Ääniä kuulevan tositarina: Ensimmäisinä vuosina oli vaikeaa käydä ulkona

"Tajusin, kuinka vaikeata ääni kuulevalla voi olla. Opin, että sanonta "ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy" on erittäin halventava ja loukkaava. Se, joka sen sanoo, ei tajua millaisten asioiden kanssa ääniä kuuleva taistelee."

Sami Juntunen on kuullut ääniä yhdeksän vuoden ajan. On ollut päiviä, joina rauhassa saa olla vain muutaman minuutin kerrallaan.

– Alussa äänet olivat solvaavia ja ilkeitä, mutta ne muuttuivat ajan myötä positiivisemmiksi. Äänien kanssa voi tulla toimeen, Juntunen sanoo.

Juntunen on Suomen moniääniset ry:n puheenjohtaja. Moniääniset on valtakunnallinen ääniä kuulevien ihmisten yhdistys.

"Ennen uskoin siihen, mitä äänet sanoivat"

Alkutilanne äänien kuulemiselle oli melko tavanomaiselta kuulostava: stressiä, opinnäytetyö kesken, samalla piti opiskella. Päivät venyivät 16-tuntisiksi. Seurustelusuhde alkoi ja loppui. Ajan saatossa tämä laukaisi äänet.

Elämä vaikeutui hetkeksi.

– Ensimmäisinä vuosina oli vaikeaa käydä edes koiran kanssa ulkona. Lopulta minulle tuli tahto päästä työelämään. Olen muun muassa ollut päätoimittajana Tuuliviiri-lehdessä. Nykyisin on päiviä, ettei ole ääniä ollenkaan, Juntunen kuvaa.

Juntusen kuulemat äänet ovat musiikkia ja puhetta, siis ymmärrettäviä.

– Erityisesti alussa äänet olivat negatiivisia. Kun ääniä työstää, osa tulee positiivisiksi. Nykyisin on tullut ääniä, jotka sanovat positiivisia asioita, kuten "minä rakastan sinua" tai "älä pelkää".

Julkisella paikalla Juntunen käytti korvanappeja, jotka osaltaan estivät ääniä. Musiikin kuunteleminen auttoi myös kotona. Juntunen joutui äänien vuoksi myös sairaalahoitoon.

– Ennen uskoin paljon siihen, mitä äänet sanoivat. Sairaalassaolon jälkeen tajusin, etteivät äänet aina puhu totta.

"Kun ääniä työstää, niiden kanssa tulee toimeen"

Juntunen on ollut mukana vertaistoiminnassa vuodesta 2009 ja vetänyt myös itse vertaisryhmää vuoden ajan. Luottamuksellisuuteen perustuvista vertaisryhmistä saa äänien kanssa elämiseen perspektiiviä ja tukea. Puhuminen pitää yllä hyvinvointia.

– Olen oppinut, että kun ääniä työstää, niiden kanssa tulee toimeen ja saa kontaktipintaa asiaan, Juntunen toteaa.

Ääniä voi käsitellä monella tavalla: niille voi esimerkiksi vastata ystävällisesti, vihaisesti tai neutraalisti. Ilkeät äänet tosin voivat toistua, vaikka vastaan sanoisi ystävällisesti.

– Jos äänet solvaavat, niille voi sanoa "en pidä tuosta". Äänien kanssa vuorovaikutus vaatii työtä. Työstämällä äänet voivat poistua tai siirtyä taustalle, Juntunen kuvaa.

Ääniä voi kuunnella ystävällisesti, niiden sanomia asioita voi kirjoittaa ylös tai tarkistaa, ovatko äänien sanomat asiat totta. Äänet voi myös torjua määräajaksi, mutta tämä vaatii vuorovaikutusta äänien kanssa. Juntunen keskustelee äänien kanssa nukkumaanmenoaikana.

– Jos ääniä silloin tulee, vastaan niille. Silloin olen valmis vastaamaan. On tärkeää, että kommunikointi äänien kanssa on rehellistä.

Lääkäri voi käskeä unohtamaan äänet tai hankkiutumaan niistä eroon. Esimerkiksi diabetespotilaalle tai masennuksesta kärsivälle tuskin sanottaisiin, että hankkiudu eroon tästä taudista.

Juntusen mukaan äänien seurauksia voi kyseenalaistaa, äänien kuulemista ei.

– Voi pohtia, mitä seuraa esimerkiksi äänien uskomuksesta "sinun ei pitäisi mennä tähän paikkaan". Ihminen voi päättää, miten suhtautuu ääniin. Jos ne haittaavat elämää hirveästi, se on tärkeää todeta.

Lisätietoa: moniaaniset.fi. Kursivoitu teksti moniaaniset.fistä.

Lue myös:

Hiv-positiivisen tarina: Pelkään sairauden paljastumista

Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi