Nimimerkki En halua menettää toivoani kirjoitti Helsingin Sanomiin koskettavan mielipidetekstin aikuisen poikansa päihdeongelmasta. Kirjoittajan poika on ollut useita kertoja katkaisuhoidossa ja tämän jälkeen laitoskuntoutuksessa ja avokuntoutuksessa. Ongelmana ovat vain pojan toistuvat retkahdukset.
”Viime kuukausina olen seurannut voimattomana, miten lapseni tilanne menee aina vain huonommaksi, kun oikeanlaista apua ei tunnu löytyvän”, äiti kirjoittaa.
Retkahdukset ovat johtaneet tukiasunnon menettämiseen ja kodittomuuteen. Muun muassa ADHD:tä sairastava poikaa on yritetty saada motivoitumaan ja sitoutumaan tavalliseen päihdekuntoutukseen – tuloksetta. Tilanne on alkanut ahdistaa äidin lisäksi myös poikaa.
”Hän on ahdistuneena hakeutunut psykiatriseen päivystykseen päästäkseen osastolle, mutta hänet on käännytetty sieltä pois, koska hän ei ole psykoottinen tai tarpeeksi sairas.”
Katkaisuun tai psykiatriseen hoitoon pääsylle on molempiin omat kriteerinsä: katkaisuhoidossa tulisi olla tietty määrä vieroitusoireita, psykiatriseen hoitoon päästäkseen olla päihteetön. Kykenemättömyys päihteettömyyteen on johtanut äidin mukaan siihen, ettei poika tule ikinä saamaan oikeanlaista hoitoa.
”Yhteiskunta on kova heikkoja ja epäonnistujia kohtaan. Olen törmännyt usein "syyttäköön itseään" -asenteeseen. Ostarin kulmilla notkuvia alkoholisteja on helppo katsoa halveksuen. Ovatko hekin olleet samassa tilanteessa? En yhtään ihmettele syrjäytyneiden suurta määrää.”
Tällä hetkellä poika on toistaiseksi katkaisuhoidossa, mutta jatko on epävarmaa.
Mielipidekirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 9.7.2015. Kirjoitus julkaistiin poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Kerro oma kokemuksesi aikuisen lapsen päihdeongelmaista ja vanhemman epätoivosta. Kuinka huoli ei lopu, vaikka lapsi on jo aikuinen – päinvastoin.
Yhteystietoja pyydetään vain mahdollista toimittajan yhteydenottoa varten.
Aikuisen lapsen päihdeongelma