Syyttäjä vaatii Helsingin huumepoliisin entiselle päällikölle Jari Aarniolle ja entiselle jengipomo Keijo Vilhuselle elinkautista vankeutta murhasta, joka tapahtui lokakuussa 2003 Helsingin Vuosaaressa.
Ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin palkkamurhasta on jo aiemmin tuomittu elinkautiseen vankeuteen neljä ammattirikollista, mutta nyt murhasta syytetään myös Aarniota ja Vilhusta. Molemmat kiistävät syytteet.
Syyttäjän mukaan Vilhunen oli keskeinen henkilö järjestelemässä murhaa ja hän raportoi kaiken tietämänsä Aarniolle. Aarniolla taas oli poliisina velvollisuus estää murha tapahtumasta. Vilhunen toimi murhan aikaan poliisin tietolähteenä.
Syyttäjän mukaan Vilhunen kertoi Aarniolle ennalta muun muassa uhrista ja tekijöistä.
Sekä Aarnion että Vilhusen puolustus vaatii syytteiden hylkäämistä.
Lue myös: Syyttäjä: Jari Aarnio tiesi yksityiskohtaisesti Volkan Ünsalin palkkamurhasta ja rikos olisi pitänyt estää – "Erityisen räikeä laiminlyönti"
Aika näkyy näytössä
Vilhusen asianajaja Markku Fredman huomautti, että teosta on kulunut 17 vuotta ja todistajien ja kuultavien muistikuvat ovat jo erittäin hatarat noin kaukaiselta ajalta.
– Tämän jutun esitutkinnassa ja kuulusteluissa on ollut paljon johdattelua. Esitutkintapöytäkirjassa on yli 2000 "en muista"-mainintaa. Näkyy, että 17 vuotta on kulunut. Täällä on valtavasti aukkoja, ja on tullut uusia tietoja, ja on jäänyt täysin epäselväksi, mikä niiden merkitys on.
Fredmanin mukaan Vilhunen oli muutama vuosi ennen Ünsalin henkirikosta ryhtynyt yhteistyöhön Helsingin poliisilaitoksen kanssa.
– Tässäkin jutussa hänen tehtävänsä oli hankkia tietoja. Hän sai niitä ja kertoi niitä eteenpäin.
Kosto elinkautisesta
Vilhusen mukaan kyse on kostosta hänelle.
– Ne, jotka tästä teosta on elinkautiseen tuomittu, kokevat ilmeisesti katkeruutta, kun heille on selvinnyt minkä takia he jäivät kiinni. He kokevat, että Vilhunen on aiheuttanut heille tämän elinkautisen. Nyt he ovat pistäneet koston vireille, Fredman luonnehti MTV Uutisille.
Syyttäjän mukaan Vilhunen oli itse tekijänä ja osallisena palkkamurhassa sekä samalla poliisin tietolähteenä. Puolustuksen mukaan se ei pidä paikkaansa.
– On aivan järjenvastainen ajatus, että joku antaisi poliisille tietoja omasta rikoksestaan, jota on tekemässä. Varsinkin kun on kyse murharikoksesta, josta ei ole lähtökohtaisesti luvassa muuta kuin elinkautinen, Fredman totesi MTV Uutisille.
Lue myös: Vilhunen ja Aarnio kiistävät syytteen Volkan Ünsalin murhasta
Kuolleen miehen kertomukset näyttönä
Ünsalin murhasta tuomituista neljästä miehestä Raimo Andersson on jo kuollut. Oikeudenkäynnissä on käytetty todisteena hänen esitutkintakertomuksiaan.
Vilhusen puolustus kritisoi voimakkaasti sitä, että Anderssonin kuulustelua ei ole videoitu, vaan se on vain paperisena versiona.
– Puolustuksella ei ole ollut mahdollisuutta vastakuulusteluun. Tässä haetaan elinkautista vankeutta, joten näyttö ei voi perustua paperilla olevaan kuulustelukertomukseen, jota ei ole videoitu ja josta puolustuksella ei ole ollut mahdollisuutta esittää kysymyksiä, Fredman sanoi.
