Afganistanin naiset pelkäävät ääriliike Talebanin paluuta valtaan ja oikeuksiensa heikentymistä, kertovat STT:n haastattelemat afganistanilaiset naiset.
Nuorena naisena Afganistanissa afganistanilaisnainen Shakiba lähti setänsä kanssa vaateostoksille.
– Lähdin ostamaan setäni kanssa burkaa sedän vaimolle. Talebanit tulivat kauppaan ja alkoivat lyödä minua kepeillä, koska luulivat, että olin kauppiaan kanssa kaksin kaupassa, hän kertoo puhelimitse Afganistanista.
Elettiin 1990-lukua, jolloin äärikonservatiivinen ja -uskonnollinen Taleban-liike hallitsi maan pääkaupunki Kabulia. Naiset eivät voineet käydä töissä tai opiskella. Ulkona liikkuminen oli kiellettyä ilman miespuolista huoltajaa tai kaiken peittävää burkaa.
– Elämäni kauheimmat vuodet, Shakiba tiivistää Talebanin valtakauden.
Syksyllä 2001 Yhdysvaltain joukot saapuivat. Saman vuoden marraskuun 12. päivänä Taleban alkoi vetäytyä pääkaupungista, ja seuraavana päivänä liike oli poistunut kokonaan.
– Heräsimme, ja Taleban oli poissa. Ihmiset soittivat äänekästä musiikkia kaduilla, Shakiba kuvaa tunnelmia tuolloin.
STT ei julkaise Shakiban koko nimeä Afganistanin turvallisuustilanteen vuoksi.
Lue myös: MTV haastatteli CIA:n erikoistutkijan, joka kutsuu Bidenin Afganistanin joukkojen vetäytymistä uhkapeliksi
Tiukat säännöt tekemässä paluuta
Vaikka Afganistanin naisten tilannetta kuvataan yhä vaikeaksi kansaivälisten järjestöjen raporteissa, 20 vuodessa on tapahtunut kehitystä. Naisia toimii niin parlamentissa, poliisissa kuin laulajina, mikä ei olisi Talebanin aikana tullut kuulonkaan.
Koulutusta haluavia naisia kirjautuu yliopistoon jatkuvasti enemmän, ja naiset haluavat kouluttautua myös Afganistanin konservatiivisella maaseudulla, kertoo ajatushautomo Afganistan Analystsin tuore tutkimus.
Nyt näiden saavutusten menettämistä pelätään. Uutisissa on viime viikkoina kantautunut tietoja siitä, miten Taleban on onnistunut valtaamaan yhä lisää alueita Afganistanissa, kun länsijoukot ovat vetäytymässä maasta.
Shakiban mukaan ihmiset ja etenkin naiset Afganistanissa ovat ennen kaikkea hämmentyneitä ja peloissaan.
– Taleban on saanut lisää ja lisää aluevaltauksia, emmekä tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, hän sanoo.
– En anna Talebanille koskaan anteeksi sitä, että he pilasivat kuusi vuotta elämästäni. En halua, että kukaan afganistanilaisnainen joutuu kokemaan enää samaa, Shakiba sanoo.
Vanhat säännöt näyttävät olevan palaamassa näillä alueilla. Vaikka Yhdysvaltain ja Talebanin rauhanneuvotteluissa korostettiin naisten oikeuksien turvaamista ja Taleban on julkisesti luvannut naisille enemmän vapauksia, todellisuus näyttää toiselta.
Tyttöjen koulunkäynnin rajoittamisesta ja muista tiukoista säännöistä ovat kertoneet myös kansainvälisen median uutisraportit, muun muassa New York Times ja Time-lehti.
Naistoimittaja pelkää henkensä puolesta
Tilanteen heikentymisen vahvistaa myös Afganistanin pohjoisosassa asuva naistoimittaja Najia Suorush.
Suorush on monessa liemessä keitetty toimittaja. Hän on pyörittänyt jo seitsemän vuoden ajan perustamaansa paikallisradiokanavaa Radio Banawania. Kanavastaan Suorush halusi luoda omanlaisensa. Siellä täytyi kuulla naisten ääntä, ja sen täytyi käsitellä myös naisille tärkeitä asioita.
– Meillä oli ennen tätäkin radiokanavia, mutta niissä ei kuultu musiikkia tai naisia juurikaan, hän sanoo.
Kanavan alkuvaiheessa häntä uhkailtiin ja vähäteltiin. Ihmeteltiin, miksi hän naisena edes halua tehdä töitä. Radiokanava kuitenkin menestyi, ja hän on onnistunut työllistämään kanavalla myös muita naistoimittajia.
– Sain tukea ja koen, että naistoimittajat hyväksyttiin, hän kertoo STT:lle puhelimitse.
Nyt tilanne on taas heikentymässä. Taleban on viime viikkoina valloittanut alueita Suorushin kotimaakunnassa Badakhshanissa, ja tämän vuoksi Suorushia on alettu toistuvasti uhkailla.
– Taleban on erittäin lähellä. Tällä hetkellä voin mennä vain toimistoon ja kotiin. En voi mennä ruokakauppaan, piknille tai muualle. Minua on uhkailtu, että Taleban tulee tänne, kidnappaa ja tappaa minut, hän sanoo.
Suorush kertoo, ettei ole varma, mitä hänen kannattaisi seuraavaksi tehdä.
– Minua on kehotettu lähtemään Kabuliin, mutta en tiedä, mitä siellä tekisin. Työni, radiokanavani ja perheeni ovat täällä.
"Liikkeen paluu valtaan on selvää"
Ulkopoliittisen instituutin vierailevan johtavan asiantuntijan ja Afganistan-asiantuntijan Olli Ruohomäen mukaan vuonna 2001 aloitettu sotilaallinen väliintulo ei ole tuottanut haluttua tulosta.
Äärikonservatiivista, antimodernistista ja uskonnollista Talebania ei ole vuosien kovasta yrityksestä huolimatta kukistettu. Afganistanissa aiemmin pitkään työskennellyt Ruohomäki pitääkin Talebanin valtaanpaluuta Afganistanissa selvänä.
– Tarkkoja lukemia liikkeen hallitsemista alueista on vaikea saada, mutta iso osa maasta, ainakin kaksi kolmasosaa, on Talebanin hallussa, Ruohomäki arvioi.
Lisäksi Talebanilla on kyky iskeä kaikkiin kaupunkeihin, myös pääkaupunki Kabuliin. Afganistanin armeija on ollut heikko eikä ole osoittanut aina motivaatiota taisteluun länsijoukkojen vetäytyessä maassa, kertoo muun muassa Sky News.
Taleban kiillottaa kuvaansa
Taleban on tullut tunnetuksi ihmisoikeusrikkomuksista, käsien katkomisesta ja naisten elämän voimakkaasta rajoittamisesta.
Toisaalta liike on muuttanut viime vuosina suhtautumistaan esimerkiksi koulutukseen, ulkomaalaisiin avustusjärjestöihin ja siviileihin, joihin se suhtautui vihamielisesti vielä 2000-luvullakin, Ruohomäki sanoo.
Tämä näkyy esimerkiksi talebanien uusimmassa sodankäynnin sääntöjen käsikirjassa eli Layhassa, joka kieltää julkisen omaisuuden tuhoamisen ja siviilien tappamisen.
– Yhteisöiltä on tullut painetta Talebanille siitä, että siviilien infrastruktuuri pitää jättää rauhaan ja koulunkäynti mahdollistaa, Ruohomäki sanoo.
Asiaan vaikuttaa myös se, että liike haluaa kansainvälistä tunnustusta eikä halua joutua eristetyksi.
Käytännössä Talebanin alueilla koulut pyörivät valtion varoilla ja Taleban valvoo niiden käyttöä, mikä tekee siitä merkittävän vallankäyttäjän.
– Myös tyttöjen koulunkäynti on sallittu, mutta tosin vain ala-asteelle, hän sanoo.
Myös opettajien ja oppilaiden pukeutumista säännellään ja uskonnonopetusta halutaan lisätä.
Vaikea rauha naisille
1990-lukuun verrattuna Taleban on siis muuttunut, mutta se ei lupaa juuri mitään edistystä naisille.
Ruohomäki kuvaa tilannetta naisten kannalta "vaikeaksi rauhaksi" ja ruohonjuuritason tilannetta monimutkaiseksi. Liikkeen valtaannousu merkitsee lähes varmasti ihmisoikeuksien – myös naisten oikeuksien – ja demokratian heikentämistä, ja tätä etenkin kaupunkien koulutettujen afgaanien lienee vaikea hyväksyä.
Silti joillakin Talebanin hallinnoimilla alueilla on ainakin näennäisesti vakaampaa kuin monissa muissa maan osissa, Ruohomäki sanoo. Kun Taleban ensimmäisen kerran nousi valtaan, Afganistan oli kaaoksessa vuosien sodan vuoksi. Sähköstä, ruoasta ja vedestä oli pulaa.
– On tärkeää muistaa, mistä liike ammentaa voimansa. Se syntyi Kandaharissa Afganistanin sisällissodan aikana keskellä anarkiaa ja sekasortoa ja onnistui luomaan jonkinlaista vakautta alueillaan.
– Sitä tilannetta vastaan Taleban nousi valtaan. Nyt tilanne on sama.
Afganistan Analysts muistuttaa, että kansainväliset diplomaatit sortuvat usein ajattelemaan, että rauha on saavutettava vaikka naisten oikeuksien kustannuksella. Tätä ajatusta olisi ajatushautomon mukaan kyseenalaistettava enemmän, sillä naiset toivovat aitoa rauhaa, joka mahdollistaisi samalla heille myös vapauden liikkua ja elää haluamallaan tavalla.
Maaseudun konservatiivisillakin alueilla naiset toivovat ajatushautomon mukaan näitä samoja vapauksia.
Nykyhallinnon tarjoama vaihtoehto ei ole uskottava
Afganistanin nykyhallinnon on Ruohomäen mukaan vaikea tarjota uskottavaa vaihtoehtoa, sillä se on pohjamutiaan myöten korruptoitunut. Ruohomäki antaa esimerkin elävästä elämästä.
– Kuorma-autojen kuljettajat ajavat talebanien tarkastuspisteiden läpi kaupungista toiseen siirtyessään. Taleban ottaa tietullin, antaa siitä kuitin, minkä jälkeen siirrytään seuraavan tarkastuspisteeseen ja aiempi tulli noteerataan. Mutta valtion sotilaat ja poliisit taas rahastavat joka paikassa, joten on helppo arvata, kumman sääntöjä kuorma-autokuljettaja mieluummin seuraa.
– Tällaisista asioista jihadistiset ryhmät saavat kannatusta, koska ihmiset haluavat loppupeleissä elää arkeaan.
"Toivon, ettei kansainvälinen yhteisö unohda meitä taas"
Afganistanilaisnainen Shakiba sanoo, että naiset ovat nyt valmiita taistelemaan oikeuksistaan ja pitävätkin niistä ääntä, mutta se ei onnistu ilman kansainvälisen yhteisön tukea. Hän huomauttaa, että esimerkiksi Suomi on sijoittanut Afganistanin kehitysyhteistyöhön paljon rahaa, jolloin naisten oikeuksien toteutumista tulisi myös valvoa.
Hän toivoo, ettei länsimainen yhteisö unohda Afganistanin naisia nyt, kun länsijoukot ovat vetäytymässä.
– Talebanin aikana minusta tuntui usein, että maailma on unohtanut meidät täysin. Nyt pelkään, että sama asia tapahtuu. Toivon todella, että kansainvälinen yhteisö ei nyt unohda meitä, vaan jatkaa afganistanilaisten naisten puolesta puhumista ja kuulee meitä, hän sanoo.