95-vuotias parturi-kampaaja Aira Ehrlund ei halua lopettaa ollenkaan jo 12-vuotiaana alkanutta työuraansa. Eläkkeelle Ehrlund olisi päässyt jo 30 vuotta sitten.
– Kaikki asiakkaat kyselevät, mihin me mennään sitten, kun sinä lopetat. Minä olen sanonut heille, että en minä aio lopettaa koskaan – haluan kuolla saappaat jalassa, toivoo Ehrlund ainakin puoliksi toisissaan.
Turkulaisen Aira Ehrlundin parturin ura alkoi sattuman kautta sen jälkeen, kun parturi leikkasi hänen äitinsä korvasta palan. Niinpä äiti löi sakset 12-vuotiaan Airan käteen ja käski leikata tukan loppuun. Sen jälkeen leikattavaa onkin riittänyt, kun koko kylän pojat alkoivat käydä koulutytön parturoitavana.
Airalla käy vieläkin joitakin samoja asiakkaita, jotka ovat seuranneet häntä ensimmäisistä vuosista saakka.
Airan äiti osti ensimmäisen liikkeen Pitkäkadulta tyttärelleen perheen muutettua Turkuun ja uudesta yrittäjästä kuultuaan parturikoulun opettaja houkutteli Airan opiskelemaan alaa työn ohessa. Näin Airan elämätie viitoittui kuin itsestään.
– Minulla oli parhaimmillaan töissä kaksi parturia ja kampaaja. Nyt näillä samoilla kulmilla on monta liikettä. Kilpailu on kovaa, toteaa liikkeessään yksin töitä tekevä Aira.
Ehrlundilla on liikehuoneisto samassa talossa kuin, missä hän asuu. Takahuoneessa on televisio, jota hän katsoo luppoaikoina.
Aira ei ole lomia kaivannut
76 vuotta jatkuneen työuransa aikana Aira ei ole juuri lomia pitänyt ja synnytyslaitokseltakin on ollut kiire takaisin - etteivät asiakkaat hermostu.
– Minä teen tätä ihan sen tähden, että tämä minun päiväkotini samalla tavalla kuin lapsilla on oma päiväkoti. Minä tulen tänne vaikkei olisi töitäkään, paljastaa Ehrlund.
Ehrlund on elävä legenda, jonka luo tullaan parturiin kauempaakin. Useimmat vakioasiakkaat ovat käyneet Airan luona kymmeniä vuosia.
Yksi heistä on jo eläkkeelle jäänyt Viljo Takamaa, joka on leikkauttanut hiuksensa Airalla jo lähes 40 vuotta.
– Kun olin töissä niin hiusten piti lyhyet, kun otti lakin pois päästä ei tarvinnut katsoa peiliin, sillä luotin Airan työn jälkeen, ylistää Takamaa parturiaan.
Vieressä naureskeleva Aira heittää, että Viljo on aina tuollainen hauska vitsiniekka.
– Nyt eläkkeellä jäätyään hänellä on rouva myös mukana ja he tuovat aina minulle jonkun leivoksen. Se on niin virkistävää, kun he tulee aina tänne ja käyvät kohtalaisen useasti, lisää Aira.
Juha Levänen kuuli juttuja Airasta ja tuli aikoinaan kokeilemaan eikä ole sen jälkeen muualla hiuksiaan leikkauttanut.
Pieniä ikähelpotuksia
Ihan pikkuisen Aira on joutunut antamaan itselleen ikähelpotuksia. Työaika on arkisin 10-14. Työtä Aira joutuu tekemään selkä peiliin päin, sillä hän pystyy tekemään seisaaltaan töitä vain nojaamalla peilipöytään. Kävelyä varten hän tarvitsee rollaattorin.
Airan maine parturina houkutteli Juha Leväsen 10 vuotta sitten astumaan liikkeeseen ensimmäisen kerran.
–Jäin koukkuun ja se oli kamala kun hän oli kolme kuukautta poissa sairaslomalla. En tiennyt, mihin olisi mennyt. Yritin saksia hiuksia itse ja ostin koneenkin sitä varten, mutta onneksi Aira tuli pian takaisin enkä ole enää konetta tarvinnut, lisää Levänen.
Leväsen mukaan nuoret parturit voisivat ottaa mallia Airasta.
– Täällä on niin mukava rupatella kaikista asioista. Nuoret voisivat ottaa oppia eikä pitää niin kiirettä ja he voisivat jutellakin välillä. Airalta voi välillä vähän historiaakin kysellä, sota-aikaa ja kaikkea tämmöistä. Kaikesta on mukava puhua, ylistää Levänen puheliasta parturiaan.
Airan poika Jyrki Ehrlund tuo ja vie äitinsä arkisin töihin, sillä Aira ei yksin pääse rollaattorinsa kanssa kerrostalonsa alakerrassa olevia kuutta porrasta päästäkseen katutasolla sijaitsevaan liikkeeseen.
– Jos minä en olisi parturi sitten minä olisin varmaan joku hortonomi, kun minä tykkään tehdä puutarhatöitä. Minulla on 65 vuotta ollut Kupittaalla siirtolapuutarhamökki, jossa voin hankkia raitisilmamyrkytyksen, toteaa kesää innokkaana odottava Aira.