– Anderssonin esitutkintakertomus on ainoa näyttö koskien Vilhusen osuutta siihen, että Andersson tuli mukaan murhahankkeeseen. Se ei ole riittävä näyttö.
Fredmanin mukaan murhan maksimisrangaistus alenee joka tapauksessa 12 vuoteen, jos teko katsotaan avunannoksi tai jos henkilön osuus katsotaan selvästi vähäisemmäksi kuin päätekijöiden osuus.
Vilhusta epäiltiin jo vuonna 2004 avunannosta Ünsalin murhaan ja häntä kuulusteltiinkin, mutta häntä vastaan ei ollut näyttöä eikä häntä tuolloin edes syytetty teosta.
Lue myös: Vuosaaren palkkamurhasta tuomittu: Aarnio ja Vilhunen ovat yhtä syyllisiä kuin murhan tekijät
Syyttäjällä todistustaakka
Aarnion asianajaja Riitta Leppiniemi totesi loppulausunnossaan, että käräjäoikeudella on ratkaistavana tilanne, jossa jokaisella kolmella asianaosaisella on eri näkemys siitä, miten asiat ovat tapahtuneet.
– Aarnion ja Vilhusen intressit ovat voimakkaasti ristiriidassa. Syyttäjän näkemystä rasittaa se, että syyttäjän mukaan Vilhunen oli toisaalta tekijä ja toisaalta hän pyrki estämään tämän henkirikoksen, Leppiniemi listasi.
– Koko Aarnion syyte perustuu siihen, että Vilhunen olisi antanut hänelle tietoa ja Aarnio ei olisi toiminut. Kenenkään kahden tahon versio ei yhtä aikaa voi olla oikea.
Leppiniemi esitti niin ikään kritiikkiä siitä, että henkirikoksesta on kulunut jo paljon aikaa.
– Iso ongelma tässä jutussa on 17 vuoden aika ja ihmisten muistikuvien heikkous. Syyttäjällä on täysi todistustaakka.
Puolustus listasi myös juridisia ongelmia, joita juttuun liittyy Aarnion osalta.
– Tässä on isoja juridisia ongelmia Aarnion kohdalla. Epävarsinainen laiminlyöntirikos ei ollut edes laissa säädettynä silloin murhan tekohetkellä vuonna 2003, Leppiniemi huomautti.
Lue myös: Jarkko Sipilän kommentti: Ünsal-juttu on synkkä luku suomalaista rikostutkintaa – nämä seitsemän seikkaa saavat vanhan rikostutkinnan näyttämään hyvin kummalliselta
Vain epämääräisiä huhuja
Syyttäjän väitteen mukaan Aarnio sai kesällä 2003 tietää Ünsaliin kohdistuvasta henkirikosuhasta ja siitä, että Janne Raninen liittyisi osallisena murhaan. Syyttäjän mukaan Aarnio olisi kertonut tästä Ruotsin poliisille, mutta puolustuksen mukaan siitä ei ole mitään näyttöä.
– Aarnio on kertonut, kuten muutkin poliisit täällä oikeudessa, että jotain epämääräisiä huhuja henkirikoksesta on ollut, mutta ei mitään sellaista, mihin olisi voinut puuttua. Aarnion mukaan oikeudenkäynnissä ei ole näytetty, että hän olisi tiennyt näitä yksityiskohtaisia asioita, joita syyttäjä väittää hänen tienneen, Leppiniemi sanoi.
Aarnion puolustus kritisoi Vilhusen tapaan oikeudenkäynnin näyttöä ja kuulusteluja. Leppiniemi korosti, että vastakuulustelumahdollisuus on tärkeimpiä puolustustautumiskeinoja.
– Tässä on ollut alustavia puhuttamisia, jotka heittävät varjon koko tutkinnan objektiivisuuden ylle.
– Aarnion ei ole näytetty tienneen murhasta mitään sellaista, jonka perusteella hänen olisi tullut tai hän olisi voinut estää sen. Syyte on hylättävä jo pelkästään tällä perusteella.
Oikeus antaa tuomionsa 22. joulukuuta.