen silloisen aviomiehensä eroon.
– Minulla oli maailman paras mies, joka rakasti lapsia. Ehdotin hänelle, että sopisiko niin, että sinä perustat perheen ja saat lapsia ja sen, mistä aina olet haaveillut ja unelmoinut. Ja minä alan karrieerinaiseksi ja ryhdyn vain tekemään työtä ja työtä ja työtä.
Mies ei aluksi suostunut, mutta lopulta pariskunta päätti toimia ehdotuksen mukaisesti.
– Tietysti se sillä hetkellä tuntui pahalta, mutta meillä oli kummankin perheet tukenamme. Ex-miehelläni on nyt viisi lasta ja minä olen saanut tehdä paljon työtä, joten nekin unelmat ovat toteutuneet.
– Kyllä se ikävää oli, mutta pitää olla tyytyväinen. Minulla on ollut rikas ja hyvä elämä ja vuosien kuluessa olen osannut asennoitua tähän asiaan. Kaikille ei suoda samaa onnea ja samanlaisia onnen hetkiä.
Paakkanen olisi toivonut lapsia, mutta ei voinut niitä saada. Niinpä hän ryhtyi "karrieerinaiseksi".
"Minulla on ollut terve elämä"
Terveydentilaansa Paakkanen kehuu erinomaiseksi.
– Olen aina ollut hyvin terve. Hemoglobiinikin on 142 ja kaikki on oikein hyvin. En voi muuta kuin olla siitäkin kiitollinen, että minulla on ollut terve elämä.
Vauhtia hidastaa kuitenkin pari vuotta sitten sattunut onnettomuus, jonka seurauksena Paakkasen selkä on jouduttu leikkaamaan kahdesti. Paakkanen putosi työmaamonttuun Helsingin keskustassa.
– Olin menossa hammaslääkäriin ja kun menin, katu oli ihan ehjä. Kun tulin ulos 1,5 tuntia myöhemmin, siinä olikin valtavan iso ja syvä monttu. Kun astuin rappusilta kadulle, puoli säärtä upposi hiekkaan ja lensin selälleni monttuun ja vedin vielä suoja-aidan mukanani.
– Ihmiset juoksivat auttamaan minua ylös, enkä olisi itse sieltä päässytkään. Tilaamani taksin kuljettaja näki ilmalentoni ja kertoi, että hänen selkänsä kastui, kun hän näki kuinka lensin kaaressa.
Paakkasen mukaan putoamisen seurauksena hänen selässään vioittui hermorata ja se on ollut hidas paranemaan.
– Pystyn kuitenkin kävelemään ja minulla on apuvälineinä ulkorollaattori ja sisärollaattori. Pärjään oikein hyvin, mutta hitaasti se paranee.
Paakkanen osti konkurssin partaalla olleen Marimekon vuonna 1991.
Kauniita muistoja lapsuuskodista
Syntymäpäivähaastattelussa Paakkanen puhuu lämpimään sävyyn lapsuuskodistaan ja mieleen tulee muisto siitä, kuinka isä suojeli tytärtään.
– Olin 14-vuotiaana tanssiaisissa ja siellä oli helsinkiläinen poika, joka tanssitti minua koko illan. Kun lähdimme, hän kysyi, saako saattaa minut kotiin. Annoin luvan, mutta tiesin mitä siitä seuraa. Kotimatkalla oli pitkä suora, jonka päässä näkyi mies. Kysyin pojalta, näkikö hän miehen ja kerroin, että se oli isäni. Poika kysyi, että mitä hän täällä tekee?
– Isä käveli meitä vastaan ja kun tulimme isän kohdalle, hän laittoi käden ympärilleni ja sanoi, että nyt me lähdemme kotiin. Nuori mies oli hyvin käyttäytyvä ja kysyi, saako hän esittäytyä. Isä sanoi, että kuule, ei tarvitse, koska me emme tapaa enää ikinä. Isät voivat olla todella upeita ja auttavaisia, Paakkanen muistelee.
Paakkasen äiti taas korosti muiden ihmisten auttamista.
– Äiti aina muistutti, että jos joku täti kantaa raskasta kassia niin sinun pitää juosta ja auttaa häntä. Aina sanottiin, että kanssaihmisiä pitää huomioida.
– Toivon sydämestäni, että pysyisin nöyränä ihmisenä, koska minulla on ollut niin hyvät vanhemmat ja niin hyvä kasvatus, että olen siitä hirveän tyytyväinen. Oikea ja väärä tulivat kyllä selväksi.
Jotain tekisi vielä mieli tehdä
Miten teillä arki nyt sujuu?
– Kodin lisärakennuksessa on riittänyt tekemistä. Aloin toteuttaa tätä vuosi sitten, koska ajattelin, että tarvitsen aktiviteettia, kun yritykset oli hoidettu loppuun. Nyt se valmistuu vajaan kuukauden kuluttua. On niin hirveän tärkeää, että ei jää paikoilleen.
Entä mitä sitten, kun remontti on valmis?
– No jos tulisi vielä se kolmaskin yritys, Paakkanen nauraa taas iloisesti.
– En tiedä vielä, mutta jotakin tekisi mieli tehdä, kun olen terve ja minulla on voimia. Toivon, että saan tehdä vielä jotain hyvää tämän maan hyväksi. Minulla on tälle maalle rakkauden velka, eikä se ole mikään pieni.
"On niin hirveän tärkeää, ettei jää paikoilleen"
Syntymäpäivät ystävien kanssa
Syntymäpäiväänsä Paakkanen viettää ystävien kanssa, mutta tarkempaa tietoa hänellä ei juhlallisuuksien kulusta ole.
– Eräs ystäväni järjestää syntymäpäivät, minun ei tarvitse tehdä mitään. Hän kutsuu vieraat ja hoitaa kaiken. Ei varmaan mitään suureellista, mutta huomioidaan tämä päivä jotenkin. Kun luoja on antanut näin pitkän ja kauniin iän.
– En ole juhlijatyyppiä, eikä minulla ole mitään tarvetta pitää juhlia, mutta on kyllä kiva tavata ystäviä.
Puhelun päätteeksi sovimme, että soitan taas kymmenen vuoden päästä 100-vuotishaastattelun merkeissä.
– Aivan oikein, minä annan luvan, saatte soittaa, Paakkanen nauraa jälleen hersyvästi.
– Teille paljon hyvää elämää ja perheelle myös paljon menestystä, Paakkanen toivottaa vielä sydämellisesti useaan otteeseen